Täydellinen satukirja lumiseen talvipäivään
Tämä A. A. Milnen Nalle Puh rakentaa talon (The House at Pooh Corner, julk. 1928) -äänikirja osui kuunneltavakseni hyvään aikaan. Tammikuun sateinen nollakeli oli vihdoin vaihtunut lumisateeksi ja pieneksi pakkaseksi. Niinpä koinkin täydellisen kuunteluhetken, kun ajoin yksin pimeässä pitkin lumen peittämää pikku kylätietä, ja kuuntelin tarinaa, jossa lumen keskellä palelevalle Ihaalle rakennettiin taloa. Todellisuus ja satu sulautuivat yhdeksi, unenomaiseksi kokonaisuudeksi. Melkein odotin näkeväni Nalle Puhin, Nasun ja Ihaan jollakin tienviereisistä pelloista.
Tämä toinen, ja myös viimeiseksi jäänyt Puh-satukirja sisältää useita lyhyitä tarinoita. Merkillepantavaa on, että nyt mukaan pomppi myös Tiikeri, eli Tikru. Pitkän Puh-tauon pitäneenä huomasin seuraavani mielenkiinnolla, miten lihansyöjäksi olettamani kissaeläin sopeutui luonnollisten saaliseläintensä, kuten Kanin ja Nasun ystäväpiiriin. Ongelma ratkesi kuitenkin helposti: Tikru ravitsi itseään lihan sijasta mallasuutteella, jota Kengulla oli ollut tapana antaa Ruulle. Miten kätevää! Problem solved. Optimistisesta ja hieman hölmöstä Tikrusta muodostui nopeasti lempihahmoni.
Nalle Puh -sadut saivat innoituksensa Milnen pojasta, Christopher Robin Milnestä, ja tämän pehmoleluista. Milne kirjoitti elämänsä aikana paljon muutakin kuin Puh-tarinoita (näytelmiä, runoja..), mutta Nalle Puh on se, mistä hänet ensisijaisesti muistetaan, ja joiden suosiota hän ei suureksi harmikseen enää pystynyt ylittämään. Milnelle kävi siis hieman samoin, kuin Tove Janssonille muumien kanssa. Suositun satumaailman luominen muodostui paitsi siunaukseksi, myös kiroukseksi. Yleisö halusi lisää sitä yhtä ja samaa, eikä muu, vakavampi tuotanto kelvannut samaan malliin.
Mutta no, voisin sanoa Milnelle (ja Tovelle) näin:
- Mitäs kirjoitit niin ihastuttavia satuja! Oma moka. Totta kai tätä haluttiin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti