"Vihaan sinua joka ostit tämän kirjan. Jokainen myyty kirja tarkoittaa sitä, että kustantaja saattaa pyytää minulta jatkossakin jotain uutta julkaistavaa."
- Kyllä mua ärsyttää likimain kaikki asiat. Se on mulle sellanen voima joka potkii eteenpäin, sellainen ärtymys ja viha. (Jouni Hynynen MTV:n haastattelussa)
Joitakin vuosia sitten kuuntelin Kotiteollisuudesta tutun Jouni Hynysen esikoisteoksen Rakkaudella Hynynen (julk. 2007), ja viihdyin erinomaisesti. Niinpä Mies katoaa -äänikirjan (julk. 2009) osuessa silmiini kirjaston äänikirjahyllyssä oli lainauspäätöksen tekeminen helppo.
Kuuntelukokemuksena Mies katoaa ei valitettavasti ollut yhtä hauska kuin Rakkaudella Hynynen, mutta ajatuksia se toden totta herätti. Tämä kirja on tajunnanvirtamainen Mielensäpahoittajan ja Juha Vuorisen ristisiitos, jossa ei ole kirosanoja, vihaa tai alatyylisiä ilmauksia säästelty. Jos kyse ei olisi juuri Hynysestä, voisi luulla, että tämä on jonkinlainen laskelmoitu provokaatioyritys, tarve hankkia kirjalle juhannustanssimaista skandaalihuomiota. Mutta koska näppäimistön takana on istunut juuri tämä lappeenrantalainen risuparta, lienee tämä kirja yksinkertaisesti rehellinen.
Mies katoaa -teoksen suurin ongelma minun silmissäni on, että se paljastaa liikaa, ja kuulostaa lähes kautta linjan turhan depressiiviseltä ja kitkerältä. Tai sitten en vain kuulu kohderyhmään, kun en koe saavani omaan elämääni minkäänlaista lisäarvoa siitä tiedosta, että Hynysen(/teoksen päähenkilön) ulosteessa on aamuisin verta, hän painaa sata kiloa ja harrastaa vaimonsa kanssa "ihan kivaa seksiä ilman esileikkiä kerran kuukaudessa". En väitä, etteivätkö tällaiset detaljit voisi olla realistisia ja omalla tavallaan paljastuksina rohkeita, mutta hieman vähempikin avautuminen olisi riittänyt.
Hynynen ei ole koskaan kuulunut, tai tule koskaan kuulumaan lempikirjailijoihini, mutta on myönnettävä, että ainakin hän saa minut kohottelemaan kulmakarvojani. Tylsistyminen ei pääse yllättämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti