 |
| George Orwell (1903-1950) saavutti mainetta niiden pelkojen kuvaajana, jotka hallitsivat läntistä maailmaa toisen maailmansodan päätyttyä. "Vuonna 1984" ilmestyi 1949. Se on satiiri totalitaaristen maiden pyrkimyksistä ja menettelytavoista, profetia tulevaisuudesta. Hätkähdyttävä kuin pääkallon kuva myrkky- pullon kyljessä. Karmaiseva kuva ajasta, jota tietämättämme ehkä jo elämme, tai olemme tietämättämme eläneet - kenties jo pitemmänkin aikaa. |
Se alkuperäinen, astetta rankempi Big Brother
Tästä Big Brotherista ei häivytäkään ihan niin helposti. Ei riitä, että tulee valituksi häätöäänestyksessä tai suuttuu Anu Saagimille. Pois pääsee vasta, kun oma tahto on murrettu, ja tarjoilutkin ovat sitä odotellessa heikonlaiset.
En ole katsonut uusinta Julkkis-BB:tä, koska asun katveessa, jossa digiboksi ei toimi. Korvasin tämän "puutteen" lukemalla kirjan, johon Big Brother -televisioformaatti perustuu. Toden totta, kun Big Brotherin brittiversio alkoi pyörimään televisioissa ensimmäistä kertaa vuonna 2000, George Orwellin perikunta nosti välittömästi tekijänoikeushaasteen.
En ole katsonut uusinta Julkkis-BB:tä, koska asun katveessa, jossa digiboksi ei toimi. Korvasin tämän "puutteen" lukemalla kirjan, johon Big Brother -televisioformaatti perustuu. Toden totta, kun Big Brotherin brittiversio alkoi pyörimään televisioissa ensimmäistä kertaa vuonna 2000, George Orwellin perikunta nosti välittömästi tekijänoikeushaasteen.
Ikuisesti ajankohtainen
Joka päivä Lontooseen putoavat rakettipommit olivat luultavasti Oceanian oman hallituksen pommeja, lähetettyjä ilmaan vain "jotta ihmiset pysyisivät peloissaan".
Sotavankeja lukuunottamatta ei tavallinen Oceanian kansalainen milloinkaan näe ainoatakaan Euraasian tai Itäaasian kansalaista, ja vieraiden kielien osaaminen on kielletty. Jos hän saisi kosketuksen ulkomaalaisiin, hän saattaisi havaita, että ne ovatkin aivan samanlaisia olentoja kuin hän itse, ja että suurin osa siitä, mitä heistä on kerrottu, on valhetta.. varsinaisten päärajojen yli ei milloinkaan saa mennä mikään muu kuin pommit.
Tämä, George Orwellin ehkä kuuluisin teos, Vuonna 1984 (julk. 1949) ei vanhene koskaan. Totalitarismi, yksityisyydensuojakysymykset, ihmisoikeudet ja sensuuri ovat aiheita, jotka koskettavat nyt ja aina. Mietitäänpä nyt vaikka hetki Pohjois-Koreaa, tai ihan vaan tämän oman kotimaamme pykäläviidakkoa, jota suurin osa kansalaisista pitää tutkimuksen mukaan liian holhoavana. Tätä klassikkokirjaa lukiessani huomasin tuon tuostakin yhdisteleväni kirjan tapahtumia todellisiin nykyajan ilmiöihin. Jotain universaalia ja ajatonta tähän on siis vangittu.
Hitaasti eskaloituva dystopia
Olen lukenut Orwellilta myös Eläinten Vallankumouksen. Se oli lukukokemuksena jouhevampi, kuin Vuonna 1984. Eläinten vallankumouksessa sattuu ja tapahtuu koko ajan, ja draaman kaari on kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut. Vuonna 1984 taas lähti liikkeelle turhan viipyillen, ja ensimmäiset sata sivua lähinnä vaan ihmeteltiin, että mikäs se tällainen maailma oikein on. Kyllä ne "SOTA ON RAUHAA, VAPAUS ON ORJUUTTA & TIETÄMÄTTÖMYYS ON VOIMAA" -sloganit olisivat nopeamminkin tulleet selviksi.
Mitä tulee tunnelmaan, Vuonna 1984 oli raaempi ja kolkompi, kuin Eläinten vallankumous. Synkkä ja painostava atmosfääri toi itselleni mieleen Fjodor Dostojevskin Rikos ja Rangaistus -teoksen (julk. 1866). Molempien kirjojen päähenkilöt pakoilevat poliiseita vainoharhaisessa mielentilassa.
Vaikka Vuonna 1984 käynnistyikin hitaasti, oli se lukukokemuksena kaiken kaikkiaan hyvä ja puhutteleva. Loppua kohti juoni tiivistyi, ja sen myötä myös mielenkiintoni heräsi hetki hetkeltä enemmän. Esimerkiksi viimeisen kolmanneksen aikana käydyt metafyysiset keskustelut olivat hieno lisä. Loppu oli intensiivinen ja hätkähdyttävä.
Mitä tulee tunnelmaan, Vuonna 1984 oli raaempi ja kolkompi, kuin Eläinten vallankumous. Synkkä ja painostava atmosfääri toi itselleni mieleen Fjodor Dostojevskin Rikos ja Rangaistus -teoksen (julk. 1866). Molempien kirjojen päähenkilöt pakoilevat poliiseita vainoharhaisessa mielentilassa.
Vaikka Vuonna 1984 käynnistyikin hitaasti, oli se lukukokemuksena kaiken kaikkiaan hyvä ja puhutteleva. Loppua kohti juoni tiivistyi, ja sen myötä myös mielenkiintoni heräsi hetki hetkeltä enemmän. Esimerkiksi viimeisen kolmanneksen aikana käydyt metafyysiset keskustelut olivat hieno lisä. Loppu oli intensiivinen ja hätkähdyttävä.
Vuonna 1984 -kirjan tunnetuimmat esikuvat:
- Uljas uusi maailma, Aldous Huxley (julk. 1932, suom. 1944).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti