torstai 1. syyskuuta 2016

Tervetuloa Joylandiin, Stephen King






Kun odotukset eivät täyty


Kauhun mestarina tunnetun Stephen Kingin Tervetuloa Joylandiin -äänikirjan (julk. 2015) takakannen esittelytekstissä luki pahaenteisen lupaavasti: 

Huimia laitteita, värivalojen välkettä ja lasten naurua ja kummitusjuna, joka saa aikuisen miehenkin kirkumaan ja josta eräs nuori rakastunut nainen ei koskaan tullut ulos. Uskallatko sinä lähteä ajelulle?

Tämän hehkutuksen innoittamana päätin ensimmäistä kertaa elämässäni napata kirjastosta mukaan Kingin teoksen. Valmistauduin hiuksia nostattavaan elämykseen, joka valvottaisi minua öisin. Vertailukohtana minulla oli jokin aika sitten katsomani Hohto-elokuva, josta pidin todella paljon. Mutta kuinkas sitten kävikään..

Vielä kuuntelun alkupuolella olin toiveikas, vaikka mitään pelottavaa ei heti kättelyssä tapahtunutkaan. Ei pahaenteisyyttä, ei kauhunväristyksiä, ei mitään. Ainoastaan ontuva teiniromanssi ja kesätyöpaikka nukkavierussa huvipuistossa häilyivät valokeilassa. Ajattelin kuitenkin, että ehkä tarina vain käynnistyy hitaasti, kuten vanhoilla kauhuelokuvillakin on tapana. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Viimeistään siinä kolmannen kuuntelutunnin käynnistyessä tajusin, että odotukseni eivät tule täyttymään lähimainkaan, ja huokaisin pettyneenä.

Voin rehellisesti todeta, että Tervetuloa Joylandiin ei tarjonnut yhtäkään pelottavaa hetkeä. Kyseessä on enemmänkin keskiverto kasvukertomus, joka toimii lähinnä laimeana ajanvietteenä paremman puutteessa. Tämä teos on aivan väärä valinta, jos haluaa lukea kauhukirjan. Aivan kuten Tervetuloa Joylandiin -teoksen harhaanjohtavaa markkinointia kritisoinut Morrekin omassa arviossaan totesi: 

..odotin kauhua. Oikein kunnollista huvipuistokauhua. Sain väljähtäneen jännärin.

MP3-äänikirjat vs. CD-äänikirjat


Tammi oli päättänyt tallentaa tämän 21-vuotiaan Devi Jonesin kesätyötarinan cd-levyjen sijaan MP3-levylle. Paljon äänikirjoja kuuntelevana olen tullut tutuksi tämän formaatin kanssa ennenkin, mutta vieläkään en siitä pidä. MP3-äänikirjat ovat toki kompaktimpeja kuin pahimmillaan useaan boksiin jaetut cd-pinkat (I'm looking at you, Sinuhe Egyptiläinen..), mutta käyttömukavuudessa ne silti häviävät perinteisille cd-äänikirjoille:

  • Läheskään kaikki soittimet eivät toista MP3-levyjä. Esimerkiksi (uudehkot) kotistereoni ja cd-mankkani ovat käyttökelvottomia, ja voin kuunnella MP3-levyjä vain ja ainoastaan autossani, joka hidastaa ja vaikeuttaa tarinan saamista päätökseen.
  • Kun kuuntelen MP3-levyä minun on vaikea hahmottaa, kuinka paljon tarinaa on vielä jäljellä, kun taas keskimäärin tunnin välein tapahtuvat cd-levyjen vaihdot rytmittävät ja jollain kierolla tavalla myös palkitsevat minua kuuntelijana. Sitä tietää koko ajan, kuinka paljon on kuunneltu, ja paljonko on vielä jäljellä, eikä tule tunnetta, että laahustaa yhdessä loputtomassa tunnelissa vaikka maamerkkejä tai välipysäkkejä, saati valoa tunnelin päässä.
  • MP3-levyn kuuntelemista on hankala keskeyttää, jos haluaisi välillä kuunnella jotain muuta äänitettä. Tämä johtuu siitä, että yhdessä äänikirjassa kappaleita voi olla helposti yli sata, ja esimerkiksi Joylandin kohdalla näiden kappaleiden kestot heittelivät parista minuutista lähelle tuntia. Eipä juuri huvittanut ottaa levyä ulos soittimesta kun tiesi, millainen näppäily- ja kelaamisurakka olisi ollut edessä, kun kuuntelua olisi halunnut jatkaa. Vaatii todella vakaata kättä, että pystyy pikakelaamaan esimerkiksi neljäkymmentä minuuttia pitkän kappaleen oikeaan kohtaan kosketusnäytön näppäimellä ilman, että sormi jossain kohtaa liikahtaa hieman liikaa, ja kaiken saa aloittaa jälleen alusta. Varsinkin autossa. Ja tämä vaivalloisuus taas muutti kuuntelukokemuksen jokseenkin kahlitsevaksi ja tuskaiseksi. "En voi kuunnella mitään muuta levyä, ennen kuin tämä on loppu.. Enkä tiedä, koska tämä loppuu."

Minua voi kaikin mokomin pitää vanhanaikaisena ja muutosvastarintaisena jurputtajana, mutta minulle perinteiset cd:t ovat joka tapauksessa ylivoimaisesti toimivin ja miellyttävin tapa kuunnella äänikirjoja. Muistitikulle ladattavia äänikirjojakin olen toki kokeillut, mutta niidenkin kanssa olen törmännyt yllämainitun kaltaisiin ongelmiin, ainoastaan hiukan eri vivahtein. En yksinkertaisesti pidä suurista tiedostomassoista, vaan haluan sen sijaan nauttia tarinani kompakteina suupaloina.

7 kommenttia:

  1. Minä pidin Joylandista, molemmilla lukukerroilla, mutta olen kyllä aivan samaa mieltä siitä, että ei tämä mikään kauhukirja ole. Itse asiassa se loppupuolen "taistelu" tuntui jälkikäteen jopa liioitellulta kirjan muuhun sisältöön verrattuna.

    Minusta King on parhaimmillaan juuri näissä kasvukertomuksissa ja muisteloissa. Uusimmissa kirjoissa on varsin vähän sellaista Hohdosta tuttua kauhua.

    Mitä tulee äänikirjoihin, niin minulle mieluisin tapa on Helmet Overdriven äänikirjat. Sieltä on näppärä ladata äänikirjat suoraan sovellukseen ja kuunnella tabletilta tai puhelimelta juuri sen verran kuin kulloinkin sopii. Kuuntelua voi jatkaa tismalleen siitä mihin jäi, eikä tarvitse kytätä lukujen vaihtumista tms.

    CD:t ovat minusta kömpelöitä juuri siksi, että on pakko kuunnella johonkin tiettyyn kohtaan asti, koska muuten saa ihan summassa kelailla edestakaisin, että löytäisi oikean kohdan. MP3 kuulostaa kyllä vielä hankalammalta formaatilta :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä menin itse harhaan, koska omassa mielessäni King oli profiloitunut puhtaasti kauhukirjailijaksi. Tätä Tervetuloa Joylandiin -teosta voikin siinä mielessä pitää yleissivistävänä oppimiskokemuksena omalla kohdallani. Jatkossa täytyy olla skarpimpi, jos haluaa juurikin kauhua.

      Tuo Helmet Overdrive kuulostaa todella kätevältä, pitääpä tarkistaa, löytyisikö Satakirjastoilta jotain vastaavaa! =) Itsekin kuuntelisin äänikirjoja mielelläni juuri puhelimen kautta, se kun kulkee kätevästi mukana kaikkialla.

      Tällä hetkellä kuuntelen puhelimellani esimerkiksi YouTuben TED Talkseja. Kannettava cd-soitinkin minulta vielä löytyy, mutta se alkaa olla jo niin vanha, että levyt hyppivät ja saavat vaurioita, joten olen jättänyt sen suosiolla kotiin.

      Poista
  2. Itse juuri aloitin tämän kirjan Bookbeatista, kun otin kokeilujakson käyttöön. Kingiltä olen lukenut nuorempana pari kauhukirjaa ja googlasin juuri eilen itse tästä, että tämä ei olekaan kauhukirja. Nooh, ei se mitään :D Olen joku 30% lukenut kirjaa ja kyllä se varmaan tällaisenaankin menee, vaikkei kauhua tarjoakaan.
    Itse en osaa kuunnella äänikirjoja, kun en keksi mitään mitä näpertää siinä kuunnellessa.
    Jäimme seurailemaan blogiasi

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisään tähän vielä, että mielenkiinnolla tutustun ajan kanssa postauksiisi mm. J.R.R. Tolkienin, Tove Janssonin ja Hunter S. Thompsonin kirjoista kirjoittamiisi juttuihin :)

      Poista
    2. Tervetuloa lukijaksi! :)

      On hyvä, että tuon Tervetuloa Joylandiin -teoksen kanssa on odotushorisontti kunnossa, niin ei sitten tule ainakaan mitään pettymyksiä, kuten itselleni kävi. Monet tosiaan ovat kyllä tykänneet tästä teoksesta paljonkin.

      Tolkien, Jansson ja Thompson ovat suosikkejani, joten jos haluaa lukea heidän tuotantoaan käsitteleviä tekstejä, on tämä oikea paikka. :)

      Poista
    3. Tove on myös yksi omista lempikirjailijoistani. Thompsonilta luin vastikään Rommipäiväkirjan ja tykästyin siihen todella kovasti. Meillä on hyllyssä Helvetin enkelit ja Pelon valtakunta, oletko niitä lukenut?

      Poista
    4. Jep, minulta löytyy hyllystä myös Helvetin enkelit ja Pelon valtakunta :) Olen lukenut molemmat ennen tämän blogin aloittamista, vuosia sitten.

      Oman kokemukseni perusteella molemmat ovat tutustumisen arvoisia, varsinkin Helvetin enkelit. Sen luin aikoinaan kirjastolainana, suomeksi. Äskettäin ostin sen myös omaksi, tosin tarjolla oli ostohetkellä vain englanninkielinen painos. Tuo teos on itse asiassa minulla juuri lukupuolissa. Edellisestä kerrasta oli jo niin kauan, että päätin hieman verestää muistiani, onhan kyseessä yksi Hunterin kuuluisimmista teoksista. :)

      Samoin Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa on jälleen kerran minulla kesken, en edes muista enää, kuinka monta kertaa olen sen jo lukenut.

      Poista