"We must decide to look at ourselves and experience ourselves honestly"
We always try to do something with ourselves, rather than simply be with ourselves. If you cannot be with yourself, you cannot find out who you are or where you are. In that case, the essence of what you are is impossible to find.
Tiibetissä syntynyt, ja vuonna 1959 kiinalaisia kommunisteja Intiaan paennut meditaatio-opettaja Chögyam Trungpan (1940-1987) postuumisti julkaistu Smile at Fear -teos (2010) päätyi lukulistalleni Pema Chödrönin ansiosta. Tiibetinbuddhalaista filosofiaa maanläheisesti opettava Chödrön oli nimittäin Trungpan oppilas, ja Chödrön siteeraa Trungpaa toistuvasti omissa kirjoissaan ja puheissaan, joista olen saanut runsaasti inspiraatiota viimeisten kahden vuoden aikana. Niinpä oli pitkälti selvää, että jossain vaiheessa tutustun myös Chödrönin esikuvan tuotantoon.
Buddhalaisuuden opettajana Chögyam Trungpa on yksi 1900-luvun merkittävimmistä, ja hänet tunnetaan erityisesti rohkeasta ja vauhdikkaasta elämäntyylistään, sekä suuresta kiinnostuksestaan länsimaiseen kulttuuriin. Hän kuului viimeiseen sukupolveen, joka sai koko koulutuksensa Tiibetissä, ja ensimmäisiin, jotka opettivat englanniksi. On todettu, että Trungpa vaikutti huomattavasti siihen, että buddhalaisuus rantautui myös länsimaihin. Melko lyhyeksi jääneen elämänsä aikana Trungpa ehti muun muassa opiskella Oxfordin yliopistossa, opettaa tuhansia oppilaita henkilökohtaisesti, perustaa satoja meditaatiokeskuksia ja yhden buddhalais-henkisen yliopiston (Naropa University) Pohjois-Amerikkaan, sekä kirjoittaa lukemattomia teoksia buddhalaisuudesta ja meditaatiosta.
Smile at Fear -kirjassa keskitytään erityisesti meditaatioon ja siitä kumpuavaan, avoimeen ja tyyneen tapaan kohdata omat tunteet ja ympäröivä maailma. Ennen kaikkea lempeys, kiitollisuus, huumorintaju ja avoimuus ovat keskeisiä arvoja. Näistä rakentuu myös rohkeus, johon kirjan nimessä viitataan:
Unconditional fearlessness is cheerful and very light. There is no need for any kind of cowardice or fear, or any moments of doubt. It might actually be better to speak of being doubtless rather than fearless.. Because the world is complete, as it is, there is no room for doubt.
Lukukokemuksena Smile at Fear oli mielenkiintoinen, mutta se ei kuitenkaan yltänyt Pema Chödrönin tuotannon tasolle, koska siinä käytetty kieli oli ajoittain turhan abstraktia ja vertauskuvallista, ja mukana oli myös liiaksi toisteisuutta. Pidän enemmän Chödrönin tavasta kirjoittaa, koska hän jättää kaiken länsimaiselle lukijalle vieraan ja ydinviestin välittymisen kannalta turhan jargonin pois, ja sitoo opetuksensa sen sijaan lukijalle tuttuihin konteksteihin, kuten perhe-elämään, populaarikulttuuriin ja työhön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti