Alivaltiosihteeri - Joukossa virallisuus tiivistyy - Virallinen kuin saapas 2010-2011, Simo Frangén, Pasi Heikura & Jyrki Liikka

En kuuntele radiota, mutta jos kuuntelisin, kuuntelisin Alivaltiosihteeriä

Olen kuunnellut menneinä vuosina useaan otteeseen Alivaltiosihteeri-äänikirjoja, ja nauranut joka kerta makeasti. Nälkä kasvaa syödessä, ja niinpä tartuinkin nyt ensimmäistä kertaa myös painettuun versioon Frangénin, Heikuran ja Liikan hengentuotoksista. Sisältö oli ennestään tuttua: hauskaan ja totutusta poikkeavaan vinkkeliin keikautettuja pakinoita ajankohtaisista aiheista palindromeilla höystettyinä. Lisäksi tässä vuonna 2011 julkaistussa Joukossa virallisuus tiivistyy -teoksessa oli mukana myös lyhyitä sanaleikkejä, kuten: "Lady Gaga lihoi, Lady Giga tarjoaa yhä enemmän nähtävää!".

Kuten Juha Haataja omassa bloggauksessaan totesi, ovat Alivaltiosihteeri-kirjat helposti verrattavissa Mitä-missä-milloin -teoksiin, koska molemmista on helposti nähtävissä, mitkä aiheet ovat minäkin vuonna olleet ajankohtaisia ja tärkeitä. Niinpä Joukossa virallisuus tiivistyy oli näin vuonna 2015 luettuna paitsi viihdyttävä, myös omalla tavallaan jo hieman nostalginenkin, käsiteltiinhän siinä muun muassa Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkausta ja Wikileaksia.

Sen huomasin, että Alivaltiosihteeri on kuin onkin parhaimmillaan kuunneltuna, ei luettuna. Minulle kun suuri osa Alivaltiosihteerin viehätystä perustuu uutislukijamaisen viralliseen puhetapaan, joka painetusta formaatista jää luonnollisesti uupumaan. Tästä huolimatta tulen varmasti lukemaan Alivaltiosihteeri-kirjoja jatkossakin, sen verran hyväntuulinen ja viihdyttävä tämä teos oli.

Suosikkini tästä kirjasta: Homejuuston kuntotarkastus

- No niin. Te, kantaja klemmarimuotoilija Koskenlaskija väitätte, että vastaaja tapetööri Luostari on tahallisesti harhauttanut teitä, kantaja klemmarinmuotoilija Koskenlaskijaa myydessään teille vuonna 2008 Liinaharjankatu 10:ssä sijainneen 25 neliömetrin homejuuston kertomatta, että siinä on hometta.

- Kyllä! Ja vaadin tältä valhesäkiltä homejuuston arvoa vastaavaa viiden euron kolmenkymmenen sentin korvausta!

- Vastustan! Mistä minä olisin voinut tietää, onko homejuustossa hometta vai ei!? Ja sitä paitsi vaadittu korvaussumma on täysin kohtuuton! Mistä tavallinen tapetööri tuollaisia summia saisi?!

- Hiljaisuus saliin! Kutsutaan kuultavaksi kantajan todistaja, homejuustojen kuntotarkastaja diplomi-insinööri Aura.

- Suoritin elokuussa 2008 Liinaharjankatu 10:ssä sijainneen vuonna 2006 valmistuneen 25 neliömetrin homejuuston kuntotarkastuksen kosteusmittauksineen homekoirani Violan läsnä ollessa. Ensivaikutelmani tutkittavasta kohteesta oli se, että pyörryin. Seuraavaksi kiinnitin huomiotani jatkuvaan aivasteluun, joka tarkemmassa katsannossa paljastui seinänraossa asuvien hiirien aiheuttamaksi. Hiiret olivat sairastuneet astmaan vuosien homealtistumisen seurauksena. Homejuuston kosteusarvot olivat selvästi kohonneet juuston pahvisen pakkauksen puutteellisen tuuletuksen takia.

- Minä alan pikkuhiljaa kyllästyä tähän oikeusjuttuun. Minä tuomitsen teidät kaikki Turunmaan linnan vankityrmään homehtumaan lopuksi ikäänne! Jos tuomio ei tyydytä, valittakaa Hovijuusto-oikeuteen.

Alivaltiosihteeri - Virallisuus täältä tähän - Pesunkestävimmät alkkarit 1990-2010, Simo Frangén, Pasi Heikura & Jyrki Liikka

"Emme voi olla nauramatta, kun muistelemme sitä, kun kerrankin teimme 20 vuodessa yli 6000 radiohupailua! Kaikenlaista sitä voikin sattua!"

Jokin aika sitten tein jotain hyvin harvinaista: ostin äänikirjan omaksi, enkä vain normaaliin tapaani lainannut sitä kirjastosta. Kyseessä oli Alivaltiosihteerin Virallisuus täältä tähän -kokoelma (julk. 2010), joka juhlistaa Suomen pitkäikäisimmän sähköisen median huumoriohjelman 20-vuotismerkkipäivää. Tein tämän poikkeuksellisen ostoksen, koska Alivaltiosihteerin sanataituruus nyt vain on aivan omaa luokkaansa, ja Vesa Keskinen kaiken kukkuraksi sattui pyytämään alle kymmenen euroa tästä yli 600-minuuttisesta jättikokoelmasta.

Osa tämän boksin sketseistä oli minulle ennestään tuttuja aikaisemmin kuuntelemastani Virallisesta kirjasta (julk. 1996), mutta suurin osa oli minulle täysin tuoreita, kiitos vuosia kestäneen radionkuuntelulakkoni. Uusista tuttavuuksista muun muassa tämä sketsi toimi loistavasti:

Viime viikolla Radio Suomen luontoäänenä oli punarinta. Nyt ornitologian tohtori Kari Kona esittelee tämän viikon luontoäänen, muutosvastarinnan. Meille kaikille tuttu, ympäri vuoden Suomessa esiintyvä arkinen jurputtaja on tietenkin muutosvastarinta, consevativicus conservativicus. Muutosvastarinta viihtyy vanhoissa poteroissa, joihin se kaivautuu mahdollisimman syvälle. Tavalliselle luonnonkuluttajalle muutosvastarinta näyttäytyy tavallisesti silloin kun se kuulee jonkun uudistuksen tai organisaatiomuutoksen lähestyvän.

Muutosvastarinnan aistit ovat erittäin herkät. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että se pystyy havaitsemaan lähestyvän organisaatiomuutoksen jopa kahdensadan metrin etäisyydeltä. Lintumaailman oudon linnun muutosvastarinnasta tekee se että se ei itse muni, vaan antaa muiden munia ja ilkkuu itse vieressä.

Viimevuosien kuntauudistussuunnitelmat ovat nostaneet maamme muutosvastarintakannan huippuunsa, ja nykyään muutosvastarintoja tavataan niin kerrostalojen yhtiökokouksista kuin työpaikkojen kahvihuoneista. Seuraavaksi kuulemme täysikasvuisen urosmuutosvastarinnan iloista jurputusta keväisessä organisaatiossa: "Ei käy, ei käy, ei käy! Ei tule onnistumaan, ei tule onnistumaan, ei tule onnistumaan! Ei käy, ei käy, ei käy! Ei tuo ennenkään ole toiminut.."

Tämä kymmenen cd-levyä sisältänyt boksi oli lähes täydellinen. Ainoa asia, mikä yllätti minut negatiivisesti, oli aiemmin julkaistusta Virallisesta kirjasta tyystin puuttuneet äänitehosteet, jotka pilasivat osan tämän kokoelman jutuista. Muun muassa erilaiset sireeniäänet, kimeä linnunlaulu ja kaoottinen tehdasmelu lähinnä peittivät sanataituruuden alleen, eivät tuoneet sitä paremmin esille.

Se mitä todella ihailen, on Heikuran, Frangénin ja Liikan tasaisen tuottoisa ja poikkeuksellisen pitkä ura. He ovat tehneet luovaa työtä demokraattisessa kolmen kimpassa jo neljännesvuosisadan ajan, eikä loppua näy. Aivan kuten Josper Knutaskin Virallisuus täältä tähän -kokoelman mukana olevassa vihkosessa toteaa:

Eräässä mielessä Alivaltiosihteeri-ryhmä on ainutlaatuinen: he käsikirjoittavat suurimman osan materiaalistaan yhdessä alusta loppuun. Tämä, että kolme ihmistä (kesälomia lukuun ottamatta) joka maanantai ja tiistai kahdenkymmenen vuoden ajan tapaavat toisensa ja kirjoittavat materiaalinsa yhdessä, on hyvin poikkeuksellista.

Knutaksen mukaan tällaista työskentelymetodia käyttävät maailmalla lähinnä amerikkalaiset sitcomit, ja niissä käsikirjoittajat vaihtuvat yleensä tiuhaan tahtiin. Niinpä on selvää, että Heikura, Frangén ja Liikka muodostavat ihailtavan tiiviin ja pitkäikäisen ryhmän.
- Respect!

P.S.

Tiedätkös muuten, millä tavalla Jari Tervon uutta Kekkos-kirjaa myydään Tampereella?

 - Kyllä minä tiedän.. Onkos likalla Tervon uutta kirjaa myyrä?

Virallinen kirja, Alivaltiosihteeri

Ulla, etuala puuttuu, suuttuu palaute-Allu*

Muun muassa ikisuosikistani Monty Pythonista vaikutteita ammentavan, radiosta tutun Alivaltiosihteerin, eli Jyrki Liikan, Simon Frangénin ja Pasi Heikuran Virallinen kirja (julk. 1996) on ollut minulla lainassa useaan otteeseen. Trion älykäs, suomen kielellä mielin määrin leikittelevä ja ajankohtaisia aiheita käsittelevä huumori toimii vaan niin uskomattoman hyvin. Ei ihme, että Mensa ry:kin palkitsi nämä radiohupailijat ansioistaan suomen kielen käyttäjinä vuonna 2005. 

Sinälläänhän monet luottometodeista*, joilla Alivaltiosihteeri sketsejään tuottaa, eivät ole monimutkaisia. He saattavat ottaa esimerkiksi susien salakaadoista kertovan uutispätkän, ja ainoastaan muuttaa jokaisen susi-sanan tilalle sanan "hyttynen". Yksinkertaista, mutta toimivaa!

Ajan kuluminen tietenkin näkyy Virallisen kirjan vuosina 1990-1995 kirjoitetuissa, nyt jo siis noin neljännesvuosisadan ikään ehtineissä kaskuissa, varsinkin yksittäisiä, nyt jo unohdettuja poliitikkoja käsittelevien juttujen kohdalla. Tämä ei kuitenkaan haitannut minua, koska politiikan peruslainalaisuudet ovat hyvin ajattomia. 

Ainoa asia mikä minua Virallisen kirjan kuuntelun jälkeen harmittaa on se, että vaikka nyt kuuntelemani esikoisteoksen jälkeen kolmikolta on ilmestynyt vielä 22 muutakin kirjaa, ovat niiden äänikirjaversiot ainakin oman alueeni kirjastoissa suhteellisen harvassa. Koska jos se vain olisi mahdollista, kuuntelisin pelkkää Alivaltiosihteeriä vaikka kuukauden putkeen. 

Karpovilla on asiaa

Yksi Virallisen kirjan lempisketseistäni on aina ollut Hannu Karpoa parodioiva, pateettisuusnupit huolella kaakkoon kääntävä "Karpovilla on asiaa":

Päivää, minä olen Hannu Karpov. Seison nyt tässä kainuulaisen, 88-vuotiaan ramman orpolesken Jouni Kemppaisen olohuoneessa karvalakki päässä. Tällä pöydällä on shakkilauta, jossa vielä viikko sitten oli kaksi kuningatarta. Nyt on jäljellä vain valkea kuningatar. Jouni Kemppaisen kuningatar on syöty. 

Kuningattaren siirsi pois laudalta Lentiiran nimismies Seppo Röppänen, jonka kanssa Jouni Kemppainen pelasi shakkia eräänä aivan tavallisena perjantai-iltapäivänä helmikuussa. Nyt 88-vuotiaan ramman orpolesken kuningas on täysin vailla suojaa. Nimismiehen torni ja lähetti uhkaavat kuningasta, eikä Kemppainen voi siirtää sitä mihinkään. Miten tässä nyt näin pääsi käymään? 

- En voi käsittää miten minä olen tällaiseen jamaan joutunut. Sitä ihmettelen, voiko tällainen olla nyky-yhteiskunnassa mahdollista. 

- Onko tässä käynyt niin, että nimismiehen rajaton voiton tavoittelu on ajanut teidät, 88-vuotiaan ramman orpolesken kestämättömään ahdinkoon?

- Kyllä on.

- Onko kuningatar ainoa nappula, jonka olette tässä shakkipelissä nimismiestä vastaan menettäneet?

- Ei ole. Kuningattaren lisäksi nimismies Seppo Kemppainen vei rammalta orpoleskeltä viisi sotamiestä, molemmat ratsut, toisen lähetin, sekä tornin. 

- Onko tämä tällainen yleistä täällä Lentiirassa?

- Naapuri hävisi kirjeshakissa sille neljälläkymmenellä viidellä siirrolla, ja simultaanishakissa se päihitti koko kylän. 

- Kysytäänpä nyt Lentiiran nimismieheltä itseltään.

- Nimismies Röppänen puhelimessa.

- Täällä Hannu Karpov television Karpovilla on asiaa -ohjelmasta. Mitä sanotte näihin väitteisiin?

- Kaikki ratkaisuni ovat olleet sääntöjen mukaisia.

- Ettekö te yhtään ajatelleet että Jouni Kemppainen on 88-vuotias rampa orpoleski, joka elää täysin toimeentulotuen varassa?

- Tässä on tietyt säännöt, joiden mukaan me toimimme.

- Nyt minä palkitsen viikon sisukkaimman ihmisen tässä Karpovilla on asiaa -ohjelmassa. Koska Lentiiran shakin ystävät ei teitä tue, niin minä annan teille viiden markan kolikon ja ilmaisen neuvon: vahva sotilaskeskusta antaa hyvät mahdollisuudet niin puolustukseen kuin hyökkäykseen. 

- Kiitos, kiitos. Liikutun. 

- Karpovilla on asiaa jälleen viikon kuluttua.