keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Tohtoriopinnot alkakoon!




Back to Campus


Kun maisteriopintoni kaksi vuotta sitten olivat loppusuoralla Vaasan yliopistossa, tunsin haikeutta. Olin nauttinut viestintätieteiden opinnoista siinä määrin, että pelkkä ajatus siitä, että en enää voisi tulla yliopistolle, tuntui surulliselta; Joutuisin luopumaan kaltaisteni seurasta, enkä saisi tehdä sitä, mistä nautin ja missä menestyn. Se tosiasia, että opintoni Tampereen avoimessa yliopistossa Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laajan sivuaineen parissa tulisivat jatkumaan vielä kaksi vuotta, oli laiha lohtu. Ja kuten aiemmin täällä kerroin, nuokin opinnot saivat jo päätöksensä.

Paatuneena opiskeluintoilijana, joka on haalinut yliopistopuolen opintopisteitä lähes yhtäjaksoisesti viimeiset kymmenen vuotta, milloin päivälinjalla ja milloin taas avoimessa, en tyytynyt kohtalooni tiedeyhteisön ulkopuolisena kansalaisena sitten millään. Niinpä olen omistanut viimeiset puoli vuotta elämästäni tohtoriopintojen suunnittelulle, ja väitöskirjan tutkimussuunnitelman kirjoittamiselle.

Keväällä käynnistynyt "ottakaamutsisäänpliis" -projektini saikin tänä syksynä onnellisen päätöksensä, kiitos Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen. Neuvottelin väitöskirjasta myös muutaman muun yliopiston kanssa, mutta poikkitieteellinen lähestymistapani istui lopulta parhaiten Jyväskylään. 

Paikkana Jyväskylän yliopisto on minulle jo tuttu ja kotoisa, olenhan suorittanut siellä paitsi Taidekasvatuksen perusopinnot lukuvuotena 2006-2007, myös Journalistiikan perusopinnot vuosina 2007-2008. Nuo Journalistiikan opinnot tein Alkio-opiston journalismin linjan opintojen yhteydessä Korpilahdella.
- Mukava opisto muuten, suosittelen lämpimästi!

Mutta nykyhetkeen: Ensimmäinen ohjaajatapaaminen ja tutkijaseminaari ovat nyt onnellisesti ohitse, ja väitöskirjani kantaa tällä hetkellä nimeä "There is not a single original thought in Eragon" - Verkon intertekstuaaliset fantasiakirjakeskustelut romantiikan ja postmodernismin taistelukenttänä. Se jatkaa graduni "Did J.K. Rowling rip of Tolkien?" - Taru Sormusten Herrasta -trilogian ja Harry Potterin yhtäläisyydet lukijoiden verkkokeskusteluissa, narratologisesti ja intertekstuaalisesti  aihetta verkkokeskusteluihin painottuen. Toki on huomattava, että tilanne elää koko ajan, ja tutkimukseni voi muuttaa sisältöään vielä moneen kertaan ennen väitöstilaisuutta. 

Olen tyytyväinen, että jo ennen gradun valmistumista syntynyt väitöskirjahaaveeni on vihdoin toteutumassa! :) Täällä kirjablogini puolella väitöskirjani ei välttämättä tule hirveästi näkymään, mutta välillä kirjapostaukset saattavat hieman viivästyä, jos väitöskirjan kanssa on intensiivisempi vaihe menossa.


Ensimmäinen seminaarini oli kulkuluvan
vaativissa tiloissa.

10 kommenttia:

  1. Sillä lailla! Voi miten upeaa! Menestystä väitöskirjatyöhön, Minna!

    VastaaPoista
  2. Onnea tuleviin jatko-opintoihin! Välillä ne ovat itselläkin käyneet mielessä (vaikka olen vasta muutaman vuoden päässä maisterintutkinnosta), mutta en tiedä jaksaisinko enää gradun tehtyäni paahtaa väikkärin kanssa vai olisinko kuitenkin jo ihan valmis uraputkeen jos sellaisen saa aikaiseksi. No sittenpähän sen joskus näkee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Juuri tuo gradu toimi itselläni selkeänä innoittajana väitöskirjan tekoon. Huomasin nimittäin sitä kirjoittaessani, miten paljon nautin tutkimuksen tekemisestä. Siihen jäi suorastaan koukkuun! :D

      Jaksamista ja intoa myös sulle opintoihisi, ja muista valita mahdollisimman kiinnostava ja inspiroiva gradun aihe sitten kun sen aika tulee, niin valmistutkin kuin varkain ;)

      Poista
  3. Onnea tutkimukseen! Ainakin väitöskirjasi nimi on herkullisen provosoiva ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks! Olen aina ollut tutkimusmielessä kiinnostunut kaikenlaisista kiistoista ja mahdollisista epäkohdista. Kandinikin tein aikoinaan Hänt Bild -juorulehden pahasti harhaanjohtavista kansiotsikoista. :D

      Poista
  4. Vautsi! Mulla on unelmana opiskella mahdollisimman pitkälle ja mahdollisimman pitkään (tulevaisuuden töidenkin ohessa/lomassa), mikäli nämä kirjastoalan tradenomiopinnot sujuvat (minulle jo esseen kirjoittaminen saati sitten opinnäytetyö on ihan uutta kun ei sellaisia 80/90-luvun vaihteessa opiskellessani kauppiksessa ollut) ja jaksatusta riittää vielä kolmen/neljän vuoden jälkeen. :) Sen olen nyt huomannut (eikä se toki yllätyksenä tullut) että muiden kirjojen lukeminen ja kirjablogin kirjoittaminen jää vähemmälle, riippuen paljonko on ryhmätöitä tai esseitä tehtävänä (nyt on juuri sellainen hetki, ainakin vuoden loppuun saakka :) ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, opiskelu on kyllä sellainen asia, että siihen voi helposti jäädä koukkuun. Mutta eipä tuo haittaa, lienee yksi terveimmistä addiktioista, mitä voi olla :D

      Se on kyllä jännä, että jos on yksikin kurssikirja tai opiskelutehtävä odottamassa huomiota, saattaa todella helposti tulla huono omatunto, jos "tuhlaa aikaa" viihdelukemiseen. Itselleni on useasti käynyt juuri näin, ja nytkin on taas tällainen vaihe menossa, kun iso kasa väitöskirjaani liittyvää teoriaa olisi luettavana. Olen kuitenkin pyrkinyt hakemaan jonkinlaista kultaista keskitietä, eli luen niin viihdettä kuin asiaakin sopivassa suhteessa. Lisäksi autossa kuunneltavat äänikirjat toimivat mukavana henkireikänä.

      Tsemppiä opiskeluun sinne sullekin! :)

      Poista