90 kirjaklassikkoa kiireisille, Henrik Lange

Kannessa on Kissa Begemot Mihail Bulgakovin kirjasta
Saatana saapuu Moskovaan.

Spoilasin juuri itseltäni muutaman kirjaklassikon mitä viihdyttävimmällä tavalla

Tein viikonloppuna mitä hienoimman kirpputorilöydön: ostin Henrik Langen hulvattoman 90 Kirjaklassikkoa kiireisille -sarjakuvateoksen 50 sentillä, kun samasta kirjasesta saa pulittaa esimerkiksi Adlibris-verkkokaupassa 14,90 euroa. Tai noh, tarkalleen ottaen kyseessä oli "neljä pokkaria kahdella eurolla" -alekori, mutta kuitenkin.

Hugh Grant..

Tässä kirjassa Lange tiivistää klassikon toisensa jälkeen neljän sarjakuvaruudun mittaiseksi tripiksi. Piirtojälki oli makuuni karkeaa, mutta toisaalta se sopi humoristiseen kerrontatyyliin erinomaisesti. Teoksen ainoa todellinen varjopuoli oli juonien spoilaaminen. Esimerkiksi Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -tarinan murhaajan nimi paljastettiin, samoin samasta alekorista Langen kanssa ostamani Umberto Econ Ruusun nimi -teoksen loppuratkaisu. Tuo jälkimmäinen hieman harmitti. Toisaalta huomasin, että 90:n teoksen juonien pikakelaus sai myös unohtamaan luetun suhteellisen nopeasti. Kirjat vain vilisivät silmissäni psykedeelisenä pikakelauksena, ja päällimmäiseksi jäivät spontaanit tunnetilat siitä, mikä romaani saattaisi kiinnostaa, ja mikä ei.

90 Kirjaklassikkoa kiireisille hypnotisoi minut. En kerta kaikkiaan pystynyt laskemaan teosta käsistäni, ennen kuin olin lukenut sen kannesta kanteen. Kirja sekä viihdytti, että antoi erinomaisia lukuvinkkejä. Itse kiinnostuin muun muassa Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva -kirjasta ja Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksesta nyt toden teolla, kiitos Langen. Tähän sarjakuvakirjaan tulen palaamaan vielä monesti, kun kaipaan hyviä lukuvinkkejä.

Punchline kohdillaan.

Ateneumin Tove Jansson -näyttely

Mukaan tarttui kolme muumikirjaa..

Muumipsykoosi

Viime sunnuntaina kävin vihdoin ja viimein Ateneumin Tove Jansson -näyttelyssä. Ajoitus oli erinomainen, koska näyttelyyn oli sattumalta juuri sinä päivänä vapaa pääsy. Väkeäkin oli tosin sitten liikkeellä melko tavalla, ja välillä tungos häiritsi teoksiin syventymistä. Ystäväni sanoikin minulle: "Mieti, jos sais olla täällä ihan yksin.. miten hienoa se olisikaan.." Tuo on kieltämättä aivan totta. Olenkin tällä hetkellä salaa kateellinen Ateneumin henkilökunnalle, joka saa viettää aikaa Toven teosten lähellä aukioloaikojen ulkopuolella. 

.. ja postikortti.

Käymisen arvoinen näyttely oli ehdottomasti. Lievästi sanottuna haltioituneita tunnelmiani kuvaa hyvin se, että jossain vaiheessa sanoin ystävälleni: "Mä haluun nää kaikki muumitaulut mun omille seinille. Jokaisen." Katkeruus olikin melkoinen, kun Ateneumin puodissa selvisi, että myynnissä ei ollut minkään sortin muumijulisteita. Tuotteistaminen oli siis jäänyt pahasti puolitiehen. Kirjoja toki ostin, kuten kuvista näkyy, ja niistä ensimmäinen, Taikurin hattu (julk. 1948), on jo luettukin puoleen väliin.

Ystäväni ostama, mahdollisesti maailman sympaattisin jääkaappimagneetti.

Parhaiten näyttelystä jäivät mieleen muuminäytelmissä käytetyt, erittäin massiiviset ja jokseenkin pelottavat muumipäähineet, sekä tietenkin sekatekniikalla toteutetut kolmiulotteiset muumikuvaelmat, jotka oli suljettu lasikuutioiden sisälle. Erityisesti Taikurin hattu -tarinasta tuttu kohtaus leijuvine ruokapöytineen, sekä huima Toverukset matkalla yllätysten puutarhaan vangitsivat huomioni pitkäksi aikaa. Pelkästään näiden kuvaelmien takia kannattaa suunnata Ateneumiin.

Kuinka halpa voi kirja olla?

Erittäin halpa.

Ostan melko vähän kirjoja niiden korkeiden hintojen, ja Suomen kirjastojen erinomaisen toimivuuden takia. Nyt tuli kuitenkin vastaan sellainen tarjous, että edes minä en voinut jättää sitä väliin:

Hintaa vähemmän, kuin huoltoasemalta ostetussa suklaalevyssä!

Olen jo aiemmin lukenut Philip Pullmanin (1946) Universumien tomu -trilogian ensimmäisen osan (Kultainen kompassi, julk. 1995), ja pidin siitä suunnattomasti. Erityisesti daimonit hurmasivat minut. Tämän vappuani piristäneen löydön myötä minulla ei ole vaihtoehtoja: tarvitsen myös Salaperäisen veitsen! Koska piru vie, totta kai satuin löytämään juuri trilogian päätösosan (Maaginen kaukoputki, julk. 2000) sieltä alekorista.

Mutta noh, kärsivällisyyttä. Kirjastotkin ovat auki jälleen ylihuomenna..
Ja toisin kuin sormien läpi valuva ajan hiekka, universumien tomu ei katoa minnekään. Luotan siihen.