On a Pale Horse, Piers Anthony

(www.emusic.com)

Inhimillisen viikatemiehen matkassa

Sain jokin aika sitten eräältä tietokonepelejä rakastavalta sukulaismieheltäni vinkin yhdysvaltalaisesta Humble Bundle -nimisestä tietokone- ja mobiilipelien verkkokaupasta, josta on mahdollista ostaa myös digitaalisia äänikirjoja nimellistä korvausta vastaan. Tartuin tietenkin tilaisuuteen, ja latasin saman tien itselleni alle kymmenen euroa maksaneen yhdentoista äänikirjan paketin, joka sisälsi muun muassa jo viime kesänä arvioimani Salman Rushdien Saatanalliset säkeet -fantasiaklassikon. Nyt kuuntelemani Piers Anthonyn On A Pale Horse (julk. 1983) on niin ikään fantasiaklassikko, joskin meillä Suomessa suhteellisen tuntematon verrattuna esimerkiksi juuri Saatanallisiin säkeisiin. 

Kyseessä on kahdeksanosaisen Incarnations of Immortality -sarjan aloitusosa, jonka pääosassa on sattuman oikusta Kuolemaksi rekrytoitu Zane. Elämässään huonosti menestyneen miehen on tarkoitus tehdä itsemurha, mutta hän ampuukin vahingossa paikalla tilaisuuttaan varronneen Viikatemiehen. Ja kun vanha viranhaltija on näin poissa pelistä, ei Zanen auta kuin ottaa Kuoleman lautturin tumma viitta omille harteilleen, ja hypätä Mortiksen, eli Kuoleman muotoaan muuttavan kulkuneuvon kyytiin. Pian sitten jo kierrelläänkin sairaaloita, sotatantereita ja onnettomuuspaikkoja sieluja keräten, ja niiden hyviä ja pahoja tekoja punniten. 

Loppusanoissaan Piers Anthony kertoi halunneensa käsitellä On a Pale Horsessa usein pelottavaksi ja etäiseksi kuvattua Viikatemiestä uudessa, totuttua sympaattisemmassa valossa. Tässä hän kieltämättä onnistuikin varsin mukavasti, koska tarinan aikana Zane muun muassa lohduttaa kuolemaa pelkäävää pikkutyttöä, ja rakastuu naiseen, jonka sielun Paholainen yrittää saada itselleen likaisin keinoin.

Astetta raskaampaa poljentoa

Goodreadsissa Anthonyn logiikkaa, jossa ihmisen hyvät ja pahat teot punnitaan, ja tämä tuomitaan niiden perusteella ikuisiksi ajoiksi joko Taivaaseen tai Helvettiin, kritisoitiin. Eräs lukija ei pitänyt laisinkaan sielujen hyvin tiukasta ja sangen säälimättömästäkin kohtelusta, jossa syntien anteeksiantoa ei tunnettu laisinkaan. 

Itselleni nämä kristilliset näkökulmat eivät kuitenkaan nousseet päällimmäisiksi kiinnostuksenkohteiksi. Lähinnä vain nautin tarinan lukuisista fantasiaelementeistä, joihin kuuluivat muun muassa erilaiset taikakivet, kengät joilla voi kävellä vetten päällä, näkymättömyysviitta ja mahdollisuus hallita aikaa. Näiden taikaelementtien ansiosta yhdistin On a Pale Horsen enemmän kuin kerran ikisuosikkiini Harry Potteriin. 

Harmi vain, että monissa muissa suhteissa Anthony ei sitten Rowlingille pärjännytkään. Tarina kun ei lopultakaan ollut erityisen yllätyksellinen, hauska, tai mukaansatempaava. Kun sen peruslogiikkaan oli kerran päässyt sisälle, ei uusia yllätyksiä tai käänteitä juuri enää ollut tarjolla, ja sisältöä tarjosivat lähinnä sangen ryppyotsaiset pohdiskelut yhteiskunnasta ja moraalista loputtomien sielunkeräyskeikkojen lomassa.

Jotkut työt tässä maailmassa ovat hauskoja ja kiehtovia, mutta Viikatemiehen vakanssi ei selvästikään ole yksi niistä, anteeksi nyt vain. ..Toivottavasti tätä negatiivissävyistä kommenttia ei lasketa vahingokseni kuoleman jälkeisessä sielunpunnituksessa.