Valkopesuyritys vai totuus?
Crown is just like a hat, but it lets the rain in.
-Camilla Parker Bowles
Olen jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut prinsessa Dianan tarinasta, ja brittiläisestä monarkiasta yleensäkin. Niinpä uteliaisuuteni heräsi, kun sain tietää, että Dianan ja prinssi Charlesin liiton rikkoutumisessa vahvasti mukana ollut Camilla Parker Bowles on niin ikään saanut oman elämänkertansa. Penny Junorin kirjoittama, The Duchess - The Untold Story (julk. 2017) olikin varsin mielenkiintoista, joskin selkeän puolueellista luettavaa. Tai no, itse asiassa kuuntelin tämän kirjan läpi Audiblen äänikirjana jo ennen kuin sain painetun version itselleni postitse. Äänikirja olikin hyvä valinta, sillä se kulki mukana niin ulkoillessa kuin siivotessakin, ja lukijana toiminut Jenny Funnell teki erinomaista työtä. Kun äänikirjan lukijalla on näin hyvä ulosanti, tulee kuuntelukokemuksesta lähes meditatiivinen.
Aiheena Camilla Parker Bowles on hankala. Vähän kuin lukisi itse Saatanan elämänkertaa, ja yrittäisi sitten muodostaa sosiaalisesti hyväksyttävää mielipidettä naama peruslukemilla. Ainakin, jos briteiltä kysytään. Prinsessa Diana järkyttyi aikoinaan suuresti saadessaan tietää, että hänen silloisella kihlatullaan prinssi Charlesilla oli edelleen hyvin lämpimät välit entisen naisystävänsä, Camillan kanssa. Siitä alkoivat Dianan syömishäiriökierre ja lopulta avioeroon johtaneet parisuhdeongelmat Charlesin kanssa. Syy-seuraus -suhteet loistavat läpi myös tästä Camillan omasta elämänkerrasta, vaikka hän tuskin tätä haluaisi.
Toisaalta Junor muistaa korostaa, kuinka hyvä tyyppi Camilla on, ja miten Diana oli pelkkä rikkinäisestä perheestä tullut epävarma ja pinnallinen teini, kun hän kihlautui Charlesin kanssa. Lisäksi Junor ei säästele sanojaan kuvaillessaan sitä, miten Camilla pelasti Charlesin masennuksen syövereistä, kun liitto Dianan kanssa oli prinssi Harryn syntymän jälkeen lopullisesti karilla, ja kuinka Camilla auttaa Charlesia olemaan parempi mies ja tuleva kuningas vielä tänäkin päivänä.
Tämä teos on vahvan puolueellinen, ja se pyrkii normalisoimaan myös Camillan kyseenalaisetkin teot, kuten sekaantumisen Dianan ja Charlesin liittoon. Camillan ja Charlesin aviorikoksia pyritään neutralisoimaan muun muassa kertomalla, että myös heidän jo edesmenneet iso-isovanhempansa, kuningas Edward VII ja Alice Keppel, olivat aikoinaan salasuhteessa keskenään.
Minun on myös huomautettava, että jotkut Junorin kirjoittaman elämänkerran yksityiskohdat sotivat vahvasti juuri lukemani, Noel Bothamin kirjoittaman The Murder of Princess Diana -teoksen kanssa. Jompikumpi on väärässä tai valehtelee tietoisesti, mutta en ole varma kumpi. Sen kai lopultakin tietävät vain asianomaiset itse. Tosin yksi heistä ei ole enää hengissä antamassa omaa vastinettaan.
Kenen syytä koko sotku lopulta oli? Camillan, joka valitsi aikoinaan toisen aviomiehen Charlesin pyynnöistä huolimatta, ja palasi kuvioihin vasta Charlesin ollessa jo naimisissa? Charlesin, joka taipui painostukseen etsiä vaimokseen hovia mahdollisimman paljon miellyttävä, nuori ja puhtoinen neitsyt? Vai Dianan, joka ei uskaltanut perua häitä, vaikka olisi halunnut, kuultuaan Charlesin lämpimistä väleistä Camillaan? Vai olivatko kaikki kolme ihmistä vain olosuhteiden uhreja, ja osia yhtä isoa synkroniaa, jossa kausaliteetit seurasivat toisiaan vääjäämättä? "Yhdellä isolla synkronialla" voidaan tässä yhteydessä tarkoittaa muun muassa brittiläistä hovia kaikkine outouksineen. Prinssi Charlesin kerrotaan puuskahtaneen Dianalle, kuvitteliko Diana todella, että hän olisi ensimmäinen Englannin kuningas ilman rakastajatarta.
Minun on myös huomautettava, että jotkut Junorin kirjoittaman elämänkerran yksityiskohdat sotivat vahvasti juuri lukemani, Noel Bothamin kirjoittaman The Murder of Princess Diana -teoksen kanssa. Jompikumpi on väärässä tai valehtelee tietoisesti, mutta en ole varma kumpi. Sen kai lopultakin tietävät vain asianomaiset itse. Tosin yksi heistä ei ole enää hengissä antamassa omaa vastinettaan.
Kenen syytä koko sotku lopulta oli? Camillan, joka valitsi aikoinaan toisen aviomiehen Charlesin pyynnöistä huolimatta, ja palasi kuvioihin vasta Charlesin ollessa jo naimisissa? Charlesin, joka taipui painostukseen etsiä vaimokseen hovia mahdollisimman paljon miellyttävä, nuori ja puhtoinen neitsyt? Vai Dianan, joka ei uskaltanut perua häitä, vaikka olisi halunnut, kuultuaan Charlesin lämpimistä väleistä Camillaan? Vai olivatko kaikki kolme ihmistä vain olosuhteiden uhreja, ja osia yhtä isoa synkroniaa, jossa kausaliteetit seurasivat toisiaan vääjäämättä? "Yhdellä isolla synkronialla" voidaan tässä yhteydessä tarkoittaa muun muassa brittiläistä hovia kaikkine outouksineen. Prinssi Charlesin kerrotaan puuskahtaneen Dianalle, kuvitteliko Diana todella, että hän olisi ensimmäinen Englannin kuningas ilman rakastajatarta.
Teoksena The Duchess oli joitakin loppupään hyväntekeväisyystyötä käsitteleviä lukuja lukuun ottamatta vetävää kuunneltavaa. Camillan elämästä ei ole draamaa ja tapahtumia puuttunut. Suosittelen tätä kirjaa kaikille brittiläisestä monarkiasta kiinnostuneille mutta varoitan, että tämä saattaa provosoida monellakin tapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti