Outoutettuja kertomuksia
Jälleen on yksi aukko sivistyksessäni paikattu. Olen nimittäin juuri saanut luettua ensimmäisen Leena Krohn -romaanini. Kiitokset tästä kuuluvat kirjastonhoitajalleni, joka suositteli minulle Krohnin ulkoisesti vaatimatonta Erehdys-kirjaa (julk. 2015), joka olisi saattanut jäädä uutuustelineeseen ilman hänen väliintuloaan. Kirjastonhoitaja itse oli pitänyt Krohnin uusimmasta kirjasta kovin, ja luonnehti teosta myös hyvin nopealukuiseksi. Tartuin tähän lukuvinkkiin, enkä joutunut pettymään. Erehdys oli monitasoinen, unenomainen lukukokemus, jonka pariin palaan mielelläni uudestaankin. Yleensä en ole novellimuotoisten teosten ystävä, mutta kun teksti on näin laadukasta, ei novellimaisuuskaan haittaa.
Leena Krohn on yksi Suomen menestyneimpiä fantasia/scifikirjailijoita. Hän on voittanut muun muassa Finlandia-palkinnon ja kirjallisuuden valtionpalkinnon, ja kansiliepeen mukaan hänen kirjojaan on julkaistu kahdellakymmenellä eri kielellä. On kuitenkin laitettava merkille, että Krohnin kirjojen fantasiaelementtejä ei julkisuudessa juuri korosteta. Tämä tuntuu hieman hassulta. Irma Hirsjärvi kirjoitti tästä taannoin väitöskirjassaan:
..kirjallisuuden kaanonin kaksoiskoodisto erityisesti tieteiskirjallisuutta kohtaan tulee yhä silloin tällöin esiin. Kun kaanoniin hyväksyttyjä scifi-kirjailijoita George Orwellista Ian Banksiin ja Doris Lessingistä Leena Krohniin esitellään Helsingin Sanomissa, termejä "science fiction", "tieteiskirjallisuus" tai "tieteisfiktio" tuskin mainitaan, ellei kyseessä ole fandomiin kuuluva kirjoittaja.
- Irma Hirsjärvi (2009). Faniuden siirtymiä: suomalaisen science fiction -fandomin verkostot
Fantasiakirjallisuuden puolestapuhujana pidän tällaista genren piilottamista harmillisena. Onneksi tilanne on parantanut vuosi vuodelta, eikä fantasiaa enää pidetä outona marginaali-ilmiönä samalla tavalla kuin ennen. George R. R. Martin, Suzanne Collins, J. K. Rowling ja J. R. R. Tolkien ovat tehneet tehtävänsä. Krohnin kohdalla on lisäksi huomattava, että esimerkiksi Amerikassa hän on menestynyt nimenomaan genrekirjailijana. Vuonna 2005 Krohnin Tainaron-teos oli ehdolla World Fantasy Awardin lyhytromaaniryhmässä.
Tätä kirjaa ja Krohnia on kehuttu kovin. Luin talvella tämän, enkä oikein ymmärtänyt, mitä kirjalla oli sanottavaa kehystarinassaan ja pikkunovelleissaan. Kuten bloggaukseenikni, jonka ehkä joskus julkaisen, kirjoitin niin tämä oli liian kuiva ja nuiva minun makuuni.
VastaaPoistaKehyskertomus oli kieltämättä nuivahko, mutta itse novellit toimivat minulle jo paremmin. Jään odottamaan bloggaustasi! =)
PoistaMinullekin tämä oli ensimmäinen Krohn, ja vaikka ihan täydelliseksi ei lukukokemus yltänyt, niin sen verran hyvä oli, että Krohnia luen mielelläni lisää.
VastaaPoistaJa tuo on totta, että joidenkin kohdalla tuo genre häivytetään. Minulta vei vuosia ennen kuin tajusin, että Krohn kirjoittaa myös jonkin sortin scifiä!
Juurikin näin, tämä kirja jätti mielenkiinnon, ja itsekin uskon palaavani Krohniin vielä uudestaan. Esimerkiksi tuo Tainaron pitänee lukea mahdollisimman pian.
PoistaEn oikein tiedä mistä johtuu, että Krohnin kollegaa, Johanna Sinisaloa, olen fanittanut jo vuosia, mutta Krohn on jäänyt minulta täysin pimentoon. Lieneekö sitten juuri siksi, että Krohn ei Sinisalosta poiketen korosta olevansa fantasia/scifikirjailija, ja näin minun kannaltani tehokas markkinointikikka on jäänyt käyttämättä.
Minun Krohn-suosikkini on ihana Tainaron, jonka olen lukenut moneen kertaan. Sitä suosittelen lämpimästi. Krohnia pitäisi kyllä lukea enemmän... ja mainitsemasi Sinisalokin on minulla vielä täysin kokeilematta, nolottaa. :)
VastaaPoistaSinulle on haaste blogissani. Kiva, jos ehdit vastailemaan: http://oksanhyllylta.blogspot.com/2016/05/sieluni-hymyt-haaste.html
Tainaron oli siis World Fantasy Award -ehdokkuutensa ansainnut =) Pitää kyllä ehdottomasti lukea. Sinisalolta suosittelisin sinulle varsinkin Finlandia-palkittua Ennen päivänlaskua ei voi -klassikkoa, ja hieman uudempaa Auringon ydintä.
PoistaKiitos haasteesta, näitä en olekaan hetkeen saanut =)