Ihana nähä! ja muita kirjoituksia, Anna-Leena Härkönen

Härkönen se vaan sukkeloituu vuosien myötä

Olen lukenut Anna-Leena Härköseltä useita kolumnikokoelmia; mikäli muistini ei täysin petä, on uunituore Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (julk. 2015) jo vähintäänkin neljäs tätä lajia. Ja miksipä ei, sen verran viihdyttäviä ja vaivattomia luettavia Härkösen kolumnikirjaset ovat. Muutama tunti, ja hidaskin lukija on saanut virkistävän Härkös-trippinsä päätökseen. 

Olen aina nauttinut Härkösen, tuon hurmaavan pikku piikkipallon, suorasanaisista ja tarkkanäköisistä nokkeluuksista niin romaanien kuin kolumnienkin muodossa. Ilokseni voin myös todeta, että mielestäni tämä novellikokoelma oli onnistuneempi, kuin kaksi edellistä, Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia & Mikkihiirihelvetti (julk. 2013).

Noilta teoksilta kaipailin henkilökohtaisten aiheiden sitomista suurempiin, yleisellä tasolla merkittäviin ilmiöihin hieman useammin. Kannanottoja oli mielestäni liian vähän. Koska vaikka ihailenkin Härkösen rohkeutta kertoa itsestään henkilökohtaisia, monesti hieman nolostuttaviakin asioita, joiden avulla pääsen lukijana hänen lähelleen, kaipaan kuitenkin tämän kaliiberin sanatyöläiseltä myös muita tasoja; liikettä yksityisestä yleiseen ja takaisin. 

Tässä Ihana nähä! ja muita kirjoituksia -kokoelmassaan Härkönen oli onneksi aiempaa kantaaottavampi. Mielipide kerrottiin muassa pornosta, naisten ulkonäköpaineista, politiikasta, vanhustenhuollosta, lintuinfluenssasta ja äitiydestä:

Keskustelu ajautui jälleen kerran siihen, mitä on hyvä äitiys. Me kaikki kärsimme jonkinasteisesta syyllisyydestä.

..Pahin syyllisyyden aiheuttaja tuntuu nykyään olevan internet ja sen suositut keskusteluryhmät. Idea on periaatteessa toimiva: keskusteluryhmissä naiset voivat jakaa ajatuksiaan ja kysyä muilta äideiltä neuvoja vaikeissa tilanteissa. Mutta nainen on naiselle susi. Monet pahaa aavistamattomat äidit lytätään kuin sääsket, elleivät he kuulu Suurten Äitien kerhoon. Suuret Äidit edustavat fanaattista uuskonservatismia. Naiset pysyköön hellan ääressä!

Itse en ole äitiysfoorumeilla aikaani viettänyt, koska minulla ei ole lapsiakaan, mutta Härkösen havainnot eivät kuitenkaan yllättäneet minua tippaakaan. Anonyymeillä keskustelupalstoilla kun on helppo sortua liekitykseen ja trollaukseen, koska omaa henkilöllisyyttä ei tarvitse paljastaa. Lisäksi on todettu, että samasta aiheesta kiinnostuneiden ryhmien mielipiteillä on usein taipumus kärjistyä jonkinlaiseen ääripäähän. Sosiaalipsykologiassa tällaista huonoon päätöksentekoon johtavaa tilannetta kutsutaan ryhmäpäätöksen polarisoitumiseksi. Joukossa tyhmyys tiivistyy.