 |
| Laura Sola Porissa elokuussa 2026. |
Porilaista satiiria parhaimmillaan
Laura Solan murhanhimoisesta lottovoittajasta kertova esikoisteos Sadannella sivulla kuolee koira (2026) on saanut kiitosta monelta suunnalta. Esimerkiksi kirjailija Jari Olavi Hiltunen totesi Satakunnan Kansan kirja-arviossaan, että Sola on löytänyt oman kertojanäänensä jo ensiteoksessaan.
Itse luin Solan mustanpuhuvan romaanin työni puolesta, koska haastattelin häntä kirjastotapahtumassa (porilaisessa sellaisessa, vieläpä). Ja kyllä: Sadannella sivulla kuolee koira on mukaansatempaava teos. Siinä yhdistyy usea suosittu kirjallisuusgenre, kuten dekkari, chick-lit ja romantiikka(/dark romance). Lisäksi Koira-kirja porautuu syvälle porilaisuuden synkkään ja itseironiseen ytimeen. Tästä samasta mustan huumorin lähteestähän on tänä vuonna juonut myös Porin kaupungin markkinointiosasto, kuten kaikki Porittajat-sketsejä nähneet tietävät. Aivan kuten Sola itsekin haastattelussa totesi: tämä kirja ei voisi sijoittua mihinkään toiseen kaupunkiin.
Hengeltään Koira-kirjan tarina on mitä selkeimmin postmoderni, kuten jo kirjan nimikin antaa ymmärtää. Tuo teoksen nimeen viittaava tapahtuma toi muuten mieleeni brittikomediaklassikko Peep Shown jakson "Holiday", joskin siinä mennään vielä pidemmälle. Kannattaa ehdottomasti katsoa (toki omalla vastuulla). Kirjan nimi iskee tietenkin myös silmää legendaariselle Does The Dog Die -verkkosivustolle. Sieltä eri mediatekstien kuluttajat voivat tarkistaa kirjojen, elokuvien ja sarjojen triggerit.
Itselleni Koira-kirjan parasta antia oli paitsi hykerryttävän synkeä porilaisuus, myös juonen jouhevuus ja viihdyttävyys. Tyypillisenä sukupuoleni edustajana nautin rikkaiden luksuselämään kurkistamisesta ja lottovoittaja-Ellan tekemästä Euroopan kiertueesta suuresti. Tämä on kirjavastine YouTube-videoille, joissa ruoditaan influensserien ökykulutusta ja luksuselämää kriittisellä otteella. Näin katsoja saa kurkata rajan taa, mutta positio pysyy kriittisenä.
Haastattelumme aikana meille syntyi keskustelua siitä, onko Ella hyvä tyyppi vai ei. Itselleni Ella näyttäytyi varsin kyynisenä ja ennen kaikkea vaarallisen impulsiivisena hahmona. "Eat the rich" -mentaliteetti on ymmärrettävä. Toisaalta, rikkaat myös työllistävät paljon ihmisiä ja saattavat antaa rahaa esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Sola itse totesi haastattelussamme, että lopultakaan ei ole olemassa oikeutettua väkivaltaa, koska kaikella on aina kerrannaisvaikutuksensa. Yleisöstä toisaalta huomautettiin aivan oikeutetusti, että Ella oli kuitenkin hyvä ystävä läheisilleen, joten siinä mielessä hän ei ole läpeensä paha. Tämä onkin aivan totta, vaikka tilaisuus tekikin murhaajan.
Ellan miesystävän luonteenlaadusta Sola taas totesi diplomaattisesti: "hän on hyvä mies Ellalle". Näinkin voi sanoa. Itselleni kirjan miessankarista jäi varsin ristiriitaiset tuntemukset. Oma dark romance -kokemukseni kun rajoittuu toistaiseksi pitkälti Stephenie Meyerin Houkutus-kirjoihin.
Kirjassa esiintyy lisäksi myös toinen naismurhaaja, joka keskittyy kostoretkessään ennen kaikkea naisia huonosti kohteleviin miehiin. Itselleni hänen tekonsa tuntuivat Ellan tekoja oikeutetummilta. Eräs työkaverini pyysi kysymään Solalta, oliko tämän hahmon inspiraationa kenties 1970-luvulta peräisin oleva Rape and revenge -elokuvagenre, jonka merkkiteoksiin kuuluvat esimerkiksi The Last House on the Left (1972) ja I Spit on Your Grave (2010)? Sola kertoi, että olimme osuneet oikeaan.
Mutta entä mitä muuta taustatyötä Sola oli tehnyt kirjaansa varten? Oliko hän kenties lukenut Anna-Leena Härkösen kirjan Kaikki oikein, jonka pääosassa on niin ikään lotossa voittanut nainen, Eevi? Sola kertoi, että Koira-kirja oli jo hyvässä vauhdissa, kun hän vasta löysi Härkösen teoksen. Sen sijaan hän oli kyllä käynyt tekemässä loton, jotta tietäisi, miten homma toimii. Huomautin, että sen lottokupongin hinnan voikin sitten laittaa veroilmoitusta tehdessä tulonhankkimisvähennyksiin.
-Kiitos haastattelusta, Laura Sola. Kirjasi on mainio!
