The adventures of Tom Bombadil, J. R. R. Tolkien

"Who is Tom Bombadil? - He is."

J. R. R. Tolkienin The adventures of Tom Bombadil -kirja (julk. 1962) on jo pitkään ollut hankintalistallani, ja nyt kun vihdoin sain tämän ihastuttavan pikku niteen käsiini, ei lukemisessa mennytkään kuin yksi hujaus. Päämotiivini teoksen hankkimiselle oli aina yhtä sympaattinen ja salaperäinen Tom, Tolkien-hahmojen ikisuosikkini. Sitä ei tiedetä, mikä hän lopulta on: valar, maia vai kenties Ilúvatar. Se on kuitenkin selvää, että Tom on yksi Keski-Maan vanhimmista ja persoonallisimmista asukkaista.

The adventures of Tom Bombadil -kirjan kohdalla minut yllätti se, että Tom Bombadil esiintyi teoksen sivuilla lopultakin sangen vähänlaisesti, vaikka kirjan nimi pyörikin tiiviisti hänen ympärillään. Loppupeleissä lähes kolmesataasivuisen niteen runoista vain kolme käsitteli Tom Bombadilia, ja niistäkin yksi oli vajavainen luonnos, joka löytyi aivan kirjan perältä, liitteiden joukosta. Tämä oli minulle pettymys, koska olisin mielelläni lukenut Tomista huomattavasti enemmän. Muutkin runot olivat toki hurmaavia, mutta Tom nousi silti ylitse muiden. Erityisesti pidin The adventures of Tom Bombadil -runosta, jossa Tom menee naimisiin Kultamarjan kanssa: 

Old Tom Bombadil had a merry wedding, crowned all with buttercups, hat and feather shedding; his bride with forgetmenots and flag-lilies for garland was robed all in silver-green. He sang like a starling,hummed like a honey-bee, lilted to the fiddle,clasping his river-maid round her slender middle.

Erityismaininta on annettava The adventures of Tom Bombadil -teoksen ulkoasulle, josta vastasi muitakin Tolkien-kirjoja kuvittanut Pauline Baynes. Vaikka perfektionistina tunnettu Tolkien aikoinaan kritisoikin joitakin Baynesin tähän teokseen tekemiä piirroksia, minä en löytänyt niistä mitään pahaa sanottavaa. Varsinkin kansikuva on suorastaan mesmeroiva, ja sisäsivujen lyijykynäpiirrokset auttoivat pääsemään mukaan välillä sangen koukeroisella ja omalaatuisella englannilla kirjoitettujen runojen tunnelmaan.

Pienistä napinoistani huolimatta suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille Tolkien-faneille. Ja mikäli englanninkieliset runot tuntuvat liian raskailta, kannattaa lukea suomennos, josta Raija on kirjoittanut erinomaisen bloggauksen. Itsekin saatan vielä etsiä tuon suomennoksen käsiini, jotta näen, miten Tolkienin runot ovat taipuneet suomen kielelle.