Bridget Jones - Mad about the Boy, Helen Fielding

Mark Darcyn kuolema tuo uusimpaan Bridget Jones-
kirjaan aiempaa tummempia sävyjä, mutta kuten aina
ennenkin, Bridget pysyttelee tiiviisti ajan hermolla.

"Ei pidä koskaan, ikinä enää alkaa tekemisiin miesten kanssa. Olin kokonaan unohtanut 'miksei hän soita' -painajaisen!"

Jos minulta kysytään, on Helen Fieldingin kauan odotettu Bridget Jones -jatko-osa, Mad About The Boy (julk. 2013), yksi kiinnostavimmista uutuuskirjoista vuosiin. Muistan edelleen, miten samaistuin, liikutuin ja nauroin vedet silmissä kahden ensimmäisen Bridget-teoksen parissa 2000-luvun alussa. Noiden chick-lit - genren kulmakivien lukeminen oli kuin pitkä ja intiimi keskustelu rakkaan ystävän kanssa:

Mad about the Boy jatkoi pohjimmiltaan tutuilla linjoilla, vaikka Bridgetin maailmassa olikin tapahtunut suuria muutoksia sitten Bridget Jones - Elämä jatkuu -romaanin (julk. 2000) onnellisen "he saivat viimein toisensa" -lopun jälkeen. Sillä vaikka 51-vuotias leski-Bridget onkin vaihtanut savukkeet juustoraasteen ahmimiseen, flirttailee sähköpostin sijasta Twitterissä, ja pelkää lemmikkien sijaan lasten syövän hänen ruumiinsa yllättävän kuoleman sattuessa kohdalle, on moni asia edelleen ennallaan: paino on ikuinen huolenaihe, ystävät toimivat ihmissuhdekonsultteina, ja tilannekomiikkaa riittää vaikka muille jakaa. 

Ja kuten aina ennenkin: kirjan juoni noudattaa Jane Austenin Ylpeys ja Ennakkoluulo -tarinaa sangen uskollisesti. Tähän liittyikin minun silmissäni tarinan ainut merkittävä heikkous: arvasin jo satoja sivuja ennen kirjan loppua, kenen kanssa Bridget lopulta päätyy yhteen. Kyllä vain: juuri sen alussa hieman etäisen, mutta ehdottoman kunnollisen alfauroksen kanssa.

Tästä puutteesta huolimatta viihdyin Bridgetin matkassa tälläkin kertaa kerrassaan erinomaisesti. Varsinkin, kun Bridgetin elämään saapui tarinan aikana monia uusia ja värikkäitä tuttavuuksia, kuten nyt vaikkapa tämä naapurissa asuva, lievästi sanottuna räiskyväluonteinen äiti, josta Bridget toteaa: "..minun on pakko ystävystyä tuon naisen kanssa":

Äkkiä vastapäisen talon yläkerran ikkuna lennähti auki, ja ulos sinkosi kaksi pleikkarin ohjainta, jotka lävähtivät roskiksen viereen. 

Parin sekunnin päästä ulko-ovi heilahti selälleen, ja boheemi naapuri ilmestyi näkyviin asunaan pörheänpinkit aamutossut, viktoriaaninen yöpaita ja pieni knalli ja kantamuksenaan sylintäysi läppäreitä, iPadeja ja iPodeja. Hän hoiperteli portaita alas ja sulloi kapistukset roskakoriin vanavedessään poikansa ja kaksi pojan kaveria, jotka valittivat: "Eeeeii! Ei olla päästy tasoa loppuuuuun!"

"..Teidän ikäisenne lapset Intiassa pärjäävät oikein hyvin katulapsina", hän jatkoi. "Voitte siis vain istua siinä portailla, ja sen sijaan että valjastaisitte KAIKEN AIVOKAPASITEETTINNE siihen, miten pääsette seuraavalle tasolle MINECRAFTISSA, voitte suunnata sen miettimään sitä miten minä MUUTTAISIN MIELENI ja päästäisin teidät takaisin sisään. Älkääkä uskaltako koskea tuohon roskapönttöön tai ilmoitan teidät NÄLKÄPELIIN."

- Kiitos että palasit, Bridget! Jään odottamaan Mad about the Boy -elokuvaa innolla. Toivottavasti kirjoitukset Renee Zellwegerin ja Hugh Grantin nihkeydestä uuden Bridget-filmatisoinnin suhteen eivät pidä paikkaansa, koska tämä kirja on elokuvasovituksensa ansainnut.