Katie-Kate, Anu Kaaja

 

Kuumehouretta kerrakseen

A royal body exists to be looked at.

-Hilary Mantel, Royal Bodies

Luin Anu Kaajan Katie-Katen (2020) Lumiomena-blogin suosituksen perusteella. Katjan mukaan Katie-Kate on "huikea romaani". Ja onhan se, omalla tavallaan. Itse kahlasin teoksen läpi päivässä, koska kuumeessa on aikaa lukea. Tosin en välttämättä suosittelisi tällaista pommia lukupinoon silloin, kun pitäisi levätä. Yöunet nimittäin kärsivät.

Lumiomenan lisäksi Katie-Kate kiinnosti minua, koska teoksessa käsiteltiin vuosikausia seuraamaani brittijulkkista, Katie Pricea. Samoin ikoninen prinsessa Diana ja viimeisen päälle sliipattu Kate Middleton olivat keskeisissä rooleissa. Lisäksi nyt jo brittihovista irrottautunut Meghan Markle oli mukana:

Myöhemmin Katie-Kate lukee, että Prinssi Harry olisi todella ollut siellä, ja hänen luokseen jonotettiin. Mutta kukapa olisi edukseen jonossa? Pitää olla oikeanlaiset suhteet, kuten Meghan Marklella myöhemmin. Mega-Meghan, jonka ystävä järjesti sokkotreffit, ei jonoa, vaan suora tapaaminen. Suits her.

Kaajan teos on shokeeraava. Yksi kirjan luku esimerkiksi koostuu pelkästä pornoelokuvan litteroinnista. Itse olen äänikirjojen suurkuluttaja, mutta tätä kirjaa en halua milloinkaan kuulla äänikirjamuodossa. Katie-Katea ei todellakaan voi suositella herkemmille lukijoille. Tämä oli kuin jonkinlainen houreuni suoraan helvetistä. Kauhuelokuvamainen kokemus.

Kaajan kirjaa on kutsuttu feministiseksi. Sitä se kai onkin, jos feminismi tarkoittaa ennen kaikkea uhriutumista ja perversioissa rypemistä. Patriarkaalisen narratiivin kertaamista. Minulle kuitenkin resonoivat enemmän voimaannuttavat tarinat, jotka muistuttavat siitä, miten vahvoja me naiset itse asiassa olemme. Ja juuri tämän takia esimerkiksi monet uskonnot ovatkin yrittäneet meitä vaientaa. 

Itseäni häiritsi erityisesti Kaajan kirjan päähenkilön, Katie-Kate -nimen omaksuneen naisen tarina, joka vaikutti lähinnä hyväksikäytöltä. Hän oli kuin nukke, jolle kuka vain sai tehdä mitä halusi. Katie-Katella ei tainnut olla edes yhtään repliikkiä. Hän onkin mahdollisesti karmivin päähenkilö, johon olen kirjallisuudessa törmännyt.

Lisäksi minua tympi, miten raadollisesti ja alentuvasti Kaaja kirjoitti Katie Pricestä. Pricen elämänkerrat itse lukeneena näin, miten Kaaja oli poiminut tarkoitushakuisesti kaikkein haavoittuvaisimmat kohdat ja rajuimmat paljastukset omaan käyttöönsä, jättäen samalla paljon muuta, oleellistakin, pois ("Never underestimate the Pricey", anyone..?). Price on ehkä oman aikansa ääri-ilmiö ja tietynlainen tuote (omasta halustaan), mutta rajansa kaikella. Pieni kunnioitus kanssanaista kohtaan ei tekisi pahaa. 

Seksityöläisten ja monarkkien kehojen samankaltainen esineellistäminen on otettu puheeksi ennenkin. Katie-Kate -teos toikin mieleeni ennen kaikkea brittikirjailija Hilary Mantelin vuonna 2013 julkaistun, paljon näkyvyyttä saaneen Royal Bodies -esseen. Siinä Mantel tuli muun muassa verranneeksi Kate Middletonia muoviseen mallinukkeen ja totesi: "a royal lady is a royal vagina". Hän myös kirjoitti: "We are happy to allow monarchy to be an entertainment, in a same way that we license strip-joints and lap-dancing clubs". Tästä hyvästä Mantelille sateli tappouhkauksia. 

Kaajan kirjaan verrattuna Mantelin teksti on kuitenkin vielä varsin humaani ja tolkullinen. Esseensä lopussa hän esimerkiksi peräänkuuluttaa kunnioitusta ja lempeämpää asennetta kuninkaallisia naisia kohtaan:

We don't cut off the heads of royal ladies these days, but we do sacrifice them, and we did memorably drive one to destruction a scant generation ago. History makes fools of us, makes puppets of us, often enough. But it doesn't have to repeat itself. In the current case, much lies within our control. I'm not asking for censorship. I'm not asking for pious humbug and smarmy reverence. I'm asking us to back off and not be brutes. 

En tiedä, onko Kaaja lukenut Royal Bodies -esseetä, mutta mikäli on, päätti hän tehdä juuri päin vastoin, kuin mitä Mantel tekstissään pyytää. Kaaja hakee kirjassaan äärimmäistä shokkiarvoa. Lopussa  monarkia kuolee ja meno luiskahtaa suorastaan psykedeeliseksi. Itselleni tämä kirjailijan ekskursio spekulatiivisen fiktion puolelle oli tarinan ainoa selkeä valopilkku.

Tuplapostaus: This Is Me, Katie Price & The Last Word, Amy Price

 

Normaalin perheen (epä)normaali tytär

Millaisen paineen alla äiti joutuu elämään, kun omaa tytärtä verrataan mediassa nummimurhista tuttuun Myra Hindleyyn? Entä miltä tuntuu, kun kaikki tyttären häät ovat pelkkää mediasirkusta, vailla mitään intimiteettiä, ja päättyvät aina kalliisiin avioeroihin? Tai kun huomaa, että oma tytär hoitaa sydänsurujaan loputtomilla kauneusleikkauksilla? Tällaisten haasteiden eteen joutuu, jos sattuu olemaan brittien tunnetuimman (ex-)glamourmallin, Katie Pricen, äiti.

Kuuntelin juuri läpi vuosi sitten heinäkuussa julkaistun Amy Pricen The Last Word -elämänkerran (2023), sekä alle kaksi viikkoa sitten julkaistun Katie Pricen uusimman elämänkerran nimeltä This Is Me (2024). Molemmat elämänkerrat olivat koukuttavia, koskettavia ja mielenkiintoisia. Voiton kuitenkin vei tällä kertaa äidin elämänkerta. Se oli paitsi puolet pidempi, myös analyyttisempi ja paremmin kirjoitettu, sekä kypsempi, lempeämpi ja viisaampi teos. Mukana oli jopa sitaatteja psykologisista tutkimuksista. Ennen tämän kirjan lukemista en tiennyt Amysta paljoakaan, mutta nyt hänen tarinaansa tutustuttuani en voi kuin nostaa hattua. On upeaa, että Katiella on näin selväpäinen, rakastava ja vahva äiti. 

Erityisen mielenkiintoisena pidin The Last Word -kirjan alkua, jossa Amy kertoi omasta äidistään, joka oli toisen maailmansodan aikana esiintynyt yleisölle seksikkäänä merenneitona, ja näin pitänyt ihmisten mielialaa yllä sodan kauhujen keskellä. Yksi häneen ihastuneista katselijoista oli Katien isoisä, amerikkalainen sotilas. Ei liene yllättävää, että Katien isoäiti tukikin aina tyttärentytärtään tämän glamour-uralla. Voi myös olla, että Katie suorapuheisuus ja yrittäjähenkisyys ovat osittain amerikkalaisten sukujuurten ansiota. 

Kuten kaikki Pricen perheen tuntevat tietävät, Amy sairastaa idiopaattista keuhkofibroosia (IBF). Tämä hengenvaarallinen sairaus toimi myös motivaattorina The Last Wordin kirjoittamiseen. Amy halusi antaa oman vastineensa hänen tytärtään mustamaalaavalle brittimedialle ennen kuolemaansa. Tässä Amy mielestäni myös onnistui. Katien julkinen persoona on usein äänekäs ja jopa röyhkeä. Omassa kirjassaan Amy toi esiin Katien herkemmän puolen, ja taustat tyttären ajoittain sangen holtittoman käytöksen takana. Kaikelle on syynsä, ja usein, kuten myös Katien kohdalla, moni asia juontaa juurensa lapsuuden ja nuoruuden traumoista. Toinen riskitekijä on huonosti valittu puoliso, tai kuten Katien tapauksessa kävi, puolisot. Erityisesti Katien kolmas aviomies aiheutti paljon kauaskantoisia ongelmia. Amy halusi myös kertoa, miten antelias, kiltti ja hyväsydäminen hänen tyttärensä osaa olla. 

IBF-sairaus loi Amyn kirjaan mielenkiintoisen draaman kaaren. Teoksen alussa hän uskoi olevansa kuollut, kun kirja tavoittaa lukijansa. Tarina sai kuitenkin positiivisen loppukäänteen, kun Amy kirjan lopussa kiirehti sairaalaan keuhkojensiirtoleikkaukseen. Jotta jännitystä olisi varmasti tarpeeksi, meinasi Amy myöhästyä leikkauksesta, koska Just stop oil -mielenosoitus oli sulkenut moottoritien. Leikkaus sujui onneksi lopulta hyvin, ja nyt Amy saa toivon mukaan nähdä lastenlastensa kasvavan aikuisiksi.

Katien This Is Me -elämänkerta on hänen seitsemäs elämänkertansa. Edellinen elämänkerta, Reborn (2016), on jo kahdeksan vuotta vanha. Julkaisuväli on ollut poikkeuksellisen pitkä, sillä esimerkiksi kahden edellisen elämänkerran välillä oli eroa vain kolme vuotta. Syy pitkään taukoon on valitettavan surullinen. Katien kolmas avioliitto näyttää tuhonneen hänet sekä henkisesti, fyysisesti, että taloudellisesti. Nyt puhutaan itsemurhayrityksistä, huumeista, lasten huoltajuuden menettämisestä, rattijuopumuksesta ja vararikosta. 

This Is Me -kirjassa Katie vakuuttaa kuitenkin vihdoin olevansa kunnossa. Hänellä on diagnosoitu ADHD ja hän käy terapiassa. Myös laitoshoidosta on ollut paljon apua. This Is Me on kuitenkin ehdottomasti surullisin elämänkerta, jonka Katie on koskaan julkaissut. Lisäksi hänen elämänkerroilleen tyypillinen kronologisuus on korvattu teemoittain etenevillä luvuilla, ja Katie tuntuu myös tavallista hillitymmältä. Tämä liittynee oikeusjuttuihin ex-puolisojen ja näiden uusien kumppanien kanssa. Katie haluaisi varmastikin sanoa enemmän kuin tässä kirjoittaa.

Kuten aina, Katie haluaa kuitenkin esiintyä selviytyjänä, ja kirjassaan hän toteaakin, että hän ei ole pelkästään tuhkasta nouseva Feniks-lintu, vaan hän on itse tuli. 

Molemmissa kirjoissa otetaan vahvasti kantaa brittimedian toimintaan. Sekä Katie että hänen äitinsä kokevat, että koko mediakenttä kääntyi Katieta vastaan Katien erottua ensimmäisestä aviomiehestään Peter Andresta. Kyseisen eron aikana kaikki sympatisoivat ex-aviomiestä, ja Katiesta tehtiin tarinan pahis. Tästä medianarratiivista on sittemmin saatu myös virallisia, oikeuden vahvistamia todisteita. Katie myös huomauttaa, että brittijulkkiksia ei kohdella mediassa tasa-arvoisesti. Monet Katieta isommat julkkikset tekevät paljon raskauttavampia asioita kuin hän, eivätkä ne koskaan päädy lehtien otsikoihin. "Jos sinulla on oikea manageri, saat tehdä vaikka murhan", Katie napauttaa. Tämä on varmasti totta, jos mietitään hetki vaikkapa edesmenneen Jimmy Savilen tapausta. 

Reborn, Katie Price

"Working class-glamour girl"

Katie Price on brittiläinen kohujulkkis, jonka suosio perustuu toisaalta samaistumiseen, toisaalta myötähäpeään. Osa ihmisistä samaistuu Katien neoliberalistiseen "ryysyistä rikkauksiin" -tarinaan, osa pitää entistä kolmossivun topless-tyttöä lähinnä surkuhupaisana pissiksenä (engl. "chav"). Pricellä on myös runsaasti seuraajia, jotka haluavat "olla seuraava Jordan", ehkä kuuluisimpana näistä "Britannian vihatuin nainen", Josie Cunningham. Price ei siis ole brittien silmissä yhtä kiistaton työväenluokan sankari kuin esimerkiksi David Beckham, mutta hänelläkin on silti kannattajansa. 

Osa tutkijoista on sitä mieltä, että syy tähän mielipiteiden kaksijakoisuuteen saattaa piillä Pricen yhteiskuntaluokassa ja sukupuolessa. Mendickin, Allenin ja Harveyn tekemän tutkimuksen ("We can Get Everything We want if We Try Hard", Young People, Celebrity, Hard Work, 2015) mukaan "Female celebrities adopting 'glamorous' working-class hetero-femininities were usually named as worthless and 'famous for nothing'". Heidän kyselytutkimuksensa paljasti, että brittinuoret pitävät uskottavina julkkiksina ennen kaikkea valkoihoisia keskiluokkaisia miehiä, kuten Bill Gatesia. Itse asiassa ainoa ei-uskottava miesjulkkis joka heidän tutkimuksessaan nousi esiin oli naismaiseksi luonnehdittu Justin Bieber. 

Yksi asia on kuitenkin selvä: Katie on onnistut brändäämään itsensä myyvästi, ja niinpä hän pystyy elättämään itsensä ja viisi lastaan erinomaisesti. Sittemmin glamourmallin työnsä jättänyt Price jopa manailee tässä uusimmassa Reborn-elämänkerrassaan (julk. 2016), että hän on parisuhteissaan aina se paremmin tienaava osapuoli, joka saa pitää silmänsä auki sen varalta, etteivät miehet olisi hänen kanssaan vain rahan takia.

Artikkelissaan Glamour modelling and the marketing of self-sexualization (2010) Maddy Coy ja Maria Garner ovat todenneet, että glamourmallina toimiminen on kuin kaksiteräinen miekka. Toisaalta sen avulla on mahdollista saada taloudellista voittoa, mutta se myös vahingoittaa naisen sosiaalista statusta. Katie Price esimerkiksi suljettiin vuonna 2008 ulos Cartier Polo International -hevostapahtumasta, koska "she was not the sort of person the organizers felt should be attending". Price luonnollisestikin suivaantui tästä, ja kirjoitti Times-lehteen vastineen, jossa hän huomautti, että hevosharrastus kuuluu kaikille, ei vain eliitille: "horses.. should be for everyone, little girls, glamour girls, working-class girls like me". 

Tuon tapauksen jälkeen Katie on kuitenkin saanut parannettua sosiaalista asemaansa brittiläisen yläluokan silmissä, tässä Reborn-kirjassaan hän kertoi nimittäin kaveeranneensa jopa Camilla Barker-Bowlesin kanssa. Hän ei siis ole enää sosiaalisesti ja kulttuurisesti turmeltunut ihminen ("socially and culturally bankrupt"), kuten Coy ja Garner artikkelissaan vielä vajaa kymmenen vuotta sitten kirjoittivat. Tämä voi johtua pitkälti siitä, että Price on nykyään eläkkeellä glamourmallin ammatistaan, ja hän on sittemmin profiloitunut ennen kaikkea äidiksi, talk-show -vieraaksi ja yrittäjäksi. 

Yksityiselämä, jota tämä elämänkertakin käsittelee, on toki aivan yhtä vauhdikasta kuin ennenkin: Rebornissa Katie kertoo menneensä naimisiin uusimman miehensä Kieran Haylerin kanssa vain viiden viikon seurustelun jälkeen. Myös ensimmäinen yhteinen lapsi, Jett, sai alkunsa heti suhteen alkuviikkoina. Tylsäksi tätä(kään) Katien elämänkertaa ei siis voi moittia.

JORDAN - A Whole New World, Katie Price

Salainen paheeni: Iso-Britannian kuuluisimman glamourmallin elämänkerrat

Pari viikkoa sitten suunnitteilla olevan väitöskirjani tutkimussuunnitelman ajoittain kuivahko lähdekirjallisuus aiheutti vastareaktion: huomasin kaipaavani jotain todella kevyttä, helppoa ja viihteellistä luettavaa. Niinpä nappasin kirjahyllystäni jo kertaalleen luetun JORDAN - A Whole New World -pokkarin (julk. 2007), yhden viidestä glamourmallina maineeseen kohonneen Katie Pricen elämänkerroista. Nämä tapahtumarikkaat ja tunnepitoiset girl talk- hengessä kirjoitetut vuodatukset ovat kuin pinkki ja pörröinen peite, johon on toisinaan mukava kääriytyä. 

Teksti on niin avointa, että melkein tuntuu, kuin Katie olisi läheinen ystävätär, jonka kanssa istuskellaan takkatulen ääressä viiniä siemaillen, henkilökohtaiset tunteet ja tapahtumat jakaen, oli sitten kyse viimeisimmistä rakkauskuvioista, akuutista hiuskriisistä, tai vaikkapa työhuolista. 

Rakkaustarinan nousu ja tuho

JORDAN - A Whole New World on järjestyksessä toinen Katie Pricen elämänkerta. Omissa silmissäni kirja jakautuu aikaan ennen ja jälkeen Katien ja hänen aviomiehensä (nykyään ex-avoimiehensä) Peter Andren ensimmäisen lapsen, Junior-pojan syntymän. Salamarakkauden sekopäinen huuma ja onni vaihtui nimittäin surullisen nopeasti raskaudenjälkeiseen masennukseen, josta alkoi lopulta suhteen hajoamiseen ja avioeroon johtanut laskukierre:

Ten days after Junior was born Pete, Harvey, the baby and I did a shoot for OK! magazine. I must have looked like the perfect mother who had it all - beautiful new baby, loving fiancé and fabulous wedding to look forward to. But as I smiled away I felt this searing pain inside me - it wasn't all perfect.

Nykyajan julkkiksia on toistuvasti verrattu muinaisiin kreikkalaisiin jumaliin: heitä seurataan ja jopa palvotaan, mutta he ovat kuitenkin hyvin inhimillisiä, ja kaikkea muuta kuin täydellisiä. Omalla tavallaan itselleen miljoonaomaisuuden kerännyt ja kotimaassaan äärimmäisen tunnettu Katie Pricekin on moderni kreikkalainen jumalatar: hyvin menestynyt, mutta ei kuitenkaan ihailtava, kiiltokuvamainen hahmo, vaan kaikessa haavaoittuvaisuudessaan, kostonhimossaan (laulajattaret Gina G & Javine saivat tässä kirjassa osansa..) ja kompleksisuudessaan hyvinkin inhimillinen.

Love, Lipstick and Lies, Katie Price

Guilty pleasure.

"The pink is so bright it can probably be seen by Google Earth"

Tunnustus: Olen odottanut Katie Pricen Love, Lipstick and Lies -elämänkerran (2013) ilmestymistä pitkään. Aiemmat neljä (!) luin nimittäin melko lailla yhteen putkeen kerran vauhtiin päästyäni. Siitä on nyt kolme vuotta aikaa. Edellisen elämänkerran (You Only Live Once, 2010) päättyessä Katie oli juuri mennyt Las Vegasissa naimisiin toisen aviomiehensä, Alex Reidin kanssa. Kaikki oli hyvin, ja Alex oli Katien elämän mies. Mutta mutta.. Kuinkas sitten kävikään? Monta kertaa huonosti, ja lopulta ihan hyvinkin. Ainakin toistaiseksi.

Tässä vaiheessa joku saattaa miettiä, kuka ihme edes on Katie Price. Niin, meille suomalaisille hän on melko näkymätön hahmo. Itsekin törmäsin Katieen aivan sattumalta erään hänen reality-sarjansa ansiosta vuosia sitten, ja jäin koukkuun, koska hänen elämänsä on todellakin "something else". Tämä nainen elää juurikin siinä paparazzien piirittämässä pinkissä fantasiamaailmassa, josta hälyttävän moni nykynuori (& Johanna Tukiainen) meillä Suomessakin haaveilee. Itse en haaveile, mutta mielestäni tälläkin ilmiöllä on oma kuriositeettiarvonsa. Sitäpaitsi Katien elämänkerrat ovat avoimia, ja erittäin vauhdikkaita. Totuus voi todellakin olla tarua ihmeellisempää..

Tää on tää.

Bisneksissään Katie menestyy, mutta jos ajatellaan hänen rakkauselämäänsä (joka on kirjassa vahvasti esillä) en oikein osaa sanoa, pitäisikö Katieta ihailla vai sääliä. Onko hän poikkeuksellisen rohkea vai hullu? Vai mahdollisesti molempia? Kerta toisensa jälkeen hän etenee suhteissaan todella nopeasti, ja yhtä äkkiä ne myös räjähtävät käsiin. Ja sitten ihmetellään, että milläs tällä kertaa voitaisiin peittää ihoon tatuoitu exän nimi:

I had Leo's name and the date we met tattooed on my left calf, and he had my name tattooed on his leg. I'll never learn, will I? By then I had the tattoo of Pete's name covered up with a rose desing..

Toisaalta tietyissä asioissa Katie on jo alkanut ottaa opikseen. Kehitystä on tapahtunut muun muassa plastiikkakirurgian saralla:

However, I am more sensible now and I do look after myself, not like after my second boob job when I went straight to Britney Spear's birthday party. No, this time it was cups of tea and watching TV in bed for me. 

Pahoittelen sarkasmiani. Minun on ehkä aivan turha alkaa piikittelemään, koska olen kuitenkin vapaaehtoisesti ostanut ja lukenut hänen kirjansa. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että Katie on arvaamaton ja levoton sielu, mutta kuitenkin varsin sympaattinen tapaus.

Katie nykyisen miehensä Kieranin (aviomies nro. 3)
 kanssa. En voi olla tuijottamatta noita rintoja.
Näyttävät kivuliailta.

All About Us - My Story, Peter Andre

Siteeraan kirjavalokuvieni kuvateksteissä yleensä takakannen
esittelytekstiä. Nyt se oli sattuneesta syystä mahdotonta.

"To me it was so cheesy. And cheesy was to haunt me for years"

Niinpä niin. Pakkohan minun oli lukea tämä Peter Andren avoimempikin biografia. Minulla on nyt selvästi  jonkinlainen elämänkertaputki päällä. Siinä ei sinällään ole mitään uutta, olenhan aina rakastanut tapahtumarikkaiden elämänkertakirjojen lukemista.

Vuonna 2010 julkaistu, Peter Andren uudempi elämänkerta tuntui lähinnä photoshopatulta hurskastelulta. Tämä  All About Us -My Story (julk. 2006) on sen sijaan se "pahamaineisempi" kirja, jota Peterin ex-vaimo, Katie Price, on kommentoinut ja välillä kritisoinutkin omissa elämänkerroissaan, ja jota osa sen lukeneista piti liiankin avoimena. Omasta mielestäni tässä avauduttiin juuri sopivissa määrin, jotta tarina pysyi kyllin kiinnostavana lukijan kannalta. 

Peter kertoo tässä niteessä muun muassa nousujohteisesta urastaan, räjähdysalttiista suhteestaan Spice Girlsien Mel B:hen, hermoromahduksestaan ja avioliitostaan Katien kanssa. Kirjan ytimessä on Peterin henkinen kasvu. Mustissa satiinilakanoissa lukuisien eri naisten kanssa piehtaroineesta itserakkaasta poptähdestä tuli "breakdownin", tai kuten hän itse asian ilmaisee "breaktroughin" myötä viisaampi, kypsempi ja vastuullisempi ihminen. Sellainen, joka voi perustaa perheen ja asettua aloilleen. Vaikka en ole Peter Andre -fani, täytyy minun todeta, että arvostan Peterin tervettä itsekritiikkiä ja halua olla hyvä ihminen.

Laulava abdominaali

Peter Andre muistetaan ennen kaikkea vartalostaan. Tätä aihetta hän käsitteli melko itseironisestikin:

The real trouble in those days was that everyone knew I had a great body, but no one knew I had a personality. No one took me seriously. They called me the "singing abdominal", which I admit was quite funny. Then the Peter Andre Action Doll came out and what a little credibility I had was shot to pieces. It didn't help that on the back of the box it said: "No suitable for small children under 36 months due to small parts."

Myös Kate saa oman osansa:

She had beautiful thick lips and green eyes. The only thing that got in the way was... well, how to put it... silicone.

Huumorin ohella mukana on paljon pohdintaa liittyen siihen, millainen pakkomielle oma keho on Peterille vuosien saatossa ollut. Miten hän teki vatsalihasliikkeitä jopa lennoilla sillä välin, kun muut nukkuivat, eikä suostunut yöpymään hotelleissa, joiden kuntosalit eivät täyttäneet hänen tiukkoja vaatimuksiaan.

"To me, getting married and having kids is the ultimate achievement"

Kirjasta kävi hyvin selkeästi ilmi, miten paljon Katie merkitsi Peterille. Parannuksen tehnyt, entinen "sleazebag" oli mennyttä tavattuaan Katen. Kirjassa hehkutetaan muun muassa perheen merkitystä ja isyyttä lähes yli äyräiden. 

Koska pari erosi kolme vuotta tämän kirjan ilmestymisen jälkeen, kiinnitin lukijana huomiota kohtiin, joissa edessä oleva välirikko antoi jo vihjeitä itsestään. Peter kirjoitti tähän kirjaan esimerkiksi hyvin negatiivissävyisen luvun Katen käytöksestä humalassa. Lisäksi hän toteaa, että Kate on kuin hän itse ennen hermoromahdusta: itsekeskeinen ihminen, jolla menee liian lujaa:

I first confronted her about it a year ago. I felt that I'd gone all day and all I'd heard Kate talk about was herself. We went to Tesco and she got angry about the woman who might approach her. I'd had enough. I said to her, "Kate, there's more to life than just you."

 Then I remembered that my manager had said exactly the same thing to me five years previously.

Kate tietenkin kommentoi Peterin syytöksiä myöhemmin julkaistuissa omissa elämänkerroissaan. Hän muun muassa muistuttaa, että käyttää alkoholia vain muutaman kerran vuodessa. Yksi syy siihen, miksi luin tämän kirjan on juuri se että Kate on viitannut tähän kirjaan toistuvasti omissa elämänkerroissaan. Se herätti mielenkiintoni.

Peterin ja Katen elämänkerroista syntyy melkoinen dialogi: kumpikin osapuoli pyrkii vuoronperään tuomaan esille oman versionsa tapahtumista. Alunperin kyse oli lehdistön esittämien perättömien väitteiden oikaisusta "omin sanoin", mutta sitten mukaan tuli myös puolisojen välinen, kirjojen välityksellä käytävä vuoropuhelu.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Miksi julkkikset kiinnostavat?

Julkkisten seuraamista pidetään usein pinnallisena, turhanaikaisena ja valitettavanakin populaarikulttuurin ilmiönä. Usein tämä asenne linkittyy elitistiseen korkeakulttuuri-matalakulttuuri -kädenvääntöön. Toisinaan taas pyritään todella perustelemaan, miksi julkkisten seuraaminen on pahaksi ihmisille. On esimerkiksi puhuttu halventavaan sävyyn läheisyyden illuusiosta, joka harhauttaa suuret massat luulemaan, että he "tuntevat" seuraamansa julkkikset hyvin. (Turner 2004: 24.)

Kun esimerkiksi prinsessa Diana kuoli, ihmiset surivat aidosti, vaikka eivät tunteneetkaan Dianaa henkilökohtaisesti, vaan pelkästään median antaman kuvan kautta. Tätä parasosiaalista käyttäytymistä on alettu tutkimaan enemmän vasta aivan viimeaikoina, eikä siitä tiedetä vielä paljoa. (Emt. 24-25.)

Julkkisten seuraamisen pitkä historia osoittaa kiistatta, että tällaiselle toiminnalle on sosiaalista tilausta. Teorioita siitä, mistä tarkemmin ottaen on kyse, on monia. Kysymys voi olla muun muassa siitä, että julkkikset auttavat ihmisiä muodostamaan kulttuuri-identiteettejään. Esimerkiksi julkkiksista puhuminen ja "juoruileminen" on osa ihmisten jokapäiväistä sosiaalista kanssakäymistä. Heistä puhutaan siinä kuin tavallista kanssaihmisistäkin, jotka tunnetaan henkilökohtaisesti, eikä siinä ole lähtökohtaisesti mitään pahaa. (Emt. 23-24.)

On myös esitetty, että julkkikset ovat oleellinen osa länsimaista demokratiaa, joka pohjautuu individualistiselle maailmankatsomukselle (emt. 24).

Mutta, palatakseni jo aiemmin mainitsemaani:  Julkkikset mitä ilmeisimmin auttavat ihmisiä määrittämään omia identiteettejään ja löytämään minäkuvansa. David C. Chaney on todennut kirjassaan Fictions of the Collective Life seuraavaa:

The types of messages that the celebrity provides for the audience are modalised around forms of individual identification, social difference and distinction, and the universality of personality types. Celebrities represent subject positions that audiences can adopt or adapt in their formation of social identities. 

Each celebrity represents a complex form of audience-subjectivity that, when placed within a system of celebrities , provides the ground in which distinctions, differences, and oppositions are played out. The celebrity, then, is an embodiment of a discursive battleground on the norms of individuality and personality within a culture. (Chaney 1993: 65.)  

Lyhyesti voisi siis todeta, että julkkisten seuraaminen on sosiaalista toimintaa, joka auttaa meitä hahmottamaan ympäröivää maailmaa ja omaa minuuttamme. 

Lähteet: 

Graeme Turner: Understanding Celebrity (2004).

David C. Chaney: Fictions of the Collective Life: Public Drama in Late Modern Culture (1993).

Peter Andre - My World in Pictures and Words, Peter Andre & Michael Joseph

Tämä kirja julkaistiin vuonna 2010, vuosi
Katien ja Peterin eron jälkeen.

Äärimmäisen hillitty elämänkerta

Kuten aiemmasta blogitekstistäni käy ilmi, olen lukenut kaikki Peter Andren ex-vaimon, Katie "Jordan" Pricen omasta elämästään kirjoittamat kirjat. Odotellessani Katien uusinta elämänkertaa tilasin itselleni Amazonesta vaihteeksi Peterin kirjoittaman kirjan.

Näin saisin lukea myös toisen osapuolen version erittäin julkisesta ja katkerasta erosta, josta puhutaan Englannissa edelleen, neljä vuotta eron jälkeen. Päätin siis tehdä hieman vertailevaa kirjallisuudentutkimusta. Tulokset jäivät kuitenkin valitettavan laihoiksi, koska tämä kirja oli hyvin siloiteltu, eikä Peter suostu kertomaan erostaan juuri muuta, kuin että se oli rankka.

Katie ja Peter osasivat herättää huomiota. Kuvissa Katie
odottaa parin ensimmäistä lasta, Junior-poikaa.

Yltiöpäinen pikaromanssi

Katie ja Peter olivat kotimaassaan Beckhameihin verrattava julkkispariskunta, joka eli pitkälti koko elämänsä televisiokameroiden edessä. Itsekin törmäsin heihin alunperin Katie & Peter: The Next Chapter -sarjan kautta.

Katie ja Peter tekivät paljon sellaista, mistä varoitellaan: erittäin nopeasti edennyt romanssi johti ensimmäisen lapsen syntymään ja prinsessahäihin vuodessa. Lisäksi pariskunta tunnettiin näistä: kumppanin nimen tatuoiminen ihoon puolin ja toisin, sekä loputon liuta yhteisiä reality-sarjoja, jollaisten tekeminen on tunnetusti rikkonut monen julkkispariskunnan suhteen. Ero tuli 4,5 vuotta myöhemmin, kun Peter jätti Katien.

Katien mukaan hänen hääpukunsa hinnalla olisi voinut ostaa talon.

Ylitsevuotavaa tahdikkuutta

Peter otti eron erittäin raskaasti, ja tässä kirjassa hän toistelee sitä, miten on nyt rakentanut ympärilleen muurin. Julkisuudessa Peter oli eron jälkeen se osapuoli, joka näytti surevan enemmän. Hän muun muassa itki julkisesti monta kertaa.

Aiemmassa elämänkerrassaan, jota en ole lukenut, Peter oli tietojeni mukaan hyvin avoin. Tässä neljä vuotta uudemmassa kirjassaan hän sen sijaan jättää kertomatta paljon, ja toteaa, että tietyt asiat on parempi pitää yksityisenä.

Tämä on tietenkin tervettä. Varsinkin, kun parilla on lapsia. Oli kuitenkin melkoista lukijan härnäämistä heitellä toistuvasti kommentteja, kuten "toivon, etten koskaan joudu kertomaan lapsillemme, miksi jätin Katien", eikä vähiltäkään paljastaa eron syytä. Jotain hyvin surullista siis tapahtui, mutta kukaan ei kerro mitä!

Kryptinen lukukokemus

Ainoa vinkki, jonka Peter eron syystä lukijalle antoi, oli epäsuora: kirjan sivuille oli painettu pätkiä hänen ennen eroa kirjoittamiensa laulujen lyriikoista, ja niistä Peter kehotti lukijaa vetämään omat johtopäätöksensä. Näiden sanoitusten ja Katien elämänkertojen perusteella kyse oli ilmeisesti siitä, että Katie oli uskoton. Katie itse tosin kielsi kaiken omassa elämänkerrassaan, ja syytti Peteriä sairaanloisen mustasukkaiseksi.

When she said she was out with her friends

I saw her talking and holding his hand

I guess it's like a kick in the face

What did I ever do for you to tread me this way?

(Peter Andre/Call the Doctor)

Has a wife two kids and a three story home

Got all these things yet he's still alone

(Peter Andre/Behind Closed Doors)

Tämä kirja jätti mieleeni päällimmäiseksi kysymyksen siitä, että jos ei halua kertoa juuri mitään, miksi kirjoittaa kirja? Kaiken tämän salailun ja ylenpalttisuuksiin menneen diplomatian ("en sano yhtään pahaa sanaa lasteni äidistä") takia tämä elämänkerta oli ajoittain melko pitkäveteinen. Suurimmat paljastukset olivat tasoa "olen käyttänyt botoxia ja käynyt nenäleikkauksessa".

En kuulunut kirjan kohderyhmään

Ilmeisesti minun pitäisi olla Peter Andre -fani, jotta saisin tästä jotain irti, Amazonen kirja-arvosteluista nimittäin selvisi, että Peterin fanit rakastavat tätä kirjaa. Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin paljon enemmän Katien elämänkerroista, koska niissä ollaan paljon avoimempia, ja siksi teksti on kiinnostavampaa.
-En malta odottaa Katien viidettä kirjaa, jota hän kirjoittaa parhaillaan!

Sinällään Peter antoi tässä kirjassa itsestään hyvän kuvan. Niin sisäisesti, kuin ulkoisestikin:

Nämä vatsalihakset myivät Wembleyn areenan täyteen.

Standing Out. My Look, My Style, My Life. Katie Price

Jotta elämä ei olisi liian vakavaa

I might pick out a nice sensible outfit, but once I've had a vodka or two I'll think, Nah, I'm going slutty tonight! 

-Katie

Koin ensikosketukseni Katie "Jordan" Priceen (synt. 1978) talvella 2007-2008. Tuolloin näin televisiossa mainoksen Katien ja hänen silloisen aviomiehensä Peter Andren tosi-tv -sarjasta. Siinä Katie ajeli tiluksillaan mönkijällä vaaleat hiuslisäkkeet liehuen selostajan samalla kertoessa, että kyseessä on yksi Britannian rikkaimmista ihmisistä, ja että tämä hieman "parannellun näköinen" nainen on kotimaassaan todellinen superjulkkis.

Suomalaisen loskatalven ja pimeiden aamujen rinnalla tämän pinkkiin pukeutuvan ja törkeän rikkaan ex-glamourmallin elämä vaikutti sen verran eksoottiselta, että se kiinnosti jo aivan kuriositeettiarvonsakin vuoksi. Päätin siis kävellä kohti pastellinsävyistä valoa. Pian Katien ja Peterin reality-sarjat olivatkin jo osa jokaviikkoista elämääni. Kerran viikossa minulla oli tapana sulkeutua vajaaksi tunniksi vessaan tekemään itselleni kasvohoitoa ja katsoa samalla kannettavan tietokoneen näytöltä aina uusin Katien ja Peterin elämästä kertova jakso. Kun sarja päättyi ja viimeinenkin jakso oli katsottu, X-kromosomini vääntelehti tuskissaan vieroitusoireista kärsien, mutta selvisin.

Toisen tulemisensa Katie teki elämääni viime talvena, kun keksin ostaa kaikki neljä Katien kirjoittamaa elämänkertaa, ja luin ne gradun tekemisen ja maisteriopintojeni viimeistelyn vastapainona. Aina öisin, kun lopetin työni, kaivoin jostain tutkimusmateriaalieni, tenttikirjojeni ja lähdeaineistojeni alta esiin Katien kirjan, ja rentouduin.

Elävästi kirjoitetut, avoimet ja vauhdikkaat tekstit saivat minut unohtamaan opintoni hetkeksi. Moni on varmasti kiertänyt nämä elämänkerrat kaukaa säilyttääkseen itsekunnioituksensa, koska Katie Price ei ole kovinkaan vakavasti otettava hahmo. Itse olen kuitenkin tyytyväinen, etten antanut Katien julkisuuskuvan häiritä, koska kirjat olivat viihdyttäviä, mukaansatempaavia ja monesti myös koskettavia. Allekirjoitankin Daily Mailin toimittajan kirjoittaman kommentin: "Intimate, riveting confessions show her in an unexpected and moving light.". 

Tänä syksynä hankin lopulta viimeisenkin Katien omasta elämästään kirjoittaman, varsinaisia elämänkertoja selkeästi kevyemmän kirjan: Standing Out: My Look, My Style, My Life (2009). Sarkastisia reaktioita mediassa herättänyt (ks. esimerkiksi http://www.mirror.co.uk/3am/celebrity-news/inside-jordans-world-katie-price-426314) tyyliopus on kuin hieman tärähtänyt prinsessasatukirja aikuisille naisille.

Siinä ajellaan vaaleanpunaisella ja viimeisen päälle tuunatulla avoautolla, mätsätään asukokonaisuus värien puolesta yhteensopivaksi kynsilakkaa ja alusvaatteita myöten, käydään manikyyrissä kolme kertaa viikossa, puhutaan plastiikkakirurgiasta yhtä arkipäiväisesti kuin kaupassa käymisestä ja vaatteita on niin paljon, että mitään ei tarvitse käyttää kahta kertaa. Omaisuutta Katiella on arviolta 30-40 miljoonan edestä (http://www.thisismoney.co.uk/money/article-1724142/How-rich-Katie-Price.html), joten ei ihme, jos homma on karannut hieman käsistä, ja Katiella on esimerkiksi niin paljon vaatteita, että hän tuon tuostakin ostaa vahingossa saman vaatteen kahteen kertaan, kun ei muistanut, että hänellähän oli se jo.

Kirja on täynnä ainakin omasta näkökulmastani hupaisia kohtia, kuten ohjeistus nimeltä "How to get the best out of your boob job", "How to walk in six-inch heels", sekä botox-pistosten vuolas ylistys. Kaiken kaikkiaan tämä onkin sopivan absurdi, hauska ja värikäs kirja, josta saa helposti keskusteluja aikaiseksi. Oman työpaikkani kahvihuoneessa tästä niteestä suorastaan tapeltiin.

Standing Out olikin mitä loistavinta ja helpointa lounaslukemista kaikissa muissa suhteissa paitsi siinä, että se oli sidottu niin, että se meinasi sulkeutua itsestään vähän väliä. Jouduin asettamaan sokerikipon sivujen päälle painoksi, jotta kädet vapautuivat syömiseen. Seuraavaan tyylikirjaan toivoisinkin kierreselkäsidontaa tämän toiminnallisen vian korjaamiseksi.

P.S. Ajoittain kirjaa lukiessa minun kävi Katieta myös hieman sääliksi. Hän nimittäin kertoo, että päätyi leikkauttamaan nenänsä josta itseasiassa piti, koska usea plastiikkakirurgi suositteli sitä kysyttäessä "what else they'd change about me?". Tämä on ristiriidassa kirjan sivuilla usein toistuvan "älä välitä mitä muut sanovat ulkonäöstäsi" -vakaumuksen kanssa. Lisäksi Katie toteaa, että hänen rintansa on leikattu viidesti, mutta hän ei ole vieläkään tyytyväinen. Rinnat lienevätkin muuten itsevarman oloisen Katien Akilleen kantapää.