Niin kuin muutkin herrat, Terhi Rannela

 

Raskas, mutta tärkeä elämäntyö

Viime aikoina Agnes oli ajatellut rohkeutta. Se oli jokin pieni kohta hänen sisimmässään, kahdeksanvuotiaan tytön kuiskaus: Eläinlääkäriksi eikä miksikään muuksi. Tärkeät päätökset kannatti tehdä varhain, sillä iän myötä ihminen muuttui araksi.

Kirjailija Terhi Rannela on tehnyt jotain erittäin tärkeää kirjoittaessaan tämän eläinlääkäri Agnes Sjöbergin (1888-1964) elämänkerran. Päällimmäinen ajatukseni Niin kuin muutkin herrat -teosta (2023) kuunnellessani oli: Miksi en ole jo aikaisemmin kuullut, että tiettävästi maailman ensimmäinen naispuolinen eläinlääketieteen tohtori on kotoisin Kauhajoelta, alle sadan kilometrin päästä kotoani? Itse olen muistikuvieni mukaan aikoinaan jopa asunut Agnes Sjöbergin mukaan nimetyllä kadulla Kauhajoen keskustassa. Sjöbergin mukaan on itse asiassa nimetty useita teitä ja katuja Suomessa. Mutta miksi hänellä ei ole omaa liputuspäivää? Ja miksi Sjöbergiä ei ylipäätään pidetä enempää esillä? Sen hän todellakin ansaitsisi! Agnes Sjöberg oli todellinen uranuurtaja, vaikka jotkin aikalaiskollegat kateuksissaan muuta väittivätkin. Huomionarvoista on, että nykyisin 90 prosenttia Suomen eläinlääkäreistä on naisia.

Suomen, ja samalla koko Euroopan ensimmäisen naiseläinlääkärin, Agnes Sjöbergin tarinaa käsittelevä Niin kuin muutkin herrat oli lukupiirikirjana vetämässäni lukupiirissä. Valinta osui nappiin, sillä osallistujilla oli Agnesin tarinasta niin paljon sanottavaa, että menimme yliajalle. Toin lukupiiriin mukanani myös Sjöbergin itsensä kirjoittaman omaelämänkerran vuodelta 1964, ja sekin lähti heti lainaan.

Agnes Sjöberg syntyi vuonna 1888. Tämä selittää monet hänen kohtaamistaan ongelmista miesten dominoimalla alalla. Oli karua seurata, miten törkeästi mieskollegat häntä kohtelivat kerta toisensa jälkeen, niin opiskellessa, kuin vielä sen jälkeenkin. Ei siis ihme, että raa'an syrjinnän kohteeksi joutunut Sjöberg oli vaikean ihmisen maineessa. Hänen oli pakko olla kova. Mieleeni jäi erityisesti välikohtaus, jonka aikana häntä yritettiin kirjaimellisesti heittää ulos luentosalista. Samoin tapaus, jossa hänen ei annettu puhua Eläinlääkäriliiton kokouksessa, oli pöyristyttävä. Omat haasteensa toivat myös ensimmäinen ja toinen maailmansota, jotka vaikeuttivat hänen oleskeluaan ulkomailla, kiitos Suomen poliittisten kytköksien. Toki ensimmäinen maailmansota antoi hänelle myös mahdollisuuden loistaa sillä välin, kun miespuoliset kollegat olivat sodassa, poissa tieltä.

Mieltäni lämmitti erityisesti Agnesin rakkaus hevosiin. Itse kolmen hevosen (/ponin) omistajana vaikutuin tavasta, jolla Agnes omistautui urallaan erityisesti hevosille ja vastusti niiden raakaa kohtelua jyrkästi. Ja 33-vuotiaan valkoisen senioriponin omistajana liikutuin varsinkin Agnesin hoitaman vanhan kimon tarinasta. Kyyneleet nousivat silmiini.

Kirjan etuliepeessä ollut sitaatti toi mieleeni maamme kansallisrodun, suomenhevosen:

Kun olen pohtinut menneitä vuosikymmeniä, olen huomannut seuranneeni erästä periaatetta. Mitä vaikeampi tie on ollut raivata, sitä lujempi tahtoni on ollut. Ehkä sitä kutsutaan myös suomalaiseksi sisuksi.

Suomenhevoset reagoivat paineeseen samoin kuin Sjöberg: ne menevät sitä kohti, eivätkä väistä. Tämä ominaisuus on myös syy sille, miksi suomenhevoset vetävät omaan painoonsa suhteutettuna painavampia kuormia, kuin useimmat muut hevosrodut. Suomenhevonen onkin yksi maailman parhaista työhevosista kokoonsa nähden. Siinä missä keskimääräinen hevonen pystyy vetämään 80 prosenttia painostaan, vetää suomenhevonen jopa 200 prosenttia. Ja kun katsoo Sjöbergin uraa ja saavutuksia, uskon hänenkin olleen saman tason suorittaja. Sjöberginhän kerrotaan muun muassa ruunanneen hevosia lähes puolta nopeammin, kuin seuraavaksi nopeimman eläinlääkärin. Ja tämäkös kollegoja ärsytti.

Niin kuin muutkin herrat -kirja oli nopealukuinen, tiivis paketti. Sivuja siinä oli vain 216. Aineistoa olisi varmasti riittänyt paljon pidempäänkin tarinaan. Ajoittain kerronta tuntui jopa turhankin hyppivältä. Toisaalta napakka kerrontatahti piti mielenkiintoani yllä. Suosittelen Agnesin tarinaan tutustumista kaikille eläinrakkaille ja historiasta kiinnostuneille lukijoille, sukupuoleen katsomatta.