Dystopia, joka saa George Orwellinkin kalpenemaan
Margaret Atwoodin moninkertaisesti palkittu Orjattaresi-klassikkodystopia (The Handmaid's Tale, julk. 1985) oli yllättävän rankka lukuelämys. Vuosia sitten näkemäni elokuvaversio kun oli lähinnä jännittävä ja oudon kieroutunut, ei niinkään ahdistava.
Samoin Johanna Sinisalon kirjoittama Handmaid's Talen suomiversio, vuonna 2013 ilmestynyt Auringon ydin, oli ennen kaikkea mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Niinpä en osannutkaan ennalta varautua Orjattaren tarjoamaan HC-tason toivottomuuteen ja kolkkouteen. Tämä teos ylsi synkkyydessään George Orwellin kuuluisaakin kuuluisamman Vuonna 1984 -dystopian tasolle, ja ylikin.
Samoin Johanna Sinisalon kirjoittama Handmaid's Talen suomiversio, vuonna 2013 ilmestynyt Auringon ydin, oli ennen kaikkea mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Niinpä en osannutkaan ennalta varautua Orjattaren tarjoamaan HC-tason toivottomuuteen ja kolkkouteen. Tämä teos ylsi synkkyydessään George Orwellin kuuluisaakin kuuluisamman Vuonna 1984 -dystopian tasolle, ja ylikin.
Ahdistavuudesta huolimatta en missään vaiheessa edes harkinnut jättäväni "käveleväksi kohduksi" värvätyn naisen tarinaa kesken, sen verran taitavasti Atwood kirjoitti. Hän osasi kuvailla niin ihmisiä kuin ympäristöäkin poikkeuksellisen elävästi, tuoden näin inhottavan tarinansa hyvin lähelle lukijaa.
Lisäksi juoneen oli istutettu kiitettävissä määrin pieniä koukkuja, jotka tarjosivat palkitsevia ahaa-elämyksiä lukemisen edistyessä. Kirjan alkupuolella päähenkilö, "Frediläinen", muun muassa löytää huoneestaan latinankielisen kaiverruksen, jolle annetaan selitys vasta parisataa sivua myöhemmin. Tällaiset detaljit yhdessä taidokkaan kielen kanssa tekevät Orjattaresta kirjan, joka kannattaa lukea useaan kertaan. Ensimmäisellä kierroksella kun voi mennä vielä paljon ohitse.
Lisäksi juoneen oli istutettu kiitettävissä määrin pieniä koukkuja, jotka tarjosivat palkitsevia ahaa-elämyksiä lukemisen edistyessä. Kirjan alkupuolella päähenkilö, "Frediläinen", muun muassa löytää huoneestaan latinankielisen kaiverruksen, jolle annetaan selitys vasta parisataa sivua myöhemmin. Tällaiset detaljit yhdessä taidokkaan kielen kanssa tekevät Orjattaresta kirjan, joka kannattaa lukea useaan kertaan. Ensimmäisellä kierroksella kun voi mennä vielä paljon ohitse.
Synkkä todellisuus
Orjattaresi on feministinen dystopia, jonka inspiraationa kirjaa tutkinut Paul Brians pitää ennen kaikkea teoksen kirjoittamista edeltäneen aikakauden poliittista ilmapiiriä:
The defeat of the Equal Rights Amendment, the rise of the religious right, the Election of Ronald Reagan, and many shorts of backlash (mostly hugely misinformed) against the women's movement led writers like Atwood to fear that the antifeminist tide could not only prevent further gains for women, but turn back the clock.
Mutta vaikka tämän kirjan kirjoittamisesta on jo lähes kolmekymmentä vuotta aikaa, ja Ronald Reagankin on jo haudattu, ovat Atwoodin kirjan teemat valitettavasti edelleen hyvin ajankohtaisia, aivan kuten Raijakin omassa bloggauksessaan totesi. Voisi jopa sanoa, että Atwoodin pelot ovat muuttuneet todeksi:
Mitä tulee esimerkiksi Atwoodin kirjassa esiintyvään ehkäisy- ja aborttikieltoon, esitettiin Georgian osavaltiossa vuonna 2011 lakimuutosta, joka olisi kriminalisoinut paitsi abortit, myös keskenmenot. Rangaistukseksi näistä "rikoksista" ehdotettiin kuolemaa.. Eikä Georgia ole ainoa laatuaan, sillä Tennesseessä keskenmeno todella kriminalisoitiin aivan hiljattain, ja tämä äärimmäinen suuntaus on ilmeisesti yleistymässä laajemmaltakin Amerikassa.
Frediläisen kohtalo vangittuna siitoseläimenä on puolestaan saanut tosielämän vastineensa Aasiassa. Siellä rikkaiden kansanosien suosima lainakohtujen käyttö on nimittäin linkittynyt ihmiskauppaan ja vapaudenriistoon, mikäli lukemaani artikkelia on uskominen. Totuus on tarua karmivampi..
The defeat of the Equal Rights Amendment, the rise of the religious right, the Election of Ronald Reagan, and many shorts of backlash (mostly hugely misinformed) against the women's movement led writers like Atwood to fear that the antifeminist tide could not only prevent further gains for women, but turn back the clock.
Mutta vaikka tämän kirjan kirjoittamisesta on jo lähes kolmekymmentä vuotta aikaa, ja Ronald Reagankin on jo haudattu, ovat Atwoodin kirjan teemat valitettavasti edelleen hyvin ajankohtaisia, aivan kuten Raijakin omassa bloggauksessaan totesi. Voisi jopa sanoa, että Atwoodin pelot ovat muuttuneet todeksi:
Mitä tulee esimerkiksi Atwoodin kirjassa esiintyvään ehkäisy- ja aborttikieltoon, esitettiin Georgian osavaltiossa vuonna 2011 lakimuutosta, joka olisi kriminalisoinut paitsi abortit, myös keskenmenot. Rangaistukseksi näistä "rikoksista" ehdotettiin kuolemaa.. Eikä Georgia ole ainoa laatuaan, sillä Tennesseessä keskenmeno todella kriminalisoitiin aivan hiljattain, ja tämä äärimmäinen suuntaus on ilmeisesti yleistymässä laajemmaltakin Amerikassa.
Frediläisen kohtalo vangittuna siitoseläimenä on puolestaan saanut tosielämän vastineensa Aasiassa. Siellä rikkaiden kansanosien suosima lainakohtujen käyttö on nimittäin linkittynyt ihmiskauppaan ja vapaudenriistoon, mikäli lukemaani artikkelia on uskominen. Totuus on tarua karmivampi..
 |
| Orjattaresi alkaa Raamattu-sitaatilla, johon Atwoodin luoma teokraattinen yhteiskunta perustaa toimintansa. |
No huhuh mitä lakeja ja lakiehdotuksia... En olisi kuunaan uskonut että tuollaista vielä tapahtuu nykymaailmassa! Kiitos siis tästä tärkeän asian bloggauksesta. Pitäisi ehdottomasti lukea Atwoodin kirjakin.
VastaaPoistaNiinpä! Kyllä, alkoi sydäntä kylmätä, kun luin noita tuoreita kirjoituksia aiheesta..
Poista"Nainen pidätettiin sikiönmurhayrityksestä, koska hän kaatui portaissa ollessaan raskaana..", "nainen pidätettiin, koska toinen hänen synnyttämistään kaksosista oli kuollut.."
- Siis ihan oikeasti! Ei ole sanoja...
Minusta tuntuu, että siinä missä maailmassa suvaitsevaisuus ja tasa-arvo lisääntyy jossain päin, toisella suunnalla syntyy ääriajatuksia ja tehdään toimenpiteitä, joiden lopullisia seuraamuksia ja määränpäitä on vaikea nähdä. Juuri sitä mitä Atwood kuvailee tarinan menneisyydessä tapahtuneen. Joskus on hyväksi lukea kirjoja, jotka herättävät huomaamaan millaisessa maailmassa elämme, vaikkakin fiktion kautta.
VastaaPoistaOrjattaresi on yhä paras kirja mitä olen Atwoodilta lukenut. Tosin aika monta on vielä jäljellä.
Näinpä. Esimerkiksi juuri tuo Amerikkakin on niin suuri maa, että yksistään sen rajojen sisäpuolelta löytyy jo melkoinen kirjo erilaisia ääri-ilmiöitä. Ei siis lainkaan ihme, että Orjattaresi sijoittuu juuri sinne. Lisäksi ei liene sattumaa, että tuossa kirjassa pyrittiin pakenemaan juuri Kanadaan, onhan Atwood itse kanadalainen.
PoistaItse en ole toistaiseksi lukenut Atwoodilta muuta kuin tämän teoksen, mutta sen verran taidokkaasti hän kirjoittaa, että aion ehdottomasti vielä palata hänen tuotantonsa pariin laajemmaltikin.
Atwood kuuluu minulla kymmenen tärkeimmän kirjailijan joukkoon. Aloitin tutustumisen häneen kirjalla Kivettyneet leikit. Orjattaresi edustaa minulle vieraampaa genreä, mutta Atwoodin kautta nautin siitäkin. Ilahduin, että ensi vuonna häneltä saadaan Uusi maa suomeksi.
VastaaPoistaSanoisin, että ei lainkaan hassumpi kirjailijavalinta kymmenen parhaan joukkoon! Kyseessä kuitenkin pitkän linjan tekijä, jonka tuotannossa yhdistyvät erinomainen ilmaisukyky, monipuolisuus ja yhteiskuntakriittisyys. Itsekin olen todella tyytyväinen, että vihdoin löysin tämän kirjailijan. =)
Poista