Hypnoottinen kansalliseepos
Elias Lönnrotin muinaissuomalaisista lauluista, loitsuista ja runoista kokoama Kalevala (julk. 1835) antoi minulle vihdoin syyn luoda blogiini tunnisteen "runous". Ja mikä voisikaan olla parempi ensikosketus lyriikan maailmaan, kuin Suomen oma kansalliseepos, joka on innoittanut lukemattomia taiteilijoita Jean Sibeliuksesta ja Akseli Gallén-Kallelasta aina CMX:n A. W. Yrjänään asti. On hassua, että en ole lukenut tätä jo aikaisemmin (mikäli Don Rosan sarjakuvaversiota ei lasketa), mutta toisaalta: eiväthän tamperelaisetkaan koskaan käy Särkänniemessä. Se olisi liian ilmeistä.
Paatuneena äänikirjaholistina kahlasin tämänkin teoksen läpi audion muodossa. Kalevalan kohdalla äänikirjaan turvautuminen oli myös enemmän kuin suotavaa, onhan kyseessä nimenomaan suulliseen perinteeseen pohjautuva teos. Ja millainen luenta kansalliseepoksellemme olikaan tehty! Antti Virmavirta hoiti hommansa sellaisella intensiteetillä, että minun alkoi tehdä mieli täydentää Pulkkisen tuotantokausiin pohjautuvaa Virmavirta-kokoelmaani tällä nimenomaisella äänitteellä mitä suuremmissa määrin. Monet kohdat olivat nimittäin sellaisia, että haluaisin kuulla ne vielä uudestaankin. Mieluiten monta kertaa.
Nautin erityisesti teoksen toiminnallisista osioista, kuten alun luomiskuvauksesta, Lemminkäisen seikkailuista ja kaikista kohdista, joissa Weylandiin ja Daidalokseen pohjautuva Ilmarinen takoo jotain, olipa se sitten Sampo, hevonen tai vaimo. Minua kiehtoi tapa, jolla esineet muuttivat muotoaan kerta toisensa jälkeen, monia yllätyksellisiä lopputuloksia tarjoten.
- Ihailtavaa käsityötaitoa!
Vaikka Kalevalan kieli on koukeroista, ja sisältö ajoittain liian toisteista (esimerkiksi keskivaiheen avioliitto-ohjeistukset puuduttivat), oli kuuntelukokemukseni yleisesti ottaen hyvin positiivinen, jopa meditatiivinen. Kyllä tähän uppoutui ihan omaksi ilokseen. Suosittelen!
Kalevala J. R. R. Tolkienin suurena innoittajana
Elias Lönnrotin 1800-luvulla tekemät runonkeruumatkat olivat suuri palvelus paitsi meille suomalaisille, myös myöhempien aikojen fantasiakirjallisuuden lukijoille kautta maailman. Kalevala oli nimittäin modernin fantasiakirjallisuuden isän, J. R. R. Tolkienin, suuri innoituksen lähde. Kansalliseepoksemme ja kielemme oli lähtölaukaus Tolkienin halulle kertoa tarinoita, ja lisäksi suomen kieli vaikutti merkittävästi Tolkienin itse luomiin kieliin. Tässä pieni katkelma nuoren, alkututkintoaan yliopistossa tehneen Tolkienin vaiheista hänen itse kertomanaan:
Gootin kielen jälkeen kaikkein tärkein tapahtuma oli kaiketi se, kun löysin Exeter Collegen kirjastosta - silloin kun minun olisi pitänyt opiskella alkututkintoani varten - suomen kieliopin. Tuntui kuin olisin löytänyt kokonaisen kellarin täynnä huikeaa viiniä, jollaista en ollut koskaan ennen maistanut. Juovuin siitä täysin, ja luovuin pyrkimyksestäni keksiä "kadonnutta" germaanista kieltä; minun "oma kieleni" - tai sarja keksittyjä kieliä - sai äänneasuunsa ja rakenteeseensa vahvoja suomalaisvaikutteita.
..Mainitsin suomen kielen, sillä se käynnisti tarinapuolen. Jokin Kalevalan tunnelmassa viehätti minua suunnattomasti, jopa Kirbyn kehnossa käännöksessä. Opin suomea vain sen verran, että kykenin kahlaamaan alkuperäisteosta läpi jonkin matkaa, hieman samaan tapaan kuin koulupoika Ovidiusta; lähinnä minua kiinnosti ottaa siitä vaikutteita "omaan kieleeni". Mutta tarustoni, josta siis trilogia on osa (loppu), sai alkunsa pyrkimyksestäni muokata osaa Kalevalasta uuteen uskoon - erityisesti tarinaa poloisesta Kullervosta.
(Tolkien kirjeessään W. H. Audenille 7. kesäkuuta vuonna 1955)
- Kukapa siis tietää, odottaisiko maailma parhaillaan henkeään pidätellen uusimman Hobitti-elokuvan joulukuista ensi-iltaa ilman meitä suomalaisia, ja meidän huikeaa tarustoamme? You're welcome, world!
 |
| (www.booksfromfinland.fi) |
P.S.
The Battle of the Five Armies -elokuvaa katsellessa kannattaa myös muistaa, että Hobitti-elokuvien keskiössä olevan, Thorin Tammikilven himoitseman Arkkikiven esikuvana on hyvinkin saattanut toimia meidän oma, kotimainen Sampomme.
Monet tahot ovat nimittäin sitä mieltä, että Arkkikivi saattaa olla yksi kolmesta Silmarilista, ja yleisesti uskotaan, että Sampo innosti Tolkienia, kun hän loi Silmarilit, nuo Fëanorin takomat ja Melkorin varastamat, mittaamattoman arvokkaat jalokivet.
Monet tahot ovat nimittäin sitä mieltä, että Arkkikivi saattaa olla yksi kolmesta Silmarilista, ja yleisesti uskotaan, että Sampo innosti Tolkienia, kun hän loi Silmarilit, nuo Fëanorin takomat ja Melkorin varastamat, mittaamattoman arvokkaat jalokivet.
Ilmeisin Tolkienin Kalevala-laina on tietysti Turin, Hurinin poika, joka on aika suora versio Kullervosta :) (toisaalta muistelen että Kullervoa pidetään varsin germaanisvaikutteisena tarinana, eli niin nämä tarinat kiertävät ympäri...)
VastaaPoistaIlmarisessa oli minusta kiehtovaa se kuinka usein tämän taoksista oli loppujen lopuksi harmia, näyttivät hienoilta mutta olivat epäonnistuneita, ne muotoa muuttavat esineet hylättiin yksi toisensa jälkeen, vaimokaan ei ollut hyvä ja Sammostakin oli suuresti ongelmia...niin, Ilmarinen takoi tietysti myös taivaankannen, mikä johtopäätös tästä olisi vedettävä...
Näinpä. :) Noista Kullervon ja Túrinin hahmon yhtymäkohdistahan löytyy muun muassa sangen mielenkiintoinen lista Wikipedian omalta Túrin-sivulta:
Poista"1. Molemmat viedään perheistään ja tekevät suuria urotöitä.
2. Molempien teot kääntyvät alkuperäistä tarkoitustaan vastaan ja hahmot ovat kostonhimoisia.
3. Molemmat syyllistyvät tietämättään insestiin sisarensa kanssa.
Kuitenkin selkeimmin yhteys Kullervoon tulee esille hahmon kuolemankohtauksessa jossa Túrin käy dialogin miekkansa kanssa."
Itse en ole vielä toistaiseksi Húrinin lasten tarinaa lukenut, mutta aion korjata tämän puutteen mahdollisimman pian.
Itse kiinnitin myös huomiota siihen, että Ilmarisen takomat esineet tuppasivat olemaan melko usein epätyydyttäviä. Toisaalta oli jotenkin lohdullista, että kun lopputulos ei miellyttänyt, saattoi esineen aina muotoilla uudestaan. Itse olen taipuvainen näkemään tämän myös metaforana sille, että elämässä vain yksi asia on varmaa: jatkuva muutos.
Mitä taivaankanteen tulee, ehkäpä voisimme reklamoida Ilmariselle otsonikadosta..?
Mielenkiintoinen bloggaus :) Pitäisi sitä itsekin joskus lukea Kalevala, mutta taidan minäkin kokeilla sitä oikeastaan mieluummin äänikirjana ensin!
VastaaPoistaOlisi mielenkiintoista tutkia enemmänkin Tolkienin ja Kalevalan suhdetta; mistä löysit tuon Audenin kirjeen? Olisiko se kenties jossain kirjassa?
Jep, suosittelen äänikirjan valitsemista lämpimästi, sekä Virmavirran erinomaisen tulkinnan, että teoksen syntytavan (suullinen perinne) vuoksi. :)
PoistaArvasit oikein, eli tuo Audenille kirjoitettu kirje löytyy kirjasta nimeltä "Kirjeet" (The Letters of J.R.R. Tolkien, toim. Humphrey Carpenter & Christopher Tolkien, julk. 1981). Tässä teoksessa Tolkien ylistää Kalevalaa useammassakin kohdassa. :)
Akateemisissa piireissä Tolkienin ja Kalevalan suhdetta on tutkinut muun muassa brittiläinen Jonathan B. Himes. Hänen mielenkiintoisen abstraktinsa aiheesta "What Tolkien Really Did with the Sampo" voi lukea tästä osoitteesta:
http://faculty.jbu.edu/jhimes/Silmarillion-Kalevala.html
Himesin pääargumentit ovat:
"I propose that Tolkien refashions the skirmishes between Finnish provinces over the socio-economic supremacy afforded by the Sampo, into the world war among all races of Middle-earth for the moral and terrestrial stability offered by the Silmarils. His methods for reworking the Sampo epic into The Silmarillion were: 1) to present conflicts of stark morality without allegorizing; 2) to use pagan elements without bawdlerizing; 3) to bridge gaps in the source with other traditions or his own imagination; and 4) to expand the playing field of the epic to a global scale. His express purpose was to propagate a secondary world through feigned history."
- Himes siis uskoo Kalevalan vaikuttaneen jo yksin Samponsakin kautta Tolkienin tuotantoon hyvin syvästi ja monipuolisesti, tarinaelementeistä aina ideologiaan asti.
Ja nyt kun päästiin vauhtiin, niin mainittakoon vielä lopuksi, että sivusin Tolkienin ja Kalevalan suhdetta myös itse taannoisessa gradussani, joka käsitteli fantasiakirjallisuuden intertekstuaalisuutta:
"Gay (2004: 299) taas toteaa, että Bomdadil perustuu Kalevalan Väinämöiseen ainakin osittain. Yhtäläisyyksiä heidän välillään ovat esimerkiksi laulamisen ilo, ja taito vaikuttaa myös ympäristöön laulamalla. Molemmat ovat pelottomia, kuolemattomia ja ikivanhoja olentoja, omien metsäisien elinympäristöjensä vanhimpia. Kutsutaanhan Väinämöistäkin sanoin Vaka vanha Väinämöinen. Sekä Väinämöisellä että Bombadililla on myös vankkaa tietämystä ja kokemusta, jonka avulla he hallitsevat ympäristöään. Kummankaan valta ei siis perustu omistamiseen. (Emt. 297-299.) Väinämöinen on omasta mielestäni Bombadilin selkein esikuva."
Käyttämäni lähde:
Gay, David Elton (2004). J.R.R. Tolkien and the Kalevala. Some Thoughts on the Finnish Origins of Tom Bombadil and Treebeard. Teoksessa Jane Chance (toim.) Tolkien and the Invention of Myth. A Reader. USA: The University Press of Kentucky. 295-304.
Kiitos paljon vinkeistä! Pitääkin etsiä tuo Kirjeet-kirja käsiini :) Lainauksesi omasta gradustasikin on mielenkiintoinen. Josta tuli mieleen, että onkohan se jossain luettavana? Aiheesi on kiinnostava :)
PoistaJoo, tuo Kirjeet-kirja on todellinen aarreaitta jokaiselle Tolkien-fanille. :) Löytyy niin kirjastoista kuin verkkokirjakaupoistakin, eli painosta on jäljellä. Itse ostin omaksi, on toi niin ehdoton lisä omaan kirjahyllyyn :)
PoistaGraduni sähköisen version voi käydä lukemassa Vaasan tiedekirjasto Tritonian verkkosivuilta (Vaasan yliopisto, vuoden 2012 gradut/humanistinen tiedekunta), tarkka osoite suoraan tiedostoon on:
http://www.tritonia.fi/?d=244&g=abstract&abs=4780
Graduni on nimeltään:
”Did J.K. Rowling rip of Tolkien?” Taru Sormusten Herrasta -trilogian ja Harry Potterin yhtäläisyydet lukijoiden verkkokeskusteluissa, narratologisesti ja intertekstuaalisesti.
P.S. Olen juuri aloittelemassa väitöskirjaa samasta aihepiiristä Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimuksen laitoksella. :)
Kiitos linkistä! Hienoa, että olet löytänyt näin hyvän aiheen ja vielä jatkat myös sitä! :)
PoistaKyllä, tuo on sellainen aihe, että se jaksaa innostaa minua vuodesta toiseen :)
Poista