Hunter S. Thompson, tuo pimeän puoleni toteemieläin
Hain juuri kirjapaketin postista. Olin tilannut gonzojournalismin isän, Hunter S. Thompsonin Suuri Hainmetsästys -tiiliskiven (1979/2010) ja joululahjaksi menevän Maailman parhaat luontokuvat -kirjan (2013). En voinut vastustaa kiusausta, vaan avasin paketin heti autoon päästyäni. Suuri Hainmetsästys oli juuri niin paksu kuin olin toivonutkin, ja iloitsin jo etukäteen siitä, että saan lukea sen. Kotimatkan kirja matkusti sylissäni.
Aiemmin olen lukenut Thompsonilta Pelon Valtakunta-, Helvetin Enkelit- ja Rommipäiväkirja -teokset. Pidin kaikista. Thompsonin älykkyys, räjähtävä energisyys ja anteeksipyytelemätön paheellisuus ja rohkeus ovat aina vetäneet minua vahvasti puoleensa. Viestintätieteilijänä ja freelancer-toimittajana arvostan Thompsonia tietenkin myös ammatillisesti. Olen katkera vain siitä, että en ole vielä saanut haalittua käsiini Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa -kirjaa, koska painos on ilmeisesti lopussa. Elokuvan olen toki katsonut monesti. Siitä ei koskaan nauramatta selviä.
Hunterista sanottua
Thompson oli hurmaava ja ritarillinen Etelän herrasmies. Hän oli hilpeä pojanviikari. Totuudenetsijä. Hän oli hypersensitiivinen tyyppi, joka näki totuuden valheiden takana, valheiden jotka olemme tottuneet nielemään. Hunter oli nero, jonka tekemä vallankumous kirjoittamisessa vastasi Marlon Brandon tekemää mullistusta näyttelemisessä; hän oli yhtä merkittävä, oleellinen ja arvokas kuin Dylan, Kerouac ja Rollarit.
-Johnny Depp
Thompsonin ajatukset ovat häikäiseviä ja kunnioitettavia - kubismin kirjallisia vastineita: kaikki säännöt rikotaan.
-Kurt Vonnegut Jr
Thompson viihdyttää; hän pelottaa; hän flirttailee tuhon kanssa. Hän tavoittaa olennaisen.
-WASHINGTON POST
Joululahjan saaja ei lue blogiani, joten uskallan paljastaa tämän täällä. Kirjan nopeasti selanneena en voi kuin todeta, että kuvat ovat kerrassaan upeita. Suosittelen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti