lauantai 20. syyskuuta 2014

Kultahattu - The Great Gatsby, F. Scott Fitzgerald




Klassikko, jolle lämpenin hitaasti, mutta varmasti


Hetki sitten luin Ernest Hemingwayn Jäähyväiset aseille -teoksen, koska eräs lempikirjailijoistani, Hunter S. Thompson, oli kirjoittanut sen uudestaan sanasta sanaan kehittyäkseen kirjoittajana. Noh, näitä teoksia oli itse asiassa kaksi, ja nyt lukemani F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu - The Great Gatsby (julk. 1925) on niistä toinen. 

Hunter ei ollut ihailunsa kanssa yksin. Alun perin heikohkosti menestynyt The Great Gatsby nimittäin saavutti kirjaklassikon aseman Fitzgeraldin kuoltua, ja se on sittemmin valittu muun muassa 1900-luvun parhaaksi amerikkalaiseksi romaaniksi. Myös näytelmä- ja elokuvasovituksia on tehty runsaasti. Viimeisin filmatisointi on vuodelta 2013. Minä en ole tätä Oscarilla palkittua ja Leonardo DiCaprion tähdittämää elokuvaa vielä nähnyt, mutta nyt kirjan luettuani haluan ehdottomasti korjata asian.




Teos, jota ei kannata jättää kesken


Lukukokemukseni Kultahatusta on kaksijakoinen. Pitkään pidin kirjaa yhdentekevänä kuvauksena loputtomista juhlista, joita salaperäinen Jay Gatsby järjestää ylellisessä kartanossaan Long Islandilla. Melko kauas menneisyyteen, 1920-luvun Amerikkaan sijoittuva teos ei puhutellut minua myöskään aikakautensa puolesta. Suurimpana plussana pidinkin pitkään (noin sivun 160 paikkeille) Fitzgeraldin taidokasta kerrontaa:

Naapurini talossa kaikui musiikki halki kesäöiden. Hänen sinisissä puutarhoissaan miehet ja tytöt kulkivat edestakaisin kuin koit, kuiskeiden ja samppanjan ja tähtien parissa..

..Noin puolimatkassa West Eggin ja New Yorkin välillä autotie äkkiä kohtaa rautatien ja juoksee sen rinnalla lähes puoli kilometriä välttääkseen erään aution maa-alueen. Se on tuhkalaakso - mielikuvituksellinen farmi, missä tuhka kasvaa kuin vehnä harjuina ja mäkinä ja irvokkaina puutarhoina; missä tuhka muodostaa taloja ja savupiippuja ja kohoavaa savua ja vihdoin yliluonnollisin ponnistuksin tuhkanharmaita ihmisiä, jotka liikkuvat tomuisessa ilmassa epäselvinä, murenevina hahmoina.

Kirjan loppupuolella juoni pääsi kuitenkin samalle viivalle kerronnan kanssa, kun hitaasti kerääntyneet jännitteet alkoivat purkautua mitä dramaattisimmilla tavoilla, ja huomasin kiinnostuvani Gatsbyn ja Daisyn tarinasta aina vain enemmän ja enemmän. Aluksi kovin arrogantilta vaikuttanut Jay Gatsby paljastuikin lopulta todelliseksi romantikoksi; kaikki naisen takia.. 

Teoksen luettuani minulle selvisi, että Jayn ja Daisyn onneton rakkaustarina pohjautui vahvasti Fitzgeraldin omiin kokemuksiin; hän melkein menetti oman elämänsä suuren rakkauden, Zelda Sayren, koska oli naisen mielestä liian köyhä aviomieheksi. Ei siis ihme, että Fitzgerald loi Jay Gatsbyn, ryysyistä rikkauksiin naisen takia nousseen miljonäärin. 

The Great Gatsbyn surullinen loppu toi minulle mieleen erään ikisuosikeistani, Thomas Mannin aina yhtä koskettavan Kuolema Venetsiassa -novellin. Myös tämä, The Great Gatsby (2013) -elokuvan soundtrackilta löytyvä Dana Del Reyn Young and Beautiful -kappale kuvaa hyvin tunnetilaa, johon tämä teos minut jätti:



4 kommenttia:

  1. Minun pitäisi lukea tämä uudestaan, sillä en saanut kirjasta irti juuri mitään ja koin sen täysin yliarvostettuna. Ehkäpä lukuaika tai mielentila oli väärä. Leffasta tykkäsin ja sen soundtrackista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. The Great Gatsby voisi hyvinkin olla uusintaluvun arvoinen kirja, koska itsekin huomasin, että tälle lämpeää hitaasti. Se tarinan viimeinen neljännes on paras osa ehdottomasti. Ja nyt kun olet katsonut elokuvankin, niin jo kirjan alkukin varmasti aukeaisi tosi hyvin =)

      Paitsi tietysti, jos olit ennen edellistäkin lukukertaa jo perillä elokuvasta, ja kirja ei siltikään napannut. Makuasioitahan nämä on, ja välillä elokuva iskee, mutta sen pohjana ollut kirja ei.

      Poista
  2. Minäkään en ole nähnyt vielä tuota uusinta filmatisointia, vaikka mieli tekisi, koska en ole saanut aikaiseksi luettua kirjaa! Asia korjaantunee tämän tai ens kevään aikana, kun kirja on yhden kirjallisuuden kurssin kirjalistalla mukana ja taidanpa valita sen luettavakseni. Odotan siltä aika paljon, joten oli kiva lukea, että loppua kohden meno ainakin paranee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, tämä on siis meillä Suomessakin päässyt kurssikirjallisuudeksi asti! =) Amerikassahan tämän kirja ilmeisesti kahlataan läpi jo lukio-opintojen aikana.

      Jep, tätä teosta ei kannata jättää kesken, vaikka se ensin hieman puuduttaisikin. Itsellänikin oli lukumotivaatio ajoittain hukassa, mutta onneksi en luovuttanut! =)

      Poista