Meikkipussin pohjalta, Kaisa Haatanen

Anna-Leena Härkösen sielunsisar on löytynyt

Kaisa Haatasen esikoisromaani, Meikkipussin pohjalta (julk. 2015), tutustutti minut uuteen viihdekirjallisuuden genreen: turkey littiin, eli keski-ikäisten naisten elämää ruotivaan kirjallisuuteen. Tässä on siis naisen elämän temporaalisen janan seuraava vaihe Bridget Jonesin jälkeen. Ja kaikeksi onneksi varsin hauska sellainen! 

Päähenkilö, helsinkiläinen kustannuspäällikkö Tytti Karakoski, nauttii itsellisestä elämästään mitä suurimmissa määrin: shoppailua, matkustelua ja kulttuurielämyksiä juuri oman maun mukaan ilman, että kukaan häiritsee tai rajoittaa. Miesten statistin rooli tehdään selväksi heti alussa, kun muuten kaikin puolin hyvä sulhasehdokas saa kenkää vain, koska kuorsaa liikaa. Keski-ikäinen nainen osaa jo arvostaa hyviä yöunia.

Haatasen jossakin määrin omaelämänkerrallinen esikoisteos on koukuttava ja teräväkatseinen pakinakollaasi, joka tulee kuunneltua kuin vaivihkaa hyvinkin nopeasti loppuun. Suosittelen tätä erityisesti kaikille Anna-Leena Härkösen ystäville. Meikkipussin pohjalta voisi nimittäin olla lähes suoraa jatkoa Härkösen suosituille kolumnikokoelmille, kuten Ihana nähä! ja muita kirjoituksia sekä Mikkihiirihelvetti ja muita kirjoituksia. 

Ainoa selkeä ero Haatasen ja Härkösen välillä (perhemuodon lisäksi) on se, että siinä missä Haatanen suosii matkakohteena Iso-Britanniaa, suuntaa Härkönen lämpimämpiin maihin, kuten Thaimaahan. Elämästä nautiskelu yhdistettynä ajoittaisiin narttukohtauksiin yhdistävät kuitenkin molempia.