Räyhäkäs komedia kaikille veijaritarinoiden ystäville
Tuomas Vimman Raksa (julk. 2011), joka tunnetaan myös Schicklgruber-trilogian aloitusosana, on teos, jota voi suositella niin naisille kuin miehillekin. Kyseessä on nimittäin Veikko Huovisen ja Juha Vuorisen railakas ristisiitos, josta löytyy myös poikkeuksellisen vahva, keskeisessä roolissa operoiva naishahmo.
Kieroutuneeseen ja raadolliseen rakennusmaailmaan sijoittuva, ajoittain myös varsin kantaaottava tarina eteni rivakasti, ja kieli oli juuri sopivan persoonallista ja värikästä. Esimerkiksi konkurssikypsän rakennusfirman huoneessaan piileskelevää toimitusjohtajaa verrattiin "iltapäiväkävelystä haaveilevaan Salman Rushdieen", ja käyntiä verovirastossa Frodon Tuomiovuorikeikkaan. Kaikki kirjabloggarit eivät ole Vimman mielikuvituksekkaalle kielenkäytölle lämmenneet, mutta itse huomasin naurahtelevani tuon tuostakin. Tuntui, kuin aivojeni kielikeskus olisi saanut tehoruiskeen C-vitamiinia.
Raksan tapahtumat eivät olleet aina ihan kevyimmästä tai loogisimmasta päästä (muun muassa sosiaalisesti hankalista tilanteista saatettiin paeta hyppäämällä ikkunasta), ja monet henkilöhahmotkin muistuttivat lähinnä sosiopaatteja, mutta se ei tällaisessa värikkäässä huumoripätkässä haitannut tippaakaan. Päinvastoin, iloinen liioittelu teki tarinasta mukavan karnevalistisen ja raikkaan.
Ainoa selkeä miinus Raksassa oli se, että tarina ei saanut kunnon closurea; tietyt asiat, kuten Samin ja Danikan suhde, jäivät vaille tyydyttävää päätäntöä. Syy tähän löytyy onneksi siitä, että positiiviseksi yllätyksekseni kyseessä olikin todella vasta trilogian aloitusosa. En malta odottaa, että pääsen lehteilemään myös Ruutukymppiä (2013) ja Firman miestä (2014)!
Raksan tapahtumat eivät olleet aina ihan kevyimmästä tai loogisimmasta päästä (muun muassa sosiaalisesti hankalista tilanteista saatettiin paeta hyppäämällä ikkunasta), ja monet henkilöhahmotkin muistuttivat lähinnä sosiopaatteja, mutta se ei tällaisessa värikkäässä huumoripätkässä haitannut tippaakaan. Päinvastoin, iloinen liioittelu teki tarinasta mukavan karnevalistisen ja raikkaan.
Ainoa selkeä miinus Raksassa oli se, että tarina ei saanut kunnon closurea; tietyt asiat, kuten Samin ja Danikan suhde, jäivät vaille tyydyttävää päätäntöä. Syy tähän löytyy onneksi siitä, että positiiviseksi yllätyksekseni kyseessä olikin todella vasta trilogian aloitusosa. En malta odottaa, että pääsen lehteilemään myös Ruutukymppiä (2013) ja Firman miestä (2014)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti