Virallinen kirja, Alivaltiosihteeri

Ulla, etuala puuttuu, suuttuu palaute-Allu*

Muun muassa ikisuosikistani Monty Pythonista vaikutteita ammentavan, radiosta tutun Alivaltiosihteerin, eli Jyrki Liikan, Simon Frangénin ja Pasi Heikuran Virallinen kirja (julk. 1996) on ollut minulla lainassa useaan otteeseen. Trion älykäs, suomen kielellä mielin määrin leikittelevä ja ajankohtaisia aiheita käsittelevä huumori toimii vaan niin uskomattoman hyvin. Ei ihme, että Mensa ry:kin palkitsi nämä radiohupailijat ansioistaan suomen kielen käyttäjinä vuonna 2005. 

Sinälläänhän monet luottometodeista*, joilla Alivaltiosihteeri sketsejään tuottaa, eivät ole monimutkaisia. He saattavat ottaa esimerkiksi susien salakaadoista kertovan uutispätkän, ja ainoastaan muuttaa jokaisen susi-sanan tilalle sanan "hyttynen". Yksinkertaista, mutta toimivaa!

Ajan kuluminen tietenkin näkyy Virallisen kirjan vuosina 1990-1995 kirjoitetuissa, nyt jo siis noin neljännesvuosisadan ikään ehtineissä kaskuissa, varsinkin yksittäisiä, nyt jo unohdettuja poliitikkoja käsittelevien juttujen kohdalla. Tämä ei kuitenkaan haitannut minua, koska politiikan peruslainalaisuudet ovat hyvin ajattomia. 

Ainoa asia mikä minua Virallisen kirjan kuuntelun jälkeen harmittaa on se, että vaikka nyt kuuntelemani esikoisteoksen jälkeen kolmikolta on ilmestynyt vielä 22 muutakin kirjaa, ovat niiden äänikirjaversiot ainakin oman alueeni kirjastoissa suhteellisen harvassa. Koska jos se vain olisi mahdollista, kuuntelisin pelkkää Alivaltiosihteeriä vaikka kuukauden putkeen. 

Karpovilla on asiaa

Yksi Virallisen kirjan lempisketseistäni on aina ollut Hannu Karpoa parodioiva, pateettisuusnupit huolella kaakkoon kääntävä "Karpovilla on asiaa":

Päivää, minä olen Hannu Karpov. Seison nyt tässä kainuulaisen, 88-vuotiaan ramman orpolesken Jouni Kemppaisen olohuoneessa karvalakki päässä. Tällä pöydällä on shakkilauta, jossa vielä viikko sitten oli kaksi kuningatarta. Nyt on jäljellä vain valkea kuningatar. Jouni Kemppaisen kuningatar on syöty. 

Kuningattaren siirsi pois laudalta Lentiiran nimismies Seppo Röppänen, jonka kanssa Jouni Kemppainen pelasi shakkia eräänä aivan tavallisena perjantai-iltapäivänä helmikuussa. Nyt 88-vuotiaan ramman orpolesken kuningas on täysin vailla suojaa. Nimismiehen torni ja lähetti uhkaavat kuningasta, eikä Kemppainen voi siirtää sitä mihinkään. Miten tässä nyt näin pääsi käymään? 

- En voi käsittää miten minä olen tällaiseen jamaan joutunut. Sitä ihmettelen, voiko tällainen olla nyky-yhteiskunnassa mahdollista. 

- Onko tässä käynyt niin, että nimismiehen rajaton voiton tavoittelu on ajanut teidät, 88-vuotiaan ramman orpolesken kestämättömään ahdinkoon?

- Kyllä on.

- Onko kuningatar ainoa nappula, jonka olette tässä shakkipelissä nimismiestä vastaan menettäneet?

- Ei ole. Kuningattaren lisäksi nimismies Seppo Kemppainen vei rammalta orpoleskeltä viisi sotamiestä, molemmat ratsut, toisen lähetin, sekä tornin. 

- Onko tämä tällainen yleistä täällä Lentiirassa?

- Naapuri hävisi kirjeshakissa sille neljälläkymmenellä viidellä siirrolla, ja simultaanishakissa se päihitti koko kylän. 

- Kysytäänpä nyt Lentiiran nimismieheltä itseltään.

- Nimismies Röppänen puhelimessa.

- Täällä Hannu Karpov television Karpovilla on asiaa -ohjelmasta. Mitä sanotte näihin väitteisiin?

- Kaikki ratkaisuni ovat olleet sääntöjen mukaisia.

- Ettekö te yhtään ajatelleet että Jouni Kemppainen on 88-vuotias rampa orpoleski, joka elää täysin toimeentulotuen varassa?

- Tässä on tietyt säännöt, joiden mukaan me toimimme.

- Nyt minä palkitsen viikon sisukkaimman ihmisen tässä Karpovilla on asiaa -ohjelmassa. Koska Lentiiran shakin ystävät ei teitä tue, niin minä annan teille viiden markan kolikon ja ilmaisen neuvon: vahva sotilaskeskusta antaa hyvät mahdollisuudet niin puolustukseen kuin hyökkäykseen. 

- Kiitos, kiitos. Liikutun. 

- Karpovilla on asiaa jälleen viikon kuluttua.