maanantai 7. lokakuuta 2013

Sorruin taas lainaamaan



Oh god dammit!


Just can't get enough


Olen kirjabloggari, joka ehtii lukemaan liian vähän. Päivät menevät töissä ja illat aikaavievien harrastusten parissa, sekä toisinaan myös freelancerkeikoilla tai vapaaehtoistyössä. Kirjaan ehdin monesti uppoutua vasta nukkumaanmennessä, ja silloinkin vain muutaman minuutin ajan, ennen kuin nukahdan. Joskus saatan herätä yöllä, ja lukea muutaman sivun lisää, kunnes simahdan uudestaan. Siinäpä se. 
-Mutta! Tästä huolimatta hamstraan itselleni luettavaa aivan yltiöoptimistisena. 

Esimerkiksi tänään menin kantakirjastooni uusimaan avoimessa yliopistossa käynnissä olevaan esseekurssiini liittyviä kirjalainoja (informaatiotutkimus ja interaktiivinen media), ja tokihan oli taas aivan pakko lainata siinä sivussa viisi uutta romaania, vaikka kotona on vielä edellisiäkin lainoja odottamassa lukemista. Olo oli kuin teinitytöllä Hennesin alennusmyynnissä! Silmät loistaen kannoin kirjoja tiskille ja kiittelin, että "Onpas teillä taas täällä vaikka mitä kivaa! Pakko lainata!". 



Nämä esseemateriaalit johdattivat minut huonoille teille.



Lukemisen kanssa kilpailevat harrastukseni:



Hevoset. Omistan issikan, ja kaksi ponia.

Jooga. Yksi parhaista asioista maailmassa.

Akvaariokalat. Viimeksi tänään soittelin kaladiilerilleni: Kolme
suloista, mutta melko kallista pikku kalavauvaa odottelee minua
Porissa.. En malta odottaa, että pääsen hakemaan ne kotiin!


Edit: The morning after


Kello on 07.54. Eilen illalla tuli sitten taas ratsastettua, joogattua, bloggailtua ja luettua kirjaa töiden jälkeen. Nyt väsyttää. Silmät puoliummessa etsiskelen käsiini _mitä_ tahansa_ kofeiinia sisältävää elintarviketta, ja väännän toimistopöytäni kirkasvalolampun täysille. Välillä tuntuu, että maailmassa on yksinkertaisesti hieman liikaa kivoja ja kiinnostavia juttuja, joiden parissa haluan viettää vapaa-aikaani. 
-Onneksi sentään viikonloput on keksitty!

5 kommenttia:

  1. Oi, olet onnellinen kavioeläinten omistaja! Aion joku kaunis päivä rauhoittua, asettua ja ostaa hevosen. Mutta sitä päivää odotellaan varmaan muutama vuosi vielä :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä, jo 20 vuotta kavioliittoa takanapäin =) Suosittelen lämpimästi.

    VastaaPoista
  3. P.S. Tässä linkit rekisterissä olevien heppojeni sukupostiprofiileihin (kolmas on rekisteröity vain synnyinmaassaan Ruotsissa):
    http://www.sukuposti.net/hevoset/minpeve/15606
    http://www.sukuposti.net/hevoset/perla-fr---kulju/100437

    VastaaPoista
  4. Minullakin on tapana raahata kirjastosta kotiin aivan kohtuuttomat määrät kirjoja, joita ei ole toivoakaan saada lähimainkaan kaikkia luettua!

    Heppojen omistaminen on mielestäni ehkä maailman paras (teko)syy olla lukematta kirjoja! Itsekin olin koko teini-iän vannoutunut heppatyttö, ja suorastaan kadehdin sinua katsellessani tuolta sukupostista noita kuvia. Erityisesti se valkea New Forest oli aivan <3 <3 <3! Aivan tunsin ihanan hevosentuoksun kantautuvan nenääni heppojesi kuvia katsellessa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kirjasto on turmiollinen paikka kaltaisillemme kirjaholisteille! :D Hyvin helpoksi tehty lainojen uusiminen vielä varmistaa horjuvien lainapinojen tasaisen kasvun. Itse olen lisäksi niin kiero, että melko usein vien uusimisrajan täytyttyä lukemattomat kirjat kirjastoon, palautan ne, ja lainaan heti uudestaan.

      Hepat on kyllä todellakin niin <3 Yksi maailman ihanimmista harrastuksista, mitä olla ja voi.

      Toi kimotamma on muuten ensimmäinen ponini. =) Sain hänet vanhemmiltani kahdeksanvuotislahjaksi vuonna 1993, eli jo kaksikymmentä vuotta yhteistä taivalta takana. =)

      Poista