Hamsterit, Veikko Huovinen

"Silmät kiiluen hän mietti etukäteen tulevien varastojensa erinomaisuutta"

Pohjoistuuli kulkee väsymättä Suomen metsissä. Koko metsien jättiläisturkki pölisee, ikään kuin joku väkevä käsi ruiskuttaisi sinne DDT-pulveria ajaakseen täit ja punkit pois. Mäkien harjoilla liehuu jatkuvasti valkea sihisevä liina. Onkelopuut naukuvat, lahot kuuset luopuvat pelistä ja kaatuvat ryskyen. Oksia sataa hangelle.

Mutta oravat nukkuvat naavaisissa pesissään herttaiset hännät pörhöllään. Milloin päähän pälkähtää, pistäytyvät käpyvarastoillaan. Metsähiiret makaavat selällään, toinen takajalka heitettynä toisen päälle, ja pureskelevat puolukoita lounaaksi ja päivälliseksi. Niiden päällä on paksu hanki. Mutta sitä hauskempaa on lepäillä lahokannossa, ja käydä salatunnelia pitkin marjakasalla.

Jos minun pitäisi ehdottaa, mikä äänikirja jokaisen näillä leveysasteilla elävän kanssaihmisen kannattaisi kuunnella näin keskellä jäisintä talvea, olisi se ehdottomasti Veikko Huovisen Hamsterit (julk. 1957). Tässä teoksessa jos missä osataan nimittäin toden teolla nautiskella tästä pimeimmästä vuodenajastamme kaikin mahdollisin tavoin. Lumeen, pakkaseen ja myrskyihin suhtaudutaan hyväntuulisen uteliaasti ja rentoutuen; nyt on oikea hetki käpertyä takkatulen ääreen ja syödä hyvin. Tai jos ulos lähdetään, otetaan tuulesta ja tuiskusta kaikki irti: 

Hevosmiehet katselevat rullakartiinien raoista, että "tuleepas rekikelit". Kilpahiihtäjät syöksyvät yhtenä miehenä lumisiin metsiin. Vankikarkurit ovat iloissaan, kun lumi peittää jäljet.

Hamsterit-kirjan keskiössä oleva miesparivaljakko, Hamsteri ja Rurik, valmistautuu talveen erityisen suurella innolla. Pitkin syksyä ukot hamstraavat kaikkea mahdollista säilykkeistä ja palvilihasta aina rommiin ja lampaankarvaliiveihin asti, jotta tuleva talvi sujuisi mahdollisimman mukavasti, ja lumen kerääntyessä nietoksiksi ei tarvitsisi kulkea kuin korkeintaan tuvan ja ruoka-aitan väliä.

Aivan kuten Huovisen ehkä kuuluisimmassa teoksessa, 13 vuotta myöhemmin ilmestyneessä Lampaansyöjissä (julk. 1970), myös tässä tarinassa seurataan hyvää ruokaa rakastavien ystävysten omanlaatuisia edesottamuksia. Kummankin kirjan ytimessä on ennen kaikkea leppoisa elämästä nauttiminen.

Olen kuunnellut Huovisen Hamsterit-äänikirjan nyt jo useasti, ja yhä vain tämä hyväntuulinen ja lämminhenkinen talvikertomus jaksaa ihastuttaa minua. Se on kuin lämmin huopa, jonka sisään on mukava kääriytyä, kun ulkona on kylmää ja pimeää.