90 kirjaklassikkoa kiireisille, Henrik Lange

Kannessa on Kissa Begemot Mihail Bulgakovin kirjasta
Saatana saapuu Moskovaan.

Spoilasin juuri itseltäni muutaman kirjaklassikon mitä viihdyttävimmällä tavalla

Tein viikonloppuna mitä hienoimman kirpputorilöydön: ostin Henrik Langen hulvattoman 90 Kirjaklassikkoa kiireisille -sarjakuvateoksen 50 sentillä, kun samasta kirjasesta saa pulittaa esimerkiksi Adlibris-verkkokaupassa 14,90 euroa. Tai noh, tarkalleen ottaen kyseessä oli "neljä pokkaria kahdella eurolla" -alekori, mutta kuitenkin.

Hugh Grant..

Tässä kirjassa Lange tiivistää klassikon toisensa jälkeen neljän sarjakuvaruudun mittaiseksi tripiksi. Piirtojälki oli makuuni karkeaa, mutta toisaalta se sopi humoristiseen kerrontatyyliin erinomaisesti. Teoksen ainoa todellinen varjopuoli oli juonien spoilaaminen. Esimerkiksi Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -tarinan murhaajan nimi paljastettiin, samoin samasta alekorista Langen kanssa ostamani Umberto Econ Ruusun nimi -teoksen loppuratkaisu. Tuo jälkimmäinen hieman harmitti. Toisaalta huomasin, että 90:n teoksen juonien pikakelaus sai myös unohtamaan luetun suhteellisen nopeasti. Kirjat vain vilisivät silmissäni psykedeelisenä pikakelauksena, ja päällimmäiseksi jäivät spontaanit tunnetilat siitä, mikä romaani saattaisi kiinnostaa, ja mikä ei.

90 Kirjaklassikkoa kiireisille hypnotisoi minut. En kerta kaikkiaan pystynyt laskemaan teosta käsistäni, ennen kuin olin lukenut sen kannesta kanteen. Kirja sekä viihdytti, että antoi erinomaisia lukuvinkkejä. Itse kiinnostuin muun muassa Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva -kirjasta ja Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksesta nyt toden teolla, kiitos Langen. Tähän sarjakuvakirjaan tulen palaamaan vielä monesti, kun kaipaan hyviä lukuvinkkejä.

Punchline kohdillaan.