Puolikas taivasta, Nicholas D. Kristof & Sheryl Wudunn

Tyttöjä ja naisia kuolee joka päivä pelkäs-
tään sukupuolensa takia. 1900-luvun
kaikissa sodissa kaatuneiden sotilaiden
määräkin kalpenee, kun sitä verrataan viimeis-
ten 50 vuoden aikana tapettujen tyttöjen
valtavaan joukkoon. Puolikas taivasta puhuu
karua kieltä sukupuolisidonnaisesta väkivallasta,
ihmiskaupasta, prostituutioon pakottamisesta
ja äitiyskuolleisuudesta.

Kun kouluttaa tytön, kouluttaa koko kylän

Tämä maailman sorrettujen naisten valoisamman tulevaisuuden puolesta puhuva Puolikas taivasta -kirja (alkup. Half of the Sky. Turning Oppression into Oppoturnity for Women Worldwide, 2009) on saanut   nimensä kiinalaiset naiset työelämään tuoneen Maon lausahduksesta: "Naiset kannattelevat taivaan puolikasta".

Kirjan kirjoittajat, Pulitzer-palkitut Nicholas D. Kristof & Sheryl Wudunn käyttävät Kiinaa esimerkkinä maasta, jossa naisten olosuhteissa on tapahtunut huimaa parannusta viimeisten sadan vuoden aikana. He kirjoittavat: "Yksi Kiinan opetuksista on, ettei meidän tarvitse uskoa syrjinnän kuuluvan erottamattomasti mihinkään yhteiskuntaan. ..yksikään maa ei ole parantanut naisväestönsä asemaa sellaisin harppauksin kuin Kiina."

Tämä taustatieto kirjan nimestä kertoo paljon siitä, millaisella asenteella Puolikas taivasta on kirjoitettu: Karut tosiasiat kohdataan ja myönnetään, mutta painopiste on kuitenkin paremmassa huomisessa ja ratkaisujen etsimisessä. Lukijana pidin tästä asenteesta kovasti.

Lukukokemuksena Puolikas taivasta oli kaksijakoinen. Erityisesti kirjan alkupuolella kerrottiin niin hirveitä asioita liittyen muun muassa ihmiskauppaan ja raiskauksiin osana sodankäyntiä, että en tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai oksentaa. Mitä pitäisi ajatella esimerkiksi siitä, että nykyinen, 2000-luvun seksiorjakauppa ylittää mittasuhteiltaan 1800-luvulla Atlantin yli käydyn orjakaupan..? Tämä tieto sai minut häpeämään kuulumistani ihmislajiin. Myös kirjoitus siitä, että naisen riski kuolla raskauteen tai synnytykseen köyhässä maassa on tuhatkertainen länsimaihin nähden kylmäsi sydäntäni. Puolikas taivasta olikin juuri niin rankka, kuin mitä siitä lukemani, Helsingin Sanomien pysäyttävä kirja-arvio antoi ymmärtääkin.

Erityisesti loppua kohti teoksen sävy muuttui kuitenkin toiveikkaammaksi ja ratkaisukeskeisemmäksi, ja mukana oli paljon mieltä ylentäviä kertomuksia siitä, miten hirveissä oloissa eläneiden naisten elämät olivat saaneet paremman käänteen.

Amerikkalainen näkökulma

Puolikas taivasta on kirjoitettu yhdysvaltalaisesta perspektiivistä. Mukana oli muun muassa melko paljon tekstiä kirjan lähdemaan kehitysapupolitiikasta.

Oli selvästi havaittavissa, miten yhdysvaltalaiset arvot vaikuttivat maan tarjoamaan kehitysapuun: Ongelmana Amerikassa ovat olleet liberaalien ja konservatiivisten kristittyjen väliset näkemyserot, jotka vaikeuttavat muun muassa ihmiskauppaan ja äärimmäiseen köyhyyteen puuttumista.

Konservatiiviset kristityt eivät esimerkiksi halua antaa rahaa järjestöille, joilla on yhteyksiä aborttien tekemiseen. Muun muassa monet republikaanipresidentit (kuten molemmat Bushit) ovat evänneet julkisen rahoituksen niiltä kehitysapujärjestöiltä, jotka jakavat tietoa aborteista. Tämän seurauksena ei-toivotut raskaudet, vaaralliset abortit ja naisten kuolemat lisääntyivät:

Vastaava kuvion on toistunut kerta toisensa jälkeen: aborttia vastustavien konservatiivien linjaukset ovat itse asiassa vahingoittaneet juuri niitä ihmisiä, joita he ovat yrittäneet auttaa - ja lisänneet raskaudenkeskeytyksiä entisestään.

Onneksi Barack Obama on vienyt asiat selkeästi parempaan suuntaan.

Innostavia tarinoita

Kirjassa oli monia hienoja esimerkkejä siitä, miten yksityisten ihmisten oma-aloitteisuudella voi olla suuri vaikutus. Esimerkkinä mainittakoon Jane Roberts ja Lois Abraham, jotka saivat aikaan kansanliikkeen, kun George W. Bush eväsi ensimmäisellä presidenttikaudellaan YK:lle suunnatun 34 miljoonan määrärahan:

Tästä kaikesta tyrmistyneenä esitän, että 34 miljoonaa amerikkalaista käyttää demokraattisia oikeuksiaan ja tekee kuten minä: lähettää yhden dollarin UNFBAn Yhdysvaltain-toimikunnalle. Se oikaisisi hirvittävän vääryyden...

Naisten tavoite, 34 miljoonaa, ei täyttynyt, mutta useampi miljoona saatiin kuitenkin kasaan. Obaman tultua valtaan UNFBA:n rahoitus palautettiin.

Naisten asema islamissa

Yksi kirjan mielenkiintoisimmista luvuista oli nimeltään Onko islam naisvihamielinen uskonto? Tämä kaikkea muuta kuin mustavalkoinen teksti toi esiin monia erilaisia näkökulmia: Kun Muhammad perusti islaminuskon 700-luvulla, se paransi naisten oloja, koska sen myötä muun muassa aiemmin yleinen tyttövauvojen surmaaminen kiellettiin. Kaiken kaikkiaan Muhammad suhtautui naisiin kunnioittavammin, kuin varhaiskristilliset johtajat.

Nykyään asetelma on kuitenkin toinen: kristinusko on päivittynyt nykyaikaan, konservatiivinen islam ei. Lisäksi Koraania tulkitaan tiukemmin, kuin Raamattua, ja islaminuskoisten alueiden kulttuuri on muutenkin, uskonnosta riippumatta, naisia alistava. Positiivisia muutoksia on kuitenkin tapahtumassa: kirjoittajien mukaan naisten asema on Lähi-idässä paranemaan päin. Ja kun naisten asema paranee, se tulee vaikuttamaan positiivisesti koko yhteiskuntaan: testosteroninkatkuinen sotaisuus vähenee, ja talous paranee, kun naisetkin pääsevät antamaan panoksensa työelämään:

Sukupuolisyrjinnällä on erittäin vakavia taloudellisia seurauksia. Jos naiset sivuutetaan, maalta jää hyödyntämättä työvoimaa ja lahjakkuutta.

Tietyn maan edellytyksistä kasvuun ja kehitykseen kertoo yleensä parhaiten naisten rooli ja asema. Tämä on nykyään Lähi-idän islamilaisten yhteiskuntien pahin kompastuskivi, suurin este niiden modernisoitumisen tiellä.

Ruohonjuuritason työ tuo parhaat tulokset

Wudunnin ja Kristofin mukaan pelkällä lakimuutoksella saadaan harvoin mitään aikaan, ja norsunluutornin korkeuksista harrastettu, joustamaton sanelupolitiikka voi vain ärsyttää avun tarvitsijoita. Samoin köyhien maiden suurissa kaupungeissa kalliilla katumaastureilla ajelevat avustustyöntekijät ovat usein tehottomia. Sen sijaan paikallisen kulttuurin huomioiva, ihmisläheinen ja ruohonjuuritasolla tapahtuva työ huonoissa oloissa elävien naisten eteen näytti kirjan kertomusten perusteella toimivan hyvin:

..maanläheiset, maaseudulle keskittyvät ja paikallisten ihmisten ehdoilla toteutetut avustusohjelmat ovat yleensä tuottaneet kehitysmaissa parhaat tulokset.

Erityisesti koulutuksen merkitystä korostettiin:

Koulutus on tärkeintä niin köyhyyden kuin sodankin voittamisessa.. Jos ihmiset saavat koulutusta, naisia ei sorreta eikä kiduteta. Koulutusta saaneet alkavat myös sanoa, ettei heidän lapsiaan pidä naittaa niin nuorina. -Afgan Institute of Learning -avustusjärjestön johtaja, Sakena Yacoobi

Lisäksi muun muassa nämä yksitttäiset keinot ovat olleet tehokkaita:

-Pienrahoitus
- A-vitamiinilisien tarjoaminen odottaville äideille
- Lasten madotus
- Jodin lisääminen suolaan tai jodikapseleiden jakaminen naisille
- Intiassa joidenkin köyhien alueiden naisille maksetaan, jos he ei vät synnytä kotona, vaan tulevat  terveyskeskukseen
- Meksikossa köyhille perheille maksetaan, jos lapset käyvät koulussa ja terveystarkastuksissa
- Television katselu (!)

Aina kannattaa auttaa

Haluan lopuksi siteerata erästä hienoa kohtaa Puolikas taivasta -kirjasta:

..vaikka sosiaalinen ongelma olisikin niin valtava, ettei sitä voida ratkaista kokonaan, sen helpottamiseksi kannattaa silti tehdä jotakin. Ei ehkä ole mahdollista kouluttaa kaikkia köyhien maiden tyttöjä, estää jokaista synnytyskuolemaa tai pelastaa kaikkia tyttöjä, jotka on teljetty bordelleihin. Mutta pidämme mielessä Nethin ja muistelemme havaijilaista vertausta, jonka entinen kuvaajamme Naka Nathaniel (itse syntyperäinen havaijilainen) on opettanut meille:

Mies menee merenrantaan ja näkee sen olevan täynnä vuoroveden rannalle huuhtomia meritähtiä. Rannalla kävelee pieni poika, joka heittelee meritähtiä takaisin veteen. 

"Mitä sinä oikein teet, poika hyvä?" mies kysyy. "Etkö näe, kuinka paljon niitä on. Tuolla puuhalla ei ole mitään merkitystä."

Poika pysähtyy mietteliään näköisenä, nostaa ylös meritähden ja heittää sen mereen.

"Tuolle sillä oli kyllä iso merkitys", hän sanoo.

***********

Naiset suomalaisessa yhteiskunnassa

Suomalaisilla naisilla on suomalaisessa yhteiskunnassa arvostettu asema, ja sukupuolien välinen tasa-arvo on yksi maailman korkeimmista. Suomalaiset naiset saivat muun muassa äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa, ja suomalaiset ovatkin aina rohkaisseet naisten osallistumista politiikkaan ja julkiseen elämään. (World Trade Press 2010: 25.) Toisesta maailmansodasta alkaen naiset ovat hoitaneet niin sanottuja miesten töitä, alun perin siksi, koska miehet olivat rintamalla. Tämä kulttuurihistoriallinen piirre voidaan nähdä erityisenä verrattuna moniin muihin kulttuureihin. (Harakka 2011).

Yllä olevat näkemykset ovat relevantteja, mutta asiaa voidaan katsoa myös toiselta kantilta: Mustakallio (1988: 100) huomauttaa, että suomalaisten naisten oikeuksia ei ole historiassa parannettu ja laajennettu naisten itsensä takia. Keskiajan suomalaisessa yhteiskunnassa naisilla ei ollut juurikaan oikeuksia, koska sukujen valta oli ratkaiseva, ja se edellytti naisten alistamista. Esimerkiksi naimakaupoissa ei naisten mielipidettä kysytty. Naisten asema parani, kun kirkko ja kuningas halusivat murtaa sukujen vallan oman valtansa tieltä, ja käyttivät tässä yhtenä pelinappulana naisten oikeuksia. (Emt. 8.)

Naimattomat naiset vapautuivat holhouksen alaisuudesta jo 1864, kun taas naimisissa olevat vasta vuoden 1930 alussa. Tämä johtui siitä, että teollistumisen myötä yhteiskuntarakenteet muuttuivat, ja naimattomien naisten piti alkaa elättämään itse itsensä. Miehen vahva asema perheen päänä taas säilytettiin epäämällä itsemääräämisoikeus naimisissa olevilta naisilta vielä pitkään. (Mustakallio 1988: 38.)

Utrio (1986: 24) toteaa suomalaisten naisten aseman huonontuneen kristinuskon saapumisen myötä. Viikinkiaikana nainen oli arvostetussa asemassa, ja sukupuolisuus oli hyväksyttävä, luonnollinen osa ihmisyyttä (emt. 24). Tämä käy ilmi esimerkiksi Kalevalasta. Kalevala kuvaa suomalaista yhteiskuntaa ennen kristinuskon saapumista, sijoittuen myöhäiselle rautakaudelle. (Emt. 1986: 18.)

Utrion (emt. 18) mukaan Kalevala kertoo "lujista ja tyynistä naisista, jotka jatkoivat yhteisön elämää miesten mellastaessa milloin minkin virvatulen takia". Utrio (emt. 19) esimerkiksi huomauttaa, että Kalevala ei tunne kuningasta, mutta kuningattaren kylläkin. Lisäksi Pohjola oli matlineaarinen yhteisö, eli periytyminen laskettiin äidin puolelta. Kaiken kaikkiaan naiset olivat yhdenvertaisia miesten kanssa. (Emt. 19.)

Kristinuskon rantauduttua Suomeen naisten asema yhteiskunnassa huononi. Kristinusko nimittäin toi mukanaan naisvihan, askeettisuuden ja kammon seksuaalisuutta ja muita ruumiillisuuteen liittyviä asioita kohtaan. Naisen suhde esimerkiksi aviomieheen, avioliittoon, lasten synnyttämiseen ja omaan ruumiiseen muuttui täysin. Tämän muutoksen jäljet ovat edelleen havaittavissa, kun tarkastellaan nykyajan naista (Utrio 1986: 24.)

***********

-Kirjoitin yllä olevan tekstin alun perin maisteriopintoihini liittyen vuonna 2012. Se on osa Culture, history and identity -kurssin (ICSC1002) esseetäni. Kirjoitus resonoi mielestäni hyvin Puolikas taivasta -kirjan kanssa. Esimerkiksi varhaisen kristinuskon ikävä suhtautuminen naisiin nousee esiin molemmissa teksteissä. 

Lisäksi tuo, miten suomalaiset naiset alkoivat hoitaa miesten töitä, toi mieleeni Ruandan kansanmurhan jälkeiset ajat, joista Kristof ja Wudunn kirjassaan kertoivat: Ruanda muuttui vuoden 1994 kansanmurhan jälkeen totaalisesti: Aikaisemmin hyvin patriarkaalisena ja sovinistisena tunnettu köyhä maa antoi naisille tärkeän taloudellisen, poliittisen ja yhteiskunnallisen roolin. Näin oli hieman pakkokin tehdä, koska kansanmurhan jälkeen 70 prosenttia maan väestöstä oli naisia:

Kapinallisjohtaja Paul Kagame, joka kukisti kansanmurhaajat ja nousi Ruandan presidentiksi, tahtoi elvyttää maansa talouden ja ymmärsi, että siihen tarvittiin naisia. "Jos se kansanosa jätetään syrjään taloudellisesta toiminnasta, siitä ei hyvää seuraa".. "Kun päätös naisten osallistamisesta oli tehty, asiaa ei jätetty sattuman varaan", presidentti lisäsi. "Perustuslakiin kirjattiin, että 30 prosenttia parlamenttipaikoista kuuluu naisille."

Naisten osallistaminen on tuottanut tulosta: Ruanda on yksi maanosansa vähiten korruptoituneista, parhaiten johdetuista ja nopeimmin kasvavista maista.

Voi siis olla, että naiset otetaan osaksi yhteiskuntaa vasta pakon edessä. Yhtä kaikki, se kannattaa.

Lähteet:

Harakka, Terttu (2011). Johdatus kulttuurienväliseen viestintään ja kulttuurintutkimukseen. 4C: Maskuliiniset ja feminiiniset kulttuurit -luento. 

Mustakallio, Sinikka (1988). Naisten itsenäisyyshistoria Suomessa. Vantaa: Kansan Sivistystyön Liitto.

Utrio, Kaari (1986). Kalevan tyttäret. Suomen naisen tarina. Helsinki: Tammi.

World Trade Press (2010). Finland Society and Culture Complete Report. World Trade Press.