Matemaattisia olioita tai jaettuja unia, Leena Krohn

Itämaisista filosofioista ammentava novellikokoelma

Olen alkanut pitämään Leena Krohnista toden teolla. Jo Krohnin tuoreempi novellikokoelma Erehdys (julk. 2015) oli hieno elämys, tästä Finlandia-palkitusta Matemaattisia olioita tai jaettuja unia -kirjasta (julk. 1992) puhumattakaan. Olen joogaharrastukseni myötä perehtynyt jonkin verran itämaiseen filosofiaan, ja tämä 12:ta novellin kokoelma näyttää ammentavan hyvin vahvasti juuri tuosta lähteestä. Esimerkiksi seuraavassa pätkässä Krohnin voi nähdä sivuavan Jnana joogaan liittyvää, hindulaista Neti neti -analyysia: 

Ihminen muuttuu samalla tavalla kuin pyörre virrassa. Vaikka vesi joka virtaa vaihtuu, pyörre silti pysyy - se on aina kohdallaan. Vain kahdeksan kuukautta eikä ihmisessä ole enää yhtään samaa molekyyliä. Silti hänen hahmonsa on sama, hän tuntee itsensä ja muut tuntevat hänet. Mikä pitää hänet koossa?

Neti neti -analyysi tarkoittaa "ei tämä, ei tämä" -metodia, jonka avulla pyritään selvittämään, mitä minuus todella on. Onko se yhtä kuin ruumis, mieli, sielu tai aivot? Vai ei mitään edellä mainituista? 

Fantasiakirjailijoilla on tapana ammentaa inspiraatiota saduista, taruista ja myyteistä. Krohnin tapauksessa lähteet tuntuisivat johtavan poikkeukselliseen suuntaan, Intiaan. Poissa ovat esimerkiksi kelttiläiset ja muinaisnorjalaiset mytologiat, joita fantasiassa niin usein käytetään, ja tilalle on otettu hindulainen filosofia, kuten Advaita Vedanta. Virkistävää vaihtelua! Heti kirjan alussa Krohn heittää ilmoille hypoteesin, jonka mukaan hyvin nuoret lapset ovat valaistuneita, mutta iän myötä tämä tila katoaa:

Kun ihminen on hyvin nuori, hän ei irrota vielä itseään ulkomaailmasta eikä kuluvaa hetkeä eilisestä tai huomisesta. Hän on yhtä sekä aikansa että ympäristönsä kanssa. Mutta myöhemmin ihminen ei keskity kokemiseensa vaan siihen, mitä hän on jo kokenut ja mitä hän pian odottaa kokevansa. Eilinen ja huominen eivät jätä häntä rauhaan.

Kaikille tästä teoksesta pitäville suosittelen lämpimästi Suomen suurimpaan joogalehteen, Anandaan, tutustumista. Sen sivuilta voi lukea vastaavanlaisia, itämaista henkisyyttä käsitteleviä artikkeleita ja kolumneja, joskin ei-popularisoituna, alkuperäisessä kontekstissaan.

Matemaattisia olioita tai jaettuja unia -teoksen novelleja voi toki tulkita ilman itämaista filosofiaakin, mutta oman kokemukseni mukaan juuri tuo näkökulma on tämän kirjan kohdalla hyvin hedelmällinen.