sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Artemis Fowl: Ikuisuuskoodi, Eoin Colfer




Lapsineron seikkailu suoristi aivokäyräni


Kuuntelin hetki sitten Eoin Colferin Artemis Fowl -sarjan toisen osan, Artemis Fowl: Tehtävä pohjoisessa. En pitänyt siitä, mutta koska aikoinaan pahaa-aavistamattomana lainasin myös tämän kolmannen osan, Ikuisuuskoodin (Artemis Fowl: The Eternity Code, 2003), päätin antaa sarjalle vielä toisen mahdollisuuden. Periaatteeni on muutenkin aina ollut: se mikä lainataan, myös kuunnellaan.

Tällä kertaa pystyin onneksi keskittymään juoneen paremmin kuin viimeksi, koska nyt äänikirjan lukija ei sortunut ylitulkintaan. Ikuisuuskoodin lukenut Jarmo Heikkinen teki itse asiassa kerrassaan erinomaista työtä. Kiitokset siitä! 

The Old Age Boy


Artemis Fowl, tuo kovaksikeitetty pikku sosiopaatti, ei edelleenkään osoittanut juurikaan inhimillistä lämpöä, mutta pidin hänestä jo hieman enemmän kuin edellisellä kerralla. Tästä on kiittäminen kirjan loppupuolella näkyneitä pehmeämmän puolen pilkahduksia. Silti ihmettelen yhä, miksi Colfer on tehnyt fantasiasarjansa päähenkilöstä niin kovin kylmän.. Varsinkin, kun myös kaikki muut tarinan hahmot ovat yhtä etäisiä ja kovaksikeitettyjä. 

Artemis Fowlin henkilöhahmon voidaan katsoa edustavan vanhanaikaista, katoamassa olevaa lastenkirjallisuuden päähenkilötyyppiä. John Stephensiä lainatakseni: 

"..the Old Age Boy ..the child who is either aggressive or something of a rascal, self-regarding and physically assertive.."

- Tuo kuvaus sopii Artemikseen lähes täydellisesti.

Nykyäänhän useimmat nuoret miespuoliset päähenkilöt edustavat niin kutsuttua "New Age Mania":

The rise of the New Age Man has... blurred older, more traditional distinctions between what is considered manly or masculine and what is therefore unmanly, unmasculine. This variety of man is supposedly gentler and less aggressive than the Old Age Man, more in harmony with the earth and with nature, less convinced of the authority and rightness of traditional male logic, and more amenable to alternative ways of thinking. He attempts to get in touch with his feelings, and is willing to make himself vulnerable, emotionally, to others. Such a man is very different, obviously, from the aggressive, self-contained, independent man whom our culture tends traditionally to associate with the idea of masculinity.

Itse pidän huomattavasti enemmän tästä "New Age Manista", kuin Artemiksen edustamasta "Old Age Manista". Varsinkin kirjan päähenkilönä. Litteinä sivuhahmoina itsekeskeiset ja tunnekylmät paskiaiset voivat toki olla varsin viihdyttävä lisä, sitä en kiellä. Päähenkilöiksi he sopivat minusta kuitenkin huonosti. 

Jos pidät toiminnasta, tämä voi olla sinun kirjasi


Se, minkä Eoin Colfer hallitsee, on toiminta; Ikuisuuskoodi oli täynnä jatkuvaa räiskimistä ja vaaraa. Jos sattuisin olemaan teini-ikäinen poika, olisin varmasti ollut aivan myyty! Valitettavasti nyt vain on niin, että lämpeän toiminnalle hyvin harvoin. Mikään ei ole minusta niin tylsää, kuin suorasukaisten taisteluiden seuraaminen ja takaa-ajot. Sellainen saa silmäni lasittumaan, ja aivoni vaipumaan puuduttavan tuskaiseen horrokseen. 

Ok. Tokihan Colfer toi tarinansa päähenkilönä olevan lapsineron kautta esille myös sen, että maailmassa voi pärjätä aivojaan käyttämällä, ja tyhmille lihaskimpuille käy huonosti. Tämä opettavainen, nuorille lukijoille hyödyllinen viesti ei kuitenkaan pelastanut Ikuisuuskoodia minun silmissäni.

Itselleni kirjan parasta antia oli sen loppu, jossa pohdiskeltiin tulevaisuutta, ja pelattiin hieman psykologisia pelejä. Kun aseet oli laitettu koteloihinsa, pöly laskeutunut, ja kaikki olivat rauhoittuneet, aloin viihtymään paremmin. Ajattelin: "Ah, lopultakin tuo päätön sinkoilu päättyi, ja syväluotaavat keskustelut alkavat. Johan tätä saikin odottaa." 

..Harmi vain, että juuri kun Artemiksen tarina oli saanut tämän miellyttävän käänteen, se loppui. 



LÄHDE:

Stephens, John (2002). "A Page Just Waiting to Be Written On" Masculinity Schemata and the Dynamics of Subjective Agency in Junior Fiction. Teoksessa: John Stephens (toim.) Ways of being Male. Representing Masculinities in Children's Literature and Film. Routledge: New York. 38-55.

8 kommenttia:

  1. Minä pidän Artemis Fowleista, vaikka Artemis ei tosiaan ole päähenkilönä mikään rakastettavin. Hän on aika harvinainen nuortenkirjan päähenkilö; nämä eivät yleensä ole ilkeitä. Sarjan eka osa ehkä vähän selittää tätä, miten Artemiksesta on tullut tällainen... Artemis kuitenkin kehittyy huimasti sarjan ja lopussa hän on melkein kunnollinen nuori. ;) Tästä joskus aikoinaan kaavailtiin potterien haastajaa, mutta ei tämä minustakaan mitenkään niiden tasolle yllä, mutta mielikuvituksekasta ja viihdyttävää tekstiä kyllä.

    VastaaPoista
  2. Heh, mä itse asiassa huomasinkin jonkun toisen kirjablogin Artemis-tekstin kommenteista, että pidät tästä sarjasta ja mietin, miten mahdat suhtautua näihin mun arvioihini, jos luet. :D

    Tämä on tosiaan ihan sellainen peruspätevä nuortenkirjasarja, mutta tasoja on valitettavasti vähemmän, kuin Pottereissa, eikä fantasiamaailma ole yhtä rikas. Artemis Fowl -kirjat ovat minun silmissäni loputtomia huispaus-otteluita ilman väliaikoja.

    Mutta joo, minulle oli jotenkin todella iso yllätys, miten tyly Artemis on. En osannut odottaa mitään tällaista. Varsinkin, kun Eoin Colfer näyttää kaikissa kuvissa niin aseistariisuvan sympaattiselta. ..Mutta ehkä hän kanavoikin kaikki sisäiset agressionsa Artemikseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään muistikuvaa mitä olen tästä muualle kommentoinut, mutta tosiaan pidän Artemis Fowleista, tai no ainakin pidin nuorempana. :D En viime aikoina ole lukenut, mutta sarjan päätösosan aion hankkia käsiini, se ilmestyi kyllä jo ajat sitten, mutta se on aina ollut lainassa kun olen sitä etsinyt. Muistan, etten aluksi pitänyt Artemiksesta yhtään, ja ymmärrän että hän varmasti ärsyttää monia lukijoita. Minua sarjassa viehätti scifin ja fantasian yhdistelmä, vaikka sellainen syvällisyys tosiaan jää puuttumaan... Potterit koskettavat enemmän, Fowlit ovat enemmän viihdettä.

      Muista Eoin Colferin kirjoista en ole niinkään pitänyt.

      Poista
    2. Joo, kyllähän tämäkin sarja on toiminut monille. =) Se esimerkiksi kertoo jo jotain, että Disney on parhaimmillaan valmistelemassa elokuvaa Artemiksesta.

      Itse olisin pitänyt tästä varmasti enemmän, jos teknologia olisi jäänyt vähemmälle, ja taikuus olisi ollut vahvemmin pääosassa, koska rakastan yliluonnollisia elementtejä.

      Muuten. Nyt kun mietin, niin itsekin kyllä pidän esimerkiksi brittiläisen Todella Upeeta -komediasarjan übertylyistä naisista, Edinasta ja Patsysta. Aina päähahmon/hahmojen ikävä luonne ei siis ole minulle automaattinen turn-off. En tiedä, miksi Artemis ei päässyt yhtä helpolla, kuin Eddy ja Patsy. Nämä on näitä henkimaailman juttuja :D

      Poista
    3. Pakko vielä sanoa, että Todella upeeta on ihan mahtava. :D Edina ja Patsy ovat ihan kauheita, mutta niin kovin viihdyttäviä. :D

      Ihan mielenkiintoista nähdä valmistuuko Artemis Fowl -leffa, sitä on kai puuhattu jo kohta kymmenen vuotta.

      Poista
  3. Jep, se sarja on vaan niin paras :)

    Jo kymmenen vuotta..? Tämä kuulostaa hieman huolestuttavalta. Itse sain nopeiden googletusten perusteella virheellisesti sen käsityksen, että elokuva on ollut työn alla vasta vajaan vuoden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffahanke on kai kaivettu development hellistä ja sitä on aktiivisesti taas puuhattu vuoden, alun perin sitä alettiin suunnitella jo vuonna 2001, 2005 se jäi jumiin ja viime vuonna käsittääkseni Disney on alkanut työstää sitä jollain tavalla. Muistan, että joskus vuosia sitten kirjan liepeessä luki, että Artemis Fowlista on tulossa elokuva ja ihmettelin, kun sitä ei koskaan tullutkaan. :D En kyllä tiedä miten leffa toimii, harvemmin muutenkaan pidän kirjojen leffaversioista (olen ehkä ylikriittinen).

      Poista
  4. Elokuva tulee toimimaan erinomaisesti, kunhan vaan laittavat Tom Feltonin pääosaan! :D

    Mutta joo, jos on esim. vuosia aikaisemmin lukenut kirjan/kirjat, voi elokuvasovitus lähinnä ärsyttää, koska tarina onkin äkkiä liian erilainen siihen verrattuna, miten sen on tottunut näkemään.

    Jotkuthan saattavat jopa kokonaan kieltäytyä katsomasta suosikkikirjojensa filmatisointeja. Tiedän ainakin erään (aikuisen) Potter-fanin, joka kiertää elokuvat kaukaa. Samoin olen kuullut, että jotkut Tolkienin kirjoista pitävät boikotoivat Peter Jacksonin elokuvia. Tavallaan ymmärrän tuon, mutta toisaalta itse sortuisin katsomaan filmatisoinnit jo ihan silkasta mielenkiinnostakin, vaikka laatu epäilyttäisikin. :D

    VastaaPoista