sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Yoga Mala, Sri K. Pattabhi Jois



An indispensable handbook for students and teachers of yoga.
This small book by one of the great yoga figures of our time
attests to the timeless nature of ashtanga yoga practice. Based
on vinyasa - the coordination of breath and movement - ashtanga
yoga has become one of the most widespread and influential
styles of practice today, and Yoga Mala is its most important
written guide.



Joogakirjallisuuden klassikko



Pattabhi Jois (Guruji) was a legend in the practice of yoga.
-R. Sharath


Vihdoinkin luin tämän kirjan! Olen käynyt ensimmäisellä astangajoogakurssillani talvella 2006-2007, ja jo silloin kuulin Sri K Pattabhi Joisista (1915-2009) ja Intian Mysoresta, jossa hän opetti. Niin ikään olen jo kauan tiennyt tämän klassikkoteoksen olemassaolosta, ja suunnitellut sen lukemista. Olenkin hyvin tyytyväinen, kun saan liittää tämän kirjan viimein luetut-listaani.

Pattabhi Jois toi astangan länsimaihin 60-luvulla, ja niinpä voidaan sanoa, että hänen ansiostaan minäkin lajia nykyisin harrastan. Yoga Malan (julk. alun perin vuonna 1962) kirjoittamisen Pattabhi Jois aloitti vuonna 1958. Kirja kirjoitettiin käsin, ja sen työstäminen kesti kolme vuotta. Yoga Mala on Pattabhi Joisin päätutkielma. Siinä käsitellään kaikki kahdeksan astangajoogan haaraa: yama, niyama, asana, pranayama, pratyahara, dharana, dhyana ja samadhi.

Intialainen kulttuuri oli teoksessa vahvasti läsnä, kuten odottaa sopikin. Yoga Mala onkin paitsi innostava joogaopas, myös läpileikkaus intialaiseen maailmankatsomukseen, ja elämään 1900-luvun puolivälin Intiassa. Tästä erilaisesta kulttuuritaustasta johtuen osa Pattabhi Joisin näkemyksistä kuulosti tietenkin vierailta. Esimerkiksi muutamaan kertaan mainittu uskomus siitä, että ihminen päätyy harrastamaan joogaa vain, jos on harrastanut sitä myös edellisessä elämässään, sai minut lähinnä hymähtelemään. En myöskään aio jatkossakaan päällystää harjoitustilani lattiaa lehmänlannalla.

Yoga Malassa ei sinällään ollut hirveästi uutta tietoa minulle, käsiteltiinhän siinä ensimmäistä asentosarjaa, jota olen tehnyt vuosia Joisin oppeja seuraavien opettajien ohjauksessa. Se, mitä tästä sain, oli lisämotivaatio omaan joogaharjoitukseeni, ja mielenkiintoinen matka joogafilosofian juurille. Pattabhi Joisin rakkaus ja usko astangajoogaan välittyi kirjan sivuilta hyvin vahvasti, ja tarttui minuunkin. Lisäksi kiinnostukseni pranayamaan, eli hengitysharjoituksiin, joiden avulla mielenhallinta ja keskittymiskyky paranee, kasvoi entisestään.

- Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille astangajoogasta kiinnostuneille!


Ohjattu ykkössarja Sri K. Pattabhi Joisin kanssa:






Once we practice yoga, we come to realize its ananda (bliss). 

Whether one is young or old, whether one is a woman or a man, or suffering from a disease or weakness, if one practices yoga, then one can attain perfection. Indeed, anyone - men and women of all ages, sick or weak - can practice yoga, except those who are lazy.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Fifty Shades - Freed, E.L. James



When Ana Steele first encountered the driven, damaged
entrepreneur Christian Grey, it sparked a sensual affair that
changed both their lives irrevocaply.. Now, finally together,
they have love, passion, intimacy, wealth,and a world
of infinite possibilities. 



Frasier on edelleen lempi-seattlelaiseni, sori, Christian Grey!


Maailmassa on monia mysteereitä: Loch Nessin hirviö, Stonehenge, kysymys siitä, miksi en saa poistettua Justin Timberlaken Justified -albumia autostereoideni muistitikulta, sekä tietenkin Fifty Shades -kirjasarjan valtaisa suosio. Ei se nyt ihan oikeasti ole NIIN hyvä. Ei ainakaan kahden jälkimmäisen osan perusteella, jotka olen kuunnellut englanninkielisinä äänikirjoina. Ensimmäinen osa on toistaiseksi jäänyt väliin, koska se ei ollut saatavilla, kun kävin kirjastossa.

Fifty Shades -trilogian suosion ratkaisevan tekijän on pakko olla Twilightillä ratsastaminen ja hyvät markkinointikoneistot. Tätä 21 tuntia kestävää äänikirjaa kuunnellessa meinasi nimittäin ajoittain pitkästyä kuoliaaksi. Tuntui, että E.L. James venytti tarinaa väkisin, ja juoni oli muutenkin ontuva. Kata totesi omassa arvostelussaan, että Jamesilla ei tuntunut riittävän juttua trilogiaksi asti. Olen täysin samaa mieltä.

Itselleni tuli mieleen tätä Freed-äänikirjaa (julk. 2012) kuunnellessa Little Britain -komediasarjan "Still not enough pages.." -romanssikirjailija, Dame Sally Markham. Tämä pahasta inspiraation puutteesta kärsivä, rakkaustarinoita liukuhihnamaisesti tehtaileva leidi kasvattaa teostensa sivumäärää muun muassa näin:

Dame Sally: "Yes, I will marry you", cried Geraldine. "I will! I will!" The End. How many pages?
Miss Grace: Um, twelve.
Dame Sally: Oh. "Do you know the Bible? Said Lord Harper. "No" said Geraldine. "I've never even heard of it." "Oh, it's really good. Let me read it to you," said Lord Harper. "Oh, OK then," said Geraldine. "Chapter one. Genesis. In the beginning God created heaven and earth.." You'll find the rest Bible on the shelf, Miss Grace. Wake me up when you've finished.


Myös Dame Sally on onnistunut hankkimaan mittavan omaisuuden
kirjoittamalla rakkausromaaneja.


Seksikohtaukset nyt vielä menettelivät, mutta esimerkiksi Jamesin yritykset tuoda tarinaan jännitystä olivat tuskallisen vaisuja, ja Twilight-kirjat ulkoa osaavalle lisäksi joiltakin osin liian tuttuja.

Christian Grey = tuittupäinen satuolento


Päähenkilö, Christian Grey, oli täysin epätodellinen: Jumalaisen komea mies, joka käy manikyyreissä, omistaa kauneudenhoitoliikkeitä, rakastaa shoppailua naisensa kanssa, tienaa 100 000 dollaria joka tunti ja ostelee tyttöystävälleen autoja tuosta vain. Käsittääkseni maailmassa on vain yksi hieman tämän kaltainen mies, ja hänen nimensä on David Beckham.

Eräs asia on tosin kunnossa: kukaan ei pääse sanomaan E. L. Jamesille, että hänen luomansa Christian Grey olisi millään lailla "litteä" ja yksiulotteinen hahmo. Kaikkea muuta. Kirja on saanut nimensäkin Christianin viidestäkymmenestä eri persoonasta. Kyseessä on forsterilaisittain ilmaistuna pyöreä, moniulotteinen henkilöhahmo, joka kehittyy tarinan edetessä. Tästä huolimatta en kuitenkaan voi sanoa pitäneeni Christianista. Hänen epävakautensa teki hänestä vaikeasti hahmotettavan ja etäisen hahmon. Jos tätä miestä pitäisi kuitenkin kuvailla lyhyesti, toteaisin seuraavaa: Christian Grey on kärttyisä diiva, joka ratkaisee parisuhdeongelmat seksillä. Ei hyvä.

Luojan kiitos tarinan naispäähenkilö, Ana, oli sentään tolkullisempi. Häneen pystyi samaistumaan melko hyvin.

Säpäsäpäsäpäsäpä!


Tähän kirjasarjaan liittyy selkeä häpeän tunne. Huomasin tämän itsekin, kun vein autoni huoltoon, ja Fifty Shades -äänikirja oli jäänyt näkösälle autoni etupenkille. Sydäntäni nimittäin kylmäsi aavistuksenomaisesti, kun sain autoni takaisin, ja huomasin, että korjaaja oli selvästikin käpälöinyt äänikirjaboksia. Se oli nimittäin käännetty etupuoli ylöspäin.. On se kumma. Fifty Shades -trilogia on tehnyt kirjoittajastaan maailman parhaiten ansaitsevan kirjailijan, mutta silti näiden teosten lukeminen tuntuu olevan tabu. Yhdistelmä Twilight-fan fictionia ja seksiä lienee liikaa.

Fakta kuitenkin on, että esimerkiksi tämä trilogian päättänyt Freed-kirja oli pohjimmiltaan varsin hitaasti etenevä ja puuduttava. Mitään kovin villiä ei edes tehty, vaikka seksiä toki olikin paljon. Pääparin, Christianin ja Anan keskeinen dynamiikka toi sen sijaan monesti mieleen Kuninkaalliset Häät -ohjelman "historian rakastuneimman parin", eli sen kuuluisan säpäsäpäsäpä -pariskunnan. Suuri osa tarinasta oli loputonta vuoropuhelua siitä, kuinka paljon he välittävät toisistaan, ja kumpi mahdollisesti välittää enemmän. Jossain kohtaa en vaan olisi enää jaksanut kuunnella niitä loputtomia keskusteluja. Nähtävästi on siis sittenkin mahdollista kirjoittaa kirja, jossa puhutaan minun makuuni liikaa tunteista. Uskomatonta, mutta totta.


Näinkin sen voi nähdä.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Fantastic Beasts & Where to Find Them, J.K. Rowling




A copy of Fantastic Beasts & Where to Find Them resides
in almost every wizarding household in the country. Now Muggles
too have the chance to discover where the Quintaped lives,
what the Puffskein eats and why it is best to leave milk out for a Knarl.


Draco dormiens nunquam titillandus*


Tämä J.K. Rowlingilta vuonna 2001 julkaistu hyväntekeväisyyskirjanen (tuotot menivät Comic Reliefille) oli hyvin nopeaa luettavaa. Harry Potter -kirjoista tuttu, alle satasivuinen Fantastic Beasts & Where to Find Them tuli kahlattua läpi muutamassa tunnissa. Kyseessä on hakuteosmuotoon kirjoitettu opas Harry Potter -maailman taruolennoista. Mukana on niin Potter-kirjoista tuttuja taruolentoja (kuten hevoskotka/Hippogriff ja lohikäärmeet), kuin myös tätä teosta varten keksittyjä taikaeläimiä. Vain tämän kirjan sivuilla elävistä otuksista suosikkini oli Porlock:

Nimimerkki winterfalconin
näkemys Porlockista.
The Porlock is a horse-guardian found in Dorset, England, and in Southern Ireland. Covered in shaggy fur, it has a large quantity of rough hair on its head and exceptionally large nose. It walks on two cloven feet. The arms are small and end in four stubby fingers. Fully grown Porlocks are around two feet high and feed on grass.

The Porlock is shy and lives to guard horses. It may be found curled in the straw of stables or else sheltering in the midst of the herd it protects. Porlocks mistrust humans and always hide at their approach.

Tilasin tämän niteen kolme vuotta sitten Amazonesta (jostain syystä tuli nyt vasta luettua), ja jälkikäteen ajatellen suomenkielinen versio, Ihmeotukset ja niiden olinpaikat, olisi ollut paljon parempi valinta. Olenhan lukenut Potteritkin suomeksi, ja niinpä englanninkielisten nimitysten tunteminen oli pitkälti Potter-elokuvamuistojen varassa. Tätä kirjoittaessani satuin kuitenkin huomaamaan, että suomenkielinen versio on loppuunmyyty. Todella harmillista! Huuto.netistä kirjan saisi kyllä tällä hetkellä ostettua, mutta hinta on makuuni liian suolainen, 33,25 euroa. Se on aika paljon heppoisesta pikku pokkarista. Minun pitää ilmeisesti turvautua kirjastoon, jotta pääsen lukemaan tämän Potter-aiheisen kirjan suomennoksen. Sen on epäilemättä onnistunut, kuten kaikki muutkin lukemani Jaana Kapari-Jatan tekemät Potter-käännökset.

Suloinen, mutta luonnosmainen kirjanen


Fantastic Beasts and Where to Find Them -kirjasta jäi positiivinen ja hilpeä, joskin hieman hätäinen vaikutelma. Sana "luonnosmainen" tulee mieleeni. Erilaiset taruolennot oli esitelty hyvin lyhyesti, ja kuvitustakaan ei valitettavasti juuri ollut. Ja kun sitä oli, eivät piirrokset olleet erityisen laadukkaita, vaan hyvin yksinkertaisia ja pieniä.

Näinkin rikkaaseen ja kiehtovaan maailmaan sijoittuvassa teoksessa hieno, värikäs kuvitus olisi ollut ehdottomasti paikallaan. Kuvat J.K. Rowlingin itse keksimistä taruolennoista olisivat takuulla olleet näkemisen arvoisia! Voin siis vain kuvitella, miten upea kirja tämä olisi voinut olla.. Ilmeisesti nide oli kuitenkin haluttu pitää simppelinä ja pienenä.


Kirjan erikoisuus, Harryn ja hänen ystäviensä käsin
kirjoittamat muistiinpanot, olivat hauska lisä.


Elokuva tulossa


Oli uskomaton sattuma, että vain pari päivää sen jälkeen, kun sain tämän kirjan luettua, Warner Bros ilmoitti, että Fantastic Beasts and Where to Find Them tullaan filmatisoimaan! Olin siis tietämättäni lukenut hyvin ajankohtaisen teoksen. Suurimmaksi osaksi luin kirjan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, ja uutinen elokuvasta saatiin torstaina.

Tämä elokuvan myötä J.K. Rowling pääsee tekemään elämänsä ensimmäisen elokuvakäsikirjoituksen. Elokuvan pääosassa nähdään kirjan fiktiivinen kirjoittaja, Newt Scamander:


Taikazoologian uranuurtaja, Newt Scamander.


J.K. Rowling on kertonut, että Newt Scamander oli yksi hänen lempihahmoistaan Potter-universumissa. Niinpä Luna Lovekiva, Rowlingin toinen suosikkihahmo, nai Newt Scamanderin lapsenlapsen, Rolfin. Tämä liitto on myös hyvin looginen, olihan Luna itsekin hyvin kiinnostunut erilaisista taikaolennoista. Luna ja Rolf saivat kaksoispojat, Lorcan ja Lysanderin.

Uusi elokuva tulee olemaan luonteva jatke Potter-maailmalle, ja se noudattaa samoja taikamaailman lakeja, kuin Potter-kirjatkin. Filmin tarina alkaa 70 vuotta ennen Harryn tarinaa, New Yorkissa.

Lukuhoukka-kirjablogia pitävä B.N. oli omassa blogikirjoituksessaan hieman epäileväinen uuden elokuvan suhteen, ja sanoi lukevansa ennemmin uuden kirjan, kuin katsovansa uuden elokuvan, koska hänestä Rowlingin kirjat ovat ennenkin olleet niistä tehtyjä elokuvia parempia.

Omasta mielestäni Fantastic Beasts and Where to Find Them -kirjassa on kuitenkin paljon aineksia hyvään, seikkailuntäyteiseen fantasiaelokuvaan. Katsotaanpa vaikka kirjan esipuhetta:

Fantastic Beasts and Where to Find Them represents the fruit of many years' travel and research.

I look back across the years to the seven-year-old wizard who spent hours in his bedroom dismembering Horklumps and I envy him the journeys to come: from darkest jungle to brightest desert, from mountain peak to marshy bog, that gruppy Horklump-encrusted boy would track, as he grew up, the beasts descriped in the following pages.

I have visited lairs, burrows and nests across five continents, observed the curious habits of magical beasts in a hundred countries, witnessed their powers, gained their trust, and, on occasion, beaten them off with my travelling kettle.

- En malta odottaa! Olen varma, että tässä tapauksessa elokuva tulee olemaan parempi kuin kirja.


Muut Harry Potter -universumiin sijoittuvat pikkukirjaset:


-Quidditch Trough the Ages, julk. 2001
-The Tales of Beedle the Bard, julk. 2008.


**********

P.S. Vielä kun joku päivä pääsisi lukemaan myös tätä Hirviökirja hirviöistä -teosta:


Säilytetäänkö tätä kirjahyllyssä vai häkissä?


* Älä koskaan kutita nukkuvaa lohikäärmettä

perjantai 13. syyskuuta 2013

Vuonna 1984, George Orwell




George Orwell (1903-1950) saavutti mainetta
niiden pelkojen kuvaajana, jotka hallitsivat
läntistä maailmaa toisen maailmansodan
päätyttyä.  "Vuonna 1984" ilmestyi 1949. Se
on satiiri totalitaaristen maiden pyrkimyksistä
ja menettelytavoista, profetia tulevaisuudesta.
Hätkähdyttävä kuin pääkallon kuva myrkky-
pullon kyljessä. Karmaiseva kuva ajasta, jota
tietämättämme ehkä jo elämme, tai olemme
tietämättämme eläneet - kenties jo pitemmänkin
aikaa.




Se alkuperäinen, astetta rankempi Big Brother


Tästä Big Brotherista ei häivytäkään ihan niin helposti. Ei riitä, että tulee valituksi häätöäänestyksessä tai suuttuu Anu Saagimille. Pois pääsee vasta, kun oma tahto on murrettu, ja tarjoilutkin ovat sitä odotellessa heikonlaiset.

En ole katsonut uusinta Julkkis-BB:tä, koska asun katveessa, jossa digiboksi ei toimi. Korvasin tämän "puutteen"  lukemalla kirjan, johon Big Brother -televisioformaatti perustuu. Toden totta, kun Big Brotherin brittiversio alkoi pyörimään televisioissa ensimmäistä kertaa vuonna 2000, George Orwellin perikunta nosti välittömästi tekijänoikeushaasteen.

Ikuisesti ajankohtainen


Joka päivä Lontooseen putoavat rakettipommit olivat luultavasti Oceanian oman hallituksen pommeja, lähetettyjä ilmaan vain "jotta ihmiset pysyisivät peloissaan".

Sotavankeja lukuunottamatta ei tavallinen Oceanian kansalainen milloinkaan näe ainoatakaan Euraasian tai Itäaasian kansalaista, ja vieraiden kielien osaaminen on kielletty. Jos hän saisi kosketuksen ulkomaalaisiin, hän saattaisi havaita, että ne ovatkin aivan samanlaisia olentoja kuin hän itse, ja että suurin osa siitä, mitä heistä on kerrottu, on valhetta.. varsinaisten päärajojen yli ei milloinkaan saa mennä mikään muu kuin pommit.

Tämä, George Orwellin ehkä kuuluisin teos, Vuonna 1984 (julk. 1949) ei vanhene koskaan. Totalitarismi, yksityisyydensuojakysymykset, ihmisoikeudet ja sensuuri ovat aiheita, jotka koskettavat nyt ja aina. Mietitäänpä nyt vaikka hetki Pohjois-Koreaa, tai ihan vaan tämän oman kotimaamme pykäläviidakkoa, jota suurin osa kansalaisista pitää tutkimuksen mukaan liian holhoavana. Tätä klassikkokirjaa lukiessani huomasin tuon tuostakin yhdisteleväni kirjan tapahtumia todellisiin nykyajan ilmiöihin. Jotain universaalia ja ajatonta tähän on siis vangittu.

Hitaasti eskaloituva dystopia


Olen lukenut Orwellilta myös Eläinten Vallankumouksen. Se oli lukukokemuksena jouhevampi, kuin Vuonna 1984. Eläinten vallankumouksessa sattuu ja tapahtuu koko ajan, ja draaman kaari on kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut. Vuonna 1984 taas lähti liikkeelle turhan viipyillen, ja ensimmäiset sata sivua lähinnä vaan ihmeteltiin, että mikäs se tällainen maailma oikein on. Kyllä ne "SOTA ON RAUHAA, VAPAUS ON ORJUUTTA & TIETÄMÄTTÖMYYS ON VOIMAA" -sloganit olisivat nopeamminkin tulleet selviksi.

Mitä tulee tunnelmaan, Vuonna 1984 oli raaempi ja kolkompi, kuin Eläinten vallankumous. Synkkä ja painostava atmosfääri toi itselleni mieleen Fjodor Dostojevskin Rikos ja Rangaistus -teoksen (julk. 1866). Molempien kirjojen päähenkilöt pakoilevat poliiseita vainoharhaisessa mielentilassa.

Vaikka Vuonna 1984 käynnistyikin hitaasti, oli se lukukokemuksena kaiken kaikkiaan hyvä ja puhutteleva. Loppua kohti juoni tiivistyi, ja sen myötä myös mielenkiintoni heräsi hetki hetkeltä enemmän. Esimerkiksi viimeisen kolmanneksen aikana käydyt metafyysiset keskustelut olivat hieno lisä. Loppu oli intensiivinen ja hätkähdyttävä. 

Vuonna 1984 -kirjan tunnetuimmat esikuvat:


- Me, Yevgeny Zamyatin (julk. 1921, suom. 1959).
- Uljas uusi maailma, Aldous Huxley (julk. 1932, suom. 1944).


Filmatisointeja:






 

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Puolikas taivasta, Nicholas D. Kristof & Sheryl Wudunn



Tyttöjä ja naisia kuolee joka päivä pelkäs-
tään sukupuolensa takia. 1900-luvun
kaikissa sodissa kaatuneiden sotilaiden
määräkin kalpenee, kun sitä verrataan viimeis-
ten 50 vuoden aikana tapettujen tyttöjen
valtavaan joukkoon. Puolikas taivasta puhuu
karua kieltä sukupuolisidonnaisesta väkivallasta,
ihmiskaupasta, prostituutioon pakottamisesta
ja äitiyskuolleisuudesta.


Kun kouluttaa tytön, kouluttaa koko kylän


Tämä maailman sorrettujen naisten valoisamman tulevaisuuden puolesta puhuva Puolikas taivasta -kirja (alkup. Half of the Sky. Turning Oppression into Oppoturnity for Women Worldwide, 2009) on saanut   nimensä kiinalaiset naiset työelämään tuoneen Maon lausahduksesta: "Naiset kannattelevat taivaan puolikasta".

Kirjan kirjoittajat, Pulitzer-palkitut Nicholas D. Kristof & Sheryl Wudunn käyttävät Kiinaa esimerkkinä maasta, jossa naisten olosuhteissa on tapahtunut huimaa parannusta viimeisten sadan vuoden aikana. He kirjoittavat: "Yksi Kiinan opetuksista on, ettei meidän tarvitse uskoa syrjinnän kuuluvan erottamattomasti mihinkään yhteiskuntaan. ..yksikään maa ei ole parantanut naisväestönsä asemaa sellaisin harppauksin kuin Kiina."

Tämä taustatieto kirjan nimestä kertoo paljon siitä, millaisella asenteella Puolikas taivasta on kirjoitettu: Karut tosiasiat kohdataan ja myönnetään, mutta painopiste on kuitenkin paremmassa huomisessa ja ratkaisujen etsimisessä. Lukijana pidin tästä asenteesta kovasti.

Lukukokemuksena Puolikas taivasta oli kaksijakoinen. Erityisesti kirjan alkupuolella kerrottiin niin hirveitä asioita liittyen muun muassa ihmiskauppaan ja raiskauksiin osana sodankäyntiä, että en tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai oksentaa. Mitä pitäisi ajatella esimerkiksi siitä, että nykyinen, 2000-luvun seksiorjakauppa ylittää mittasuhteiltaan 1800-luvulla Atlantin yli käydyn orjakaupan..? Tämä tieto sai minut häpeämään kuulumistani ihmislajiin. Myös kirjoitus siitä, että naisen riski kuolla raskauteen tai synnytykseen köyhässä maassa on tuhatkertainen länsimaihin nähden kylmäsi sydäntäni. Puolikas taivasta olikin juuri niin rankka, kuin mitä siitä lukemani, Helsingin Sanomien pysäyttävä kirja-arvio antoi ymmärtääkin.

Erityisesti loppua kohti teoksen sävy muuttui kuitenkin toiveikkaammaksi ja ratkaisukeskeisemmäksi, ja mukana oli paljon mieltä ylentäviä kertomuksia siitä, miten hirveissä oloissa eläneiden naisten elämät olivat saaneet paremman käänteen.

Amerikkalainen näkökulma

Puolikas taivasta on kirjoitettu yhdysvaltalaisesta perspektiivistä. Mukana oli muun muassa melko paljon tekstiä kirjan lähdemaan kehitysapupolitiikasta.

Oli selvästi havaittavissa, miten yhdysvaltalaiset arvot vaikuttivat maan tarjoamaan kehitysapuun: Ongelmana Amerikassa ovat olleet liberaalien ja konservatiivisten kristittyjen väliset näkemyserot, jotka vaikeuttavat muun muassa ihmiskauppaan ja äärimmäiseen köyhyyteen puuttumista.

Konservatiiviset kristityt eivät esimerkiksi halua antaa rahaa järjestöille, joilla on yhteyksiä aborttien tekemiseen. Muun muassa monet republikaanipresidentit (kuten molemmat Bushit) ovat evänneet julkisen rahoituksen niiltä kehitysapujärjestöiltä, jotka jakavat tietoa aborteista. Tämän seurauksena ei-toivotut raskaudet, vaaralliset abortit ja naisten kuolemat lisääntyivät:

Vastaava kuvion on toistunut kerta toisensa jälkeen: aborttia vastustavien konservatiivien linjaukset ovat itse asiassa vahingoittaneet juuri niitä ihmisiä, joita he ovat yrittäneet auttaa - ja lisänneet raskaudenkeskeytyksiä entisestään.

Onneksi Barack Obama on vienyt asiat selkeästi parempaan suuntaan.

Innostavia tarinoita

Kirjassa oli monia hienoja esimerkkejä siitä, miten yksityisten ihmisten oma-aloitteisuudella voi olla suuri vaikutus. Esimerkkinä mainittakoon Jane Roberts ja Lois Abraham, jotka saivat aikaan kansanliikkeen, kun George W. Bush eväsi ensimmäisellä presidenttikaudellaan YK:lle suunnatun 34 miljoonan määrärahan:

Tästä kaikesta tyrmistyneenä esitän, että 34 miljoonaa amerikkalaista käyttää demokraattisia oikeuksiaan ja tekee kuten minä: lähettää yhden dollarin UNFBAn Yhdysvaltain-toimikunnalle. Se oikaisisi hirvittävän vääryyden...

Naisten tavoite, 34 miljoonaa, ei täyttynyt, mutta useampi miljoona saatiin kuitenkin kasaan. Obaman tultua valtaan UNFBA:n rahoitus palautettiin.

Naisten asema islamissa

Yksi kirjan mielenkiintoisimmista luvuista oli nimeltään Onko islam naisvihamielinen uskonto? Tämä kaikkea muuta kuin mustavalkoinen teksti toi esiin monia erilaisia näkökulmia: Kun Muhammad perusti islaminuskon 700-luvulla, se paransi naisten oloja, koska sen myötä muun muassa aiemmin yleinen tyttövauvojen surmaaminen kiellettiin. Kaiken kaikkiaan Muhammad suhtautui naisiin kunnioittavammin, kuin varhaiskristilliset johtajat.

Nykyään asetelma on kuitenkin toinen: kristinusko on päivittynyt nykyaikaan, konservatiivinen islam ei. Lisäksi Koraania tulkitaan tiukemmin, kuin Raamattua, ja islaminuskoisten alueiden kulttuuri on muutenkin, uskonnosta riippumatta, naisia alistava. Positiivisia muutoksia on kuitenkin tapahtumassa: kirjoittajien mukaan naisten asema on Lähi-idässä paranemaan päin. Ja kun naisten asema paranee, se tulee vaikuttamaan positiivisesti koko yhteiskuntaan: testosteroninkatkuinen sotaisuus vähenee, ja talous paranee, kun naisetkin pääsevät antamaan panoksensa työelämään:

Sukupuolisyrjinnällä on erittäin vakavia taloudellisia seurauksia. Jos naiset sivuutetaan, maalta jää hyödyntämättä työvoimaa ja lahjakkuutta.

Tietyn maan edellytyksistä kasvuun ja kehitykseen kertoo yleensä parhaiten naisten rooli ja asema. Tämä on nykyään Lähi-idän islamilaisten yhteiskuntien pahin kompastuskivi, suurin este niiden modernisoitumisen tiellä.

Ruohonjuuritason työ tuo parhaat tulokset

Wudunnin ja Kristofin mukaan pelkällä lakimuutoksella saadaan harvoin mitään aikaan, ja norsunluutornin korkeuksista harrastettu, joustamaton sanelupolitiikka voi vain ärsyttää avun tarvitsijoita. Samoin köyhien maiden suurissa kaupungeissa kalliilla katumaastureilla ajelevat avustustyöntekijät ovat usein tehottomia. Sen sijaan paikallisen kulttuurin huomioiva, ihmisläheinen ja ruohonjuuritasolla tapahtuva työ huonoissa oloissa elävien naisten eteen näytti kirjan kertomusten perusteella toimivan hyvin:

..maanläheiset, maaseudulle keskittyvät ja paikallisten ihmisten ehdoilla toteutetut avustusohjelmat ovat yleensä tuottaneet kehitysmaissa parhaat tulokset.

Erityisesti koulutuksen merkitystä korostettiin:

Koulutus on tärkeintä niin köyhyyden kuin sodankin voittamisessa.. Jos ihmiset saavat koulutusta, naisia ei sorreta eikä kiduteta. Koulutusta saaneet alkavat myös sanoa, ettei heidän lapsiaan pidä naittaa niin nuorina. -Afgan Institute of Learning -avustusjärjestön johtaja, Sakena Yacoobi

Lisäksi muun muassa nämä yksitttäiset keinot ovat olleet tehokkaita:

-Pienrahoitus
- A-vitamiinilisien tarjoaminen odottaville äideille
- Lasten madotus
- Jodin lisääminen suolaan tai jodikapseleiden jakaminen naisille
- Intiassa joidenkin köyhien alueiden naisille maksetaan, jos he ei vät synnytä kotona, vaan tulevat  terveyskeskukseen
- Meksikossa köyhille perheille maksetaan, jos lapset käyvät koulussa ja terveystarkastuksissa
- Television katselu (!)

Aina kannattaa auttaa

Haluan lopuksi siteerata erästä hienoa kohtaa Puolikas taivasta -kirjasta:

..vaikka sosiaalinen ongelma olisikin niin valtava, ettei sitä voida ratkaista kokonaan, sen helpottamiseksi kannattaa silti tehdä jotakin. Ei ehkä ole mahdollista kouluttaa kaikkia köyhien maiden tyttöjä, estää jokaista synnytyskuolemaa tai pelastaa kaikkia tyttöjä, jotka on teljetty bordelleihin. Mutta pidämme mielessä Nethin ja muistelemme havaijilaista vertausta, jonka entinen kuvaajamme Naka Nathaniel (itse syntyperäinen havaijilainen) on opettanut meille:

Mies menee merenrantaan ja näkee sen olevan täynnä vuoroveden rannalle huuhtomia meritähtiä. Rannalla kävelee pieni poika, joka heittelee meritähtiä takaisin veteen. 
"Mitä sinä oikein teet, poika hyvä?" mies kysyy. "Etkö näe, kuinka paljon niitä on. Tuolla puuhalla ei ole mitään merkitystä."
Poika pysähtyy mietteliään näköisenä, nostaa ylös meritähden ja heittää sen mereen.
"Tuolle sillä oli kyllä iso merkitys", hän sanoo.



***********


Naiset suomalaisessa yhteiskunnassa


Suomalaisilla naisilla on suomalaisessa yhteiskunnassa arvostettu asema, ja sukupuolien välinen tasa-arvo on yksi maailman korkeimmista. Suomalaiset naiset saivat muun muassa äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa, ja suomalaiset ovatkin aina rohkaisseet naisten osallistumista politiikkaan ja julkiseen elämään. (World Trade Press 2010: 25.) Toisesta maailmansodasta alkaen naiset ovat hoitaneet niin sanottuja miesten töitä, alun perin siksi, koska miehet olivat rintamalla. Tämä kulttuurihistoriallinen piirre voidaan nähdä erityisenä verrattuna moniin muihin kulttuureihin. (Harakka 2011).

Yllä olevat näkemykset ovat relevantteja, mutta asiaa voidaan katsoa myös toiselta kantilta: Mustakallio (1988: 100) huomauttaa, että suomalaisten naisten oikeuksia ei ole historiassa parannettu ja laajennettu naisten itsensä takia. Keskiajan suomalaisessa yhteiskunnassa naisilla ei ollut juurikaan oikeuksia, koska sukujen valta oli ratkaiseva, ja se edellytti naisten alistamista. Esimerkiksi naimakaupoissa ei naisten mielipidettä kysytty. Naisten asema parani, kun kirkko ja kuningas halusivat murtaa sukujen vallan oman valtansa tieltä, ja käyttivät tässä yhtenä pelinappulana naisten oikeuksia. (Emt. 8.)

Naimattomat naiset vapautuivat holhouksen alaisuudesta jo 1864, kun taas naimisissa olevat vasta vuoden 1930 alussa. Tämä johtui siitä, että teollistumisen myötä yhteiskuntarakenteet muuttuivat, ja naimattomien naisten piti alkaa elättämään itse itsensä. Miehen vahva asema perheen päänä taas säilytettiin epäämällä itsemääräämisoikeus naimisissa olevilta naisilta vielä pitkään. (Mustakallio 1988: 38.)

Utrio (1986: 24) toteaa suomalaisten naisten aseman huonontuneen kristinuskon saapumisen myötä. Viikinkiaikana nainen oli arvostetussa asemassa, ja sukupuolisuus oli hyväksyttävä, luonnollinen osa ihmisyyttä (emt. 24). Tämä käy ilmi esimerkiksi Kalevalasta. Kalevala kuvaa suomalaista yhteiskuntaa ennen kristinuskon saapumista, sijoittuen myöhäiselle rautakaudelle. (Emt. 1986: 18.)

Utrion (emt. 18) mukaan Kalevala kertoo "lujista ja tyynistä naisista, jotka jatkoivat yhteisön elämää miesten mellastaessa milloin minkin virvatulen takia". Utrio (emt. 19) esimerkiksi huomauttaa, että Kalevala ei tunne kuningasta, mutta kuningattaren kylläkin. Lisäksi Pohjola oli matlineaarinen yhteisö, eli periytyminen laskettiin äidin puolelta. Kaiken kaikkiaan naiset olivat yhdenvertaisia miesten kanssa. (Emt. 19.)

Kristinuskon rantauduttua Suomeen naisten asema yhteiskunnassa huononi. Kristinusko nimittäin toi mukanaan naisvihan, askeettisuuden ja kammon seksuaalisuutta ja muita ruumiillisuuteen liittyviä asioita kohtaan. Naisen suhde esimerkiksi aviomieheen, avioliittoon, lasten synnyttämiseen ja omaan ruumiiseen muuttui täysin. Tämän muutoksen jäljet ovat edelleen havaittavissa, kun tarkastellaan nykyajan naista (Utrio 1986: 24.)


***********


-Kirjoitin yllä olevan tekstin alun perin maisteriopintoihini liittyen vuonna 2012. Se on osa Culture, history and identity -kurssin (ICSC1002) esseetäni. Kirjoitus resonoi mielestäni hyvin Puolikas taivasta -kirjan kanssa. Esimerkiksi varhaisen kristinuskon ikävä suhtautuminen naisiin nousee esiin molemmissa teksteissä. 

Lisäksi tuo, miten suomalaiset naiset alkoivat hoitaa miesten töitä, toi mieleeni Ruandan kansanmurhan jälkeiset ajat, joista Kristof ja Wudunn kirjassaan kertoivat: Ruanda muuttui vuoden 1994 kansanmurhan jälkeen totaalisesti: Aikaisemmin hyvin patriarkaalisena ja sovinistisena tunnettu köyhä maa antoi naisille tärkeän taloudellisen, poliittisen ja yhteiskunnallisen roolin. Näin oli hieman pakkokin tehdä, koska kansanmurhan jälkeen 70 prosenttia maan väestöstä oli naisia:

Kapinallisjohtaja Paul Kagame, joka kukisti kansanmurhaajat ja nousi Ruandan presidentiksi, tahtoi elvyttää maansa talouden ja ymmärsi, että siihen tarvittiin naisia. "Jos se kansanosa jätetään syrjään taloudellisesta toiminnasta, siitä ei hyvää seuraa".. "Kun päätös naisten osallistamisesta oli tehty, asiaa ei jätetty sattuman varaan", presidentti lisäsi. "Perustuslakiin kirjattiin, että 30 prosenttia parlamenttipaikoista kuuluu naisille."

Naisten osallistaminen on tuottanut tulosta: Ruanda on yksi maanosansa vähiten korruptoituneista, parhaiten johdetuista ja nopeimmin kasvavista maista.

Voi siis olla, että naiset otetaan osaksi yhteiskuntaa vasta pakon edessä. Yhtä kaikki, se kannattaa.


Lähteet:


Harakka, Terttu (2011). Johdatus kulttuurienväliseen viestintään ja kulttuurintutkimukseen. 4C: Maskuliiniset ja feminiiniset kulttuurit -luento. 

Mustakallio, Sinikka (1988). Naisten itsenäisyyshistoria Suomessa. Vantaa: Kansan Sivistystyön Liitto.

Utrio, Kaari (1986). Kalevan tyttäret. Suomen naisen tarina. Helsinki: Tammi.

World Trade Press (2010). Finland Society and Culture Complete Report. World Trade Press.