Onpas ollut mukavaa!
Kaikki alkoi, kun satuin lukemaan Jorin bloggauksen suosikkikirjailijani Erlend Loen teoksesta Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa. Kirja oli ollut hieno, ja innostuin kirjoittamaan pitkähkön kommentin Jorille. Valitettavasti en kuitenkaan osannut käyttää kommentointitoimintoa oikein, ja koko teksti katosi (myöhemmin kävin toki kommentoimassa paremmalla onnella).
Harmistuin kovin turhaan tekemästäni työstä, mutta huomasin, miten hauskaa voi olla kirjoittaa kirjasta, joka on todella inspiroinut. Ajatus oman kirjablogin perustamisesta alkoi itämään. Mietin asiaa joitakin viikkoja, ja tein päätökseni. Torstaina, 25. lokakuuta vuonna 2012 julkaisin ensimmäiset kaksi tekstiäni, ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta. Nykyisin lasken kirjabloggauksen rakkaaksi harrastukseksi siinä kuin ratsastuksen ja astangajoogankin.
Sen lisäksi että rakastan kirjoja, bloggaaminen antaa minulle myös mahdollisuuden purkaa tarvettani kirjoittaa. Päivätyössäni kun en tällä hetkellä juurikaan pääse filosofian maisterin koulutustani hyödyntämään. Vapaa-ajallani toimin kyllä tiedottajana, ja heitän satunnaisesti lehtikeikkaakin, mutta kirjoitushaluja nämä kaksi aktiviteettia eivät kuitenkaan yksinään tyydytä. Niinpä tämän blogin pitäminen on minulle todellinen henkireikä.
Pitkään ajattelin, että "ei tätä varmaan kukaan jaksa lukea", ja siksi en laittanut esille edes "Liity lukijaksi" -toimintoa. Näin asian niin, että kirjoitan lähinnä itselleni, omaksi huvikseni. Ihana Annami kuitenkin hakkeroitui lukijakseni tästä huolimatta, ja niinpä jokin aika sitten rohkaistuin laittamaan myös lukija-toiminnon näkyviin. Lukijoita on nyt 28, kiitos kaikille teille, sekä tietenkin myös satunnaisille kävijöille! On aina mukava nähdä, että joku on käynyt blogissani, ja erityisesti kommentit inspiroivat minua suuresti.
Yhteenveto tähänastisista bloggauksistani
Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogin Anna J:n kehittelemät kirjabloggauskysymykset ovat olleet lainassa muuallakin, joten.. Tässä pientä koontia tähänastisista bloggauksistani Annan kysymyksien teemoja mukaillen ja soveltaen:
Viisi ensimmäistä kirjaa, joista bloggasin:
Onnistuneimmat bloggaukseni
Tämä oli ylivoimaisesti vaikein kategoria, koska olen pyrkinyt hiomaan jokaisen julkaisemani bloggauksen mahdollisimman hyväksi. Monesti käyn vielä julkaisunkin jälkeen täydentämässä, korjailemassa ja viilailemassa tekstejäni. Yleensä oma suosikkitekstini on aina se uusin, viimeksi julkaistu.
Se, millainen bloggauksesta tulee, on kirjasta ja mielentilastani kiinni. Välillä saatan kirjoittaa hyvin lyhyesti, toisinaan taas kirjoitusintoni riistäytyy hallinnasta, ja tuloksena on päättömän pitkä teksti.
Paitsi tekstin pituus, myös kirjoitustyylini vaihtelee suuresti. Saatan kirjoittaa analyyttisesti akateemisia lähteitä referensseinäni käyttäen, humoristisen kevyesti, tunteella, muiden kirjabloggaajien tekstejä reflektoiden, tai vaikkapa vain kirjaa ihastellen. Kaikki on tilannekohtaista. Yhdestä asiasta pidän kuitenkin kiinni melko tiukasti: välttelen kirjan juonen pitkällistä referoimista, koska tällainen informaatio on helppo löytää muualtakin. Sen sijaan menen mielelläni pintaa syvemmälle, tarkastelen kirjan taustoja, ja pohdin omia reaktioitani teokseen. Tuoreiden näkökulmien löytäminen kiinnostaa.
Tässä listaamani bloggaukset ovat tyyliltään hyvin erilaisia. Esimerkiksi Tolkien-tekstit ovat pitkiä ja analyyttisiä, kun taas Vadelmavenepakolaisen mainitseminen perustuu postauksessa mukana olleeseen hauskaan kuvaan, joka liittyy kirjan juoneen osuvasti. Isäntä Velhona taas pääsi listalle, koska kyseessä on harvinainen kotiseutukirja, joka ei ole tietojeni mukaan saanut huomiota muissa kirjablogeissa, mutta nauttii täällä verrattain suurta suosiota.
Näitä kirjoja rakastin:
Kuten listasta huomaa, fantasia ja kekseliäs huumori iskevät parhaiten. Tarina saa silti toki olla surullinenkin, jos siinä on oikeanlaista inhimillistä lämpöä, joka saa minut rentoutumaan ja avautumaan tarinalle.
Nämä kirjat eivät voittaneet minua puolelleen:
Helpoiten ajaudun kirjoittamaan kirjasta negatiivissävytteisesti, jos tarina on minusta liian surullinen, tylsä, tai yksinkertaisesti ikävä. Monesti korostan negatiivisesti kirjoittaessani mielipiteeni subjektiivisuutta, tosin joukkoon mahtuu toki myös selkeitä parannusehdotuksia esimerkiksi juonenkuljetukseen liittyen.
Jostain syystä erityisesti surullisia tarinoita kirjoittavat nuoret suomalaiset naiskirjailijat osaavat työntää jääpuikkoja suoraan sydämeeni: Riikka Pulkkinen, Sofi Oksanen, Inka Nousiainen.. Te muserratte minut. Kerta toisensa jälkeen. En tiedä miksi.
Jostain syystä erityisesti surullisia tarinoita kirjoittavat nuoret suomalaiset naiskirjailijat osaavat työntää jääpuikkoja suoraan sydämeeni: Riikka Pulkkinen, Sofi Oksanen, Inka Nousiainen.. Te muserratte minut. Kerta toisensa jälkeen. En tiedä miksi.
Hämärimmät lukukokemukseni, joista oli myös vaikea kirjoittaa:
Nämä tekstit saivat kommentteja eniten:
-Siipirikko, Kristiina Vuori (9 kommenttia)
- Fantastic Beasts and Where to Find Them, J.K. Rowling (9 kommenttia)
- Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta, Tuula Karjalainen (7 kommenttia)
- Sielut kulkevat sateessa - Pasi Ilmari Jääskeläinen (6 kommenttia)
- Sorruin taas lainaamaan (5 kommenttia)
Parhaat kirjavalokuvani
Mieluiten kuvaan ulkona luonnonvalossa:
kanssa onnistuin mielestäni parhaiten. Tolkien on yksi
lempikirjailijoistani, joten hänen kirjojansa
käsitteleviin postauksiin panostan aina.
Vuonna 1811 rakennettu aitta
sopi erinomaisesti Mielensäpahoittajan
henkeen. Lisäksi värit sointuivat kivasti.
Silmarillion oli minulla mukana viime kesänä
tekemälläni Viipurin risteilyllä. Luonnonvalo
ja rauhallinen tausta päästivät kannen oikeuksiinsa.
Erityisesti talvisin on kuitenkin usein jäätävä sisälle,
ja oltava luova:
Jules Vernen meriseikkailun kuvausasetelmaa
pyörittelin tavallista kauemman, mutta kun lopulta
keksin tämän idean, se tuntui heti ainoalta
oikealta ratkaisulta. Niin yksinkertaista
ja loogista.
Douglas Adamsin Dostor Who:n kuvasin
kustomoidun läppärin päällä. Eikun siis..
kaukaisessa galaksissa tietysti!
kaukaisessa galaksissa tietysti!
Nikolai Gogolin elämänmakuinen Kuolleet
Sielut pääsi värikkääseen tilannekuvaan.
sointui erinomaisesti yhteen antiikkisen
perintöhuonekalun kanssa. Tuhansia
vuosia vanhaa perinnettä esittelevä,
suurella antaumuksella ja kunnioituksella
toteutettu kirja ansaitsi arvokkaan taustan.
Lemmikit statisteina:
Sukulaisteni omistama Nasu-kissa
hurmaantui Tuula Karjalaisen Tove-kirjasta kuin
kissanmintusta konsanaan.
Pema Chödrönin buddhalaiseen filosofiaan nojaavassa
äänikirjassa käsiteltiin muun muassa ajattelutapaa
nimeltä water-logic. Niinpä 325-litrainen akvaarioni
sopi kansien taustaksi erinomaisesti.
Oho minulla ei ollut aavistustakaan, että olin ensimmäinen lukijaksesi liittyjä. Lukijapalkin puuttuminen ei ole este vaan vain hidaste. ;)
VastaaPoistaOnpa ensimmäinen kirjabloggauksesikin ollut laadukas. En ole lukenut vielä Eläinten vallankumousta, mutta lukulistalla se kyllä on. Luin viime vuonna 1984:n ja se oli vaikuttava, joten pitäisi kyllä lukea tuo Orwellin toinenkin klassikkoteos.
Luen muuten juuri The Lord of the Ringsiä. Sain sen vihdoinkin hankittua englanninkielisenä omaksi. Silmarillioninkin ajattelin hakea isäni luota, jotta voisin lukea sen uudestaan. Luin sen kai joskus ylä- ja ala-asteen vaihteessa kerran, mutta silloin kirja jäi hieman etäiseksi. Jospa nyt hieman vanhempana pääsisin Silmarillioniin paremmin sisälle.
Onnea 100. bloggauksesta! Perusteellisia bloggauksiasi on aina antoisaa lukea.
Kiitos, Annami! =)
PoistaEn vieläkään tajua, miten onnistuit liittymään lukijaksi, mutta oli todella hienoa, että teit niin. =)
Eläinten vallankumous kannattaa lukea ehdottomasti, se on mielestäni nimittäin vielä Vuonna 1984 -teostakin parempi. Tiiviimpi ja napakampi, ja niin kovin osuva.
Joo, Silmarillion vaatii kyllä oman, kärsivällisen mielentilansa, ja nuorelle se ei välttämättä avaudu. Varsinkaan, jos muut Tolkienin teokset eivät ole tuttuja. Mutta kaiken kaikkiaan se on minusta silti mainettaan parempi kirja, ei niin vaikeaselkoinen, kuin monet sanovat. Kun Tolkienin maailma on muita osin tuttu, voi Silmarillionin kanssa kokea paljon hienoja hetkiä.
Bloggerin etusivulla on lukuluettelo, johon on mahdollista lisätä seurattavien blogien osoitteita. Näin onnistuin soluttautumaan lukijaksesi. :)
PoistaOlin kyllä lukenut ainakin TSH:n ja Hobitin, mutta silti Silmarillion ei aivan avautunut. Onneksi voin yrittää uudelleen.
Ahaa, se siis käy noinkin! :D Aina oppii uutta. Itse en ole tainnut koskaan liittyä minkään blogin lukijaksi tuota kautta.
PoistaJään odottamaan Tolkien-postauksiasi mielenkiinnolla :)
Heh, minua Annami naurattaa suunnattomasti, että olet onnistunut "hakkeroitumaan" lukijaksi blogiin, jonne ei alun perin ollut tarkoitus ollenkaan päästä lukijaksi :D :D :D Mutta hyvä näin! :D
PoistaNäinpä! :D
PoistaOnnea 100. bloggauksesta ja olipas kiva kooste :)
VastaaPoistaKiitos =)
PoistaOnnea hienosta postausmäärästä! Sen kunniaksi :) muistin sinua haasteella: http://oksanhyllylta.blogspot.fi/2014/01/haastekysymyksia-ja-vastauksia.html.
VastaaPoistaKiitokset =) Kävin vilkaisemassa linkkiäsi, mutta se ei toimi ainakaan tällä hetkellä.
VastaaPoistaNo voi... kokeilin tuota vielä uudestaan (Firefoxilla ja Safarilla), ja sain sivuni auki. Ethän ottanut lopun pistettä vahingossa mukaan, tässä pelkkä linkki:
VastaaPoistahttp://oksanhyllylta.blogspot.fi/2014/01/haastekysymyksia-ja-vastauksia.html
Joo, se oli se piste. Nyt sain sivun auki. =)
VastaaPoistaOnnea sadan bloggauksen johdosta! Hauskaa, että innostuit lainaaman ideaani.
VastaaPoistaKuolema venetsiassa oli minustakin todella vaikuttava kirja, kun sen vuosia sitten luin!
Minun tulee harvoin raahattua kirjoja ulos (ainakaan parveketta kauemmas!), mutta olisi kiva kunnostautua siinä harrastuksessa paremmin, etenkin kesäaikaan. Tuo Satujen valtakunta kuvattuna puunrunkoa vasten on oikein hieno otos! Tausta vihreys on kaunista! :)
Joo, sä olet kyllä keksiny erinomaisen konseptin, josta moni kirjabloggari näyttää innostuneen. Kiitokset lainasta! =) Välillä on hyvä pysähtyä tekemään pientä koontia menneestä, siinä voi saada omasta lukemisestaan ja bloggaamisestaan avartavia ahaa-elämyksiä. Lisäksi blogin lukijat saavat kivan tiivistelmän silmäiltäväkseen.
PoistaKuolema Venetsiassa on tosiaan loistava. Tapa, jolla päähenkilöä kuvaillaan, on niin inhimillinen ja koskettava. Ja Mannin kieli hipoo täydellisyyttä.
Satujen valtakunta onnistui kyllä kivasti, toisaalta monesti tulee myös varsinkin näin pimeinä talvikuukausina mentyä siitä, mistä aita on matalin, kun luonnonvaloakin on niin naftisti tarjolla; Kuvataan sisällä, ja sitten tuskaillaan salaman heijastusten, ja muiden vastaavien teknisten ongelmien kanssa.
Kesää odotellessa! =)