Kukkiva syyspervo ruukussa - Kirjallisen viestinnän tähtihetkiä, Miska Rantanen (toim.)

"Väärinkirjoittaminen on ehtymätön luonnonvara"

Joistakin kirjoista vain tietää heti, että "tämä on pakko lukea". Miska Rantasen Kukkiva syyspervo ruukussa - Kirjallisen viestinnän tähtihetkiä (julk. 2013) on yksi näistä teoksista. Värikäs kirjankansi ja etäisesti tuttu nimi kiinnittivät huomioni taannoisella kirjastoreissulla, ja jo samana iltana tämä Facebookin Kyltinarvostajat-ryhmän lähisukulainen oli luettu - tai pitäisikö sanoa naurettu läpi. Kukkiva syyspervo ruukussa on ehdottomasti yksi hauskimmista kirjoista, joita olen koskaan saanut käsiini. 

Elämäntaitogurut käyttävät virheitä "astinlautoina" ja "oppimiskokemuksina", Rantanen kirjabloggarien kiittelemän kirjan aineksina. Virheet eivät siis missään nimessä ole aina yksiselitteisen huono juttu. Niistä saa materiaalia vaikka mihin!

Esipuheessaan tietokirjailijana ja toimittajana työskentelevä Rantanen pohdiskelee väärinkirjoittamisen ja epäonnistuneiden kylttien evoluutiota ja nykytilaa varsin osuvasti:

Niin kauan kun on kirjoitettu, on kirjoitettu väärin. Ties kuinka monta versiota sumerilaisen kirjurin piti vääntää nuolenpääkirjoitustaulusta ennen kuin se onnistui ilman typoja ja lajitovereiden naljailua. Kasvot saatiin kuitenkin säilytettyä, kun tulevaisuuden arkeologeille säästettiin vain onnistuneet kappaleet.

Temppu ei nykyisin enää onnistu. Kirjoitamme ja luemme viestejä melkein kaiken hereilläoloaikamme. Niin kauan kun ihminen on vastuussa yhdestäkään viestintäketjun osasta, virheitä syntyy. Kun mokateksti vilahtaa julki, välittömästi joku irvileuka ikuistaa sen kamerakännykällä tai kuvakaappauksella ja tuuppaa sen nettiin.

Eikä toiminta osoita vähenemisen merkkejä. Väärinkirjoittaminen on ehtymätön luonnonvara. Mikään ei yllätä täydellisintäkään oikeinkirjoitusohjelmaa niin kuin ihminen.

Tämä Rantasen teksti puhuttelee minua henkilökohtaisella tasolla. Itsekin kirjoitin nimittäin juuri apurahahakemusta, ja vasta palautettuani sen tuli ilmi, että olin tehnyt todella väsyneen kirjoitusvirheen sivulla kolme, vaikka olin hionut tekstiä tuntikausia, lukenut sen läpi arviolta viidesti, ja käyttänyt Wordin oikolukua apunani. Kyllä kuumotti. Onneksi sähköinen hakujärjestelmä oli joustava, ja sain (tällä kertaa) korjattua virheeni. Nyt jos jää apuraha saamatta, on vika sisällössä, ei muodossa.