Auringon asema, Ranya ElRamly

"He juoksivat suoraan onnen syliin taakseen katsomatta. Onni horjahti sivuun, mutta pysyi pystyssä kuitenkin"

Ranya ElRamlyn toistaiseksi ainut kirja, moninkertaisesti palkittu Auringon asema (julk. 2002) tarttui kirjastosta mukaani tietyin varauksin. Olin nimittäin lähes varma, että olen kuunnellut tämän äänikirjan ennenkin, joskus vuosia sitten. Uusintakuuntelu ei kuitenkaan haitannut lainkaan. Tai kuten tässä ilmaisultaan lähinnä runoa muistuttavassa kirjassa toisteltiin yhä uudelleen: "Ja se ei kyllä haittaa mitään.".

Monikulttuurisesta avioliitosta pariskunnan tyttären näkökulmasta kertova Auringon asema on poikkeuksellisen kaunis ja runollinen teos, jossa tunteet, ja elävästi lukijan kasvojen eteen maalautuvat tilannekuvat ovat pääosassa. Juoneen on turha yrittää keskittyä sen kummemmin, vaan ennemminkin kannattaa vain nauttia unenomaisesta ja haikeasta tunnelmasta. ElRamlyn kerronta on nimittäin tosiasiassa hyvin sirpaleista ja toisteista. Erityisesti suomalaisen Anun ja egyptiläisen Ismaelin ensikohtaamiseen Luxor-Assuan -junassa palataan yhä uudelleen ja uudelleen. Tämä kerrontatyyli on jakanut kirjabloggareita jonkin verran: Mari A piti kerrontatapaa upeana, Salla taas ärsyyntyi toisteisuudesta.

Oma kuuntelukokemukseni oli positiivinen. Kirjastoreissun jälkeen meni kauan, että sain tartuttua tähän ulkoisesti hyvin vaatimattomaan ja mitäänsanomattomaan äänikirjaboksiin, jonka nimikään ei herättänyt sen kummempaa kiinnostusta. Ensimmäinen cd tulikin työnnettyä auton soittimeen lähinnä velvollisuudentunnosta: "Minähän en äänikirjaa kuuntelemattomana palauta". Yllätyinkin iloisesti kun tajusin, millaisen aarteen olin onnistunut löytämään. Ultra Bra:sta tutun Vuokko Hovatan heleä ääni sopi tarinaan täydellisesti, ja ei mennyt kuin muutama minuutti, kun olin koukussa. Suosittelen kaikille romantikoille.