torstai 6. elokuuta 2015

Hiljaiset sillat, Robert James Waller





"Kuin kaksi yksinäistä lintua jotka suunnistavat tähtien avulla laajojen autiomaiden halki olemme kaikkien näiden vuosien ja elämämme ajan kulkeneet toisiamme kohti"


Robert James Wallerin Hiljaiset sillat (The Bridges of Madison County, julk. 1992) on todellinen mielipiteidenjakaja. Yleisesti ottaen tätä oman aikansa bestselleriä joko kiitellään kyyneleet silmissä, tai halveksutaan intensiteetillä, joka vetää vertoja E.L. Jamesin Fifty Shades of Greyn nostattamaan paskamyrskyyn. 

Esimerkiksi Goodreadsissa tämä onnettomasta rakkaudesta kertova tarina näyttäisi saaneen lukijoilta usein joko alimman (yksi tähti) tai ylimmän (viisi tähteä) mahdollisen rankingin. Hiljaisia siltoja vihaavien leiri toivoi muun muassa mahdollisuutta antaa "negatiivisia tähtiä" ja ohjeisti yksityiskohtaisesti, miten niteen saa parhaiten poltettua ("Tear pages out of binding - I find seven pages at a time works best.."), kun taas Robertin ja Francescan rakkaustarinan mukaansa tempaamat Waller-fanit totesivat tuntevansa sääliä arvostelijoita kohtaan, ja suitsuttivat teosta todella suurella intensiteetillä. 

Nämä äärimmäiset Goodreads-arvostelut ovatkin erinomainen esimerkki siitä, miten internetin suoma anonymiteetti vapauttaa lukijoiden kielenkannat poikkeuksellisen hyvin. Ja hyvä niin, koska tässä tapauksessa lopputulos oli mitä viihdyttävin.

Syy siihen, miksi tällainen perus-harlekiini herätti noin voimakkaita tunteita, lienee sen huima menestys. Arvostelijoita taitaa hieman ärsyttää, että "tällainen roska" on yksi 1900-luvun myydyimmistä teoksista. Olisihan siinä innokkaimmallakin vihaajalla melkoinen polttaminen, kun Hiljaisia siltoja on myyty maailmanlaajuisesti 50 miljoonaa kappaletta. 

Vain yhdestä asiasta kaikki näyttävät olevan pitkälti samaa mieltä: Clint Eastwoodin Hiljaisista silloista tekemää elokuvasovitusta pidetään kirjaa selvästi parempana. Kuten Goodreadsissa Keith-nimimerkin suojissa esiintyvä, Wallerin kirjalle yhden tähden antanut lukija kirjoitti: 

The best line I ever saw concerning this book is from a reviewer of the Clint Eastwood movie of it, something about how amazing it was that Eastwood could make a silk purse out of such a sow's ear of a book.

Itselleni Hiljaiset sillat ei ollut maailmoja mullistava lukuelämys, jollaista teoksen takakansi ("..tarina joka palauttaa uskon rakkauteen") lupaili, mutta toisaalta huomasin kyllä ärtyväni, kun Francesca ja Robert eivät lopulta päätyneetkään yhteen. Jotain tämä siis minussa kosketti.

2 kommenttia:

  1. Pidin tuosta elokuvasta hyvin paljon. Minulla on heikkouteni tuohon naisnäyttelijään. Olen katsonut kaiketi kaksi elokuvaa, joista en niin pitänyt.
    Olen tuon kirjankin lukenut, en pitänyt sitä noin huonona kuin ihmiset maailmalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en vielä toistaiseksi ole katsonut tuota Meryl Streepin ja Clint Eastwoodin tähdittämää leffaa, mutta nyt kaikkien näiden lukemieni kehujen jälkeen aion ehdottomasti korjata tämän puutteen! :)

      Poista