The Little White Horse, Elizabeth Goudge

"Awarded the Library Association Carnegia Medal for being
'an outsatnding children's book on 1946, The Little White
Horse is now recognized as a classic of children's literature."

Harry Potter -kirjojen innoittaja

Rakastan vanhojen kirjojen tuoksua. Niinpä tämä vuoden 1978 painos Jennifer Goudgen kirjasta The Little White Horse (julk. alunperin vuonna 1946) hiveli aistejani tavallista enemmän. Tuon tuostakin huomasin lukiessa nuuhkivani kirjan sivuja tyytyväisenä. Vanhan paperin tuoksu toi välittömästi mieleen aikani kirjastotyöntekijänä, ja erityisesti aarrekammiota muistuttavat takahuoneen varastohyllyt, joita siirreltiin vivusta veivaamalla.

Digitaalisissa kirjoissa on puolensa, mutta moni pieni mutta hieno asia, kuten juuri tämä paperin tuoksu jää puuttumaan. Lisäksi tutkimuksissa on todettu, että painetun kirjan lukeminen on nopeampaa, kuin tekstin lukeminen tietokoneen näytöltä. Henkilökohtaisesti en uskokaan, että sähköiset kirjat syrjäyttäväisivät perinteisiä kirjoja aivan heti. Molemmille on toki paikkansa. Esimerkiksi korkeakoulukirjastot hankkivat koko ajan enemmän ja enemmän sähköisiä materiaaleja opiskelijoilleen ja hyvä niin. Romaanini haluan kuitenkin lukea jatkossakin paperiversioina.
-Mutta nyt itse kirjaan!

"The old folks in the village vow and declare that one day there will come a Moon Princess who will have the courage to deliver the valley from the wickedness of the Black Men"

The Little White Horse on ollut lukulistallani jo pari vuotta. Syynä tähän on kirjan yhteys J.K. Rowlingin Harry Potter -kirjoihin, joita tutkin gradussani. J.K. Rowling kun on useissa haastatteluissa todennut, että tämä Elizabeth Goudgen kirjoittama lastenkirja on vaikuttanut Harry Potter -kirjoihin enemmän, kuin mikään muu teos. Muiksi innoituksen lähteikseen hän on maininnut Austenin, Nabokovin ja Colleten. Mutta The Little White Horse on kuulemma tärkein. Sinällään kirjailijoiden omiin lausuntoihin lähteistään nyt kannattaa aina suhtautua hieman varauksella. He eivät välttämättä kerro totuutta.

Tapahtumapaikka.

Luin tämän kirjan kuitenkin pitkälti Harry Potteriin vertaillen. Kieltämättä jotain samaa löytyikin, mutta vähemmän, kuin odotin. Tästä kun puuttuivat esimerkiksi sisäoppilaitoskirjallisuuden ja taikuuden elementit, jotka ovat Pottereissa suuressa osassa. Niinpä esimerkiksi Ursula Le Guinin Earthsea -sarja, Monica Furlongin Wice Child -sarja & Jill Murphyn Worst Witch -kirjat ovatkin todennäköisempiä esikuvia Rowlingin teoksille.

The Little White Horse on tarina 13-vuotiaasta, hennosta orpotytöstä nimeltä Maria Merryweather, joka muuttaa yhdessä huoltajansa neiti Heliotropen kanssa Moonacren linnaan. Kartanon omistaa hänen sukulaisensa Benjamin Merryweather. 

Marialla on monia eläinystäviä: leijona, kissa, koira, jänis ja yksisarvinen. Hän tutustuu myös tulevaan aviomieheensä, Robiniin. Yhdessä Robinin ja eläinystäviensä kanssa Maria setvii sukulaistensa vanhoja kiistoja ja rakkaushuolia.

Kirjassa on joitakin samoja elementtejä, kuin Harry Potterissa: päähenkilönä on hento orpo, "valittu lapsi", hän joka yksin voi pelastaa kaiken. Lisäksi lapsella on ystävinään eläimiä, jotka auttavat. Asuinpaikkana toimii molemmissa tarinoissa linna, jonka kaikki taloustyöt hoidetaan salamyhkäisesti: herkullinen ruoka vain ilmestyy pöytään ja kaikki on siistiä kuin itsestään. Lähistöllä on tietenkin metsä johon ei saa mennä. Niin Harry Potterissa kuin The Little White Horsessakin on myös puu, jonka alta löytyy salainen käytävä. Näiden teosten intertekstuaalisista yhteyksistä voi halutessaan lukea enemmän vaikkapa John Grangerin kirjasta Harry Potter's Bookshelf: The great books behind the Hogwarts Adventures.

Itse en kuitenkaan olisi osannut yhdistää tätä kirjaa Potteriin, jos en olisi tiennyt Rowlingin kommenteista. Yhtäläisyydet kun olivat kuitenkin niin geneerisiä. Esimerkiksi fyysisesti heikon orvon sijoittaminen tarinan päähenkilöksi kun on hyvin yleistä. Samoin "kielletty metsä" ja eläinapulaiset.

Lisäksi, kuten jo edelläkin mainitsin, puuttui Harry Potterin ydinelementti,  taikuus, Goudgen tarinasta pitkälti kokonaan, ja kristinusko oli sen sijaan suuressa osassa. Maria muun muassa käy kirkossa, ja uroteotkin liitetään Jumalan palvelemiseen. Ei pidä myöskään unohtaa, että tarinassa esiintyvät yksisarvinen ja leijona voivat molemmat symboloida Jeesusta. Tähän liittyen on kuvaavaa, että kirjan lopussa Maria näkee haikeita unia, joissa hän toivoo, että yksisarvinen tulisi hakemaan hänet "hyvään paikkaan". Uskonnollisuus on tässä teoksessa siis vielä paljon suorempaa, kuin vaikkapa C.S. Lewisin teoksissa. 

Huomasin, että tästä kirjasta ollaan tehty myös elokuva nimeltä The Secret of Moonacre vuonna 2008. Alla olevan trailerin perusteella arvioisin, että tarinan fantasian ja taikuuden määrää ollaan selvästi lisätty elokuvaa varten, ja hengelliset elementit tipautettu pois. Elokuvan pääosassa nähdään myös Kultainen Kompassi -filmatisoinnissa näytellyt Dakota Blue Richards.

Niin kovin perinteistä

The Little White Horse oli tarinana varsin luettava, ja loppua kohti juoni tiivistyi hyvin. Kerronta oli ajoittain myös niin runollista, että sitä voi halutessaan pitää jo disneymäisenä:

The two looked very beautiful coming trough the rose-garden hand in hand in their flowered dresses, with the sunshine lighting their fair hair to silvery gold, and a cloud of little birds accompanying them with their bright wings fluttering and their cascading song like showers of light in the blue air.

Tarinan vanhahtava patriarkaalisuus oli se varjopuoli, johon huomasin takertuvani ajoittain lukiessani kirjaa. Juoni oli niin kovin perinteinen: prinsessa löytää prinssin ja menee naimisiin. Tässä tapauksessa vieläpä vain 13-vuotiaana.. Lisäksi kirjan alkupuolella oli havaittavissa naisvihaa. Yksi kirjan pariskunnista esimerkiksi erosi, koska nainen koristeli linnan liian naisellisesti, ja "tämän jälkeen ei yksikään nainen ole astunut Moonacre-linnan katon alle kahteenkymmeneen vuoteen".

Minun lienee pakko katsoa tuo kirjasta tehty elokuva, koska haluan tietää, miten monet nykyajan henkeen huonosti sopivat elementit ollaan suodatettu elokuvaa varten. Tässä alla vielä Jenna Marblesin video "What Disney Movies Taught Me", koska tämä video tuli minulle hakematta mieleen lukiessani The Little White Horsea: