Tietohaaste

Kiitokset haasteesta, Juha! :)

Sain bloggarikollegaltani, Nipvet-blogin Juha Makkoselta hetki sitten astetta asiapitoisemman, mutta erittäin mielenkiintoisen haasteen. Kyseessä on tietokirjallisuushaaste, joka sai alkunsa Klassikkojen lumoissa -blogista. Ohjeet ovat seuraavanlaiset:

1. Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi), ja viisi verkkosivustoa, joiden tiedon laatu on ansiokasta, ja esittele ne lyhyesti blogissasi.
2. Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä, siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameksi, kveeniksi, meänkielellä, jne.
3. Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
4. Tämä kirjoitus tietokirjoista määrittelee, mitä ei ainakaan lasketa tietokirjallisuudeksi.
5. Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin.

Tämä haaste innosti minua suuresti, omistan nimittäin lukuisia mainitsemisenarvoisia tietokirjoja jotka on ilo esitellä, mutta jotka ovat aiemmin jääneet blogissani vaille huomiota, koska en blogini olemassaolon aikana ole lukenut niitä läpi. Syitä tähän on kahdenlaisia: joko teos on luettu jo ennen blogin perustamista, tai sitten sitä on aina käytettykin selailuperiaatteella, hakuteosmaisesti.

On myös mainittava, että vaikka sainkin valita peräti viisi teosta, jäi tämän bloggauksen ulkopuolelle iso joukko varsinkin ratsastukseen ja hevosiin liittyviä, sinällään erinomaisia tietokirjoja. Tämä johtuu siitä, että tein päätöksen jonka mukaan jokaisen esittelemäni teoksen aiheen tulee monipuolisuuden nimissä olla erilainen. 

1. Suuri akvaariokirja - Perusteellinen opas makean veden kalojen ja merikalojen tuntemiseen sekä akvaarion hoitoon, Mary Bailey & Gina Sandford

Olen harrastanut akvaariokaloja jo kaksikymmentä vuotta. Pitkään elin kirjaston lainakirjojen, erityisesti Markku Varjon Akvaariokalat-klassikkoteoksen voimin. Lopulta sain kuitenkin vanhemmiltani lahjaksi myös oman akvaariokirjan, tämän kattavan ja silmiä hivelevän kauniin Suuren akvaariokirjan (The Ultimate Aquarium, 1995). Tätä hakuteosta on tullut selailtua kerran jos toisenkin, ja aina kun ostan uusia kaloja tai kohtaan jonkin ongelman kalaharrastuksessani, avaan tämän akvaarioraamatun. 

Tämä Markku Varjon suomentama teos ei tiedollisesti vedä täysin vertoja Markku Varjon omalle tuotannolle, koska se ei ole yhtä pedantti ja kattava, mutta pidän siitä silti paljon. Suurin miinus lienee se, että takasivujen hakemistossa kaikki kalat on lueteltu latinankielisten nimiensä mukaan, eli se on pitkälti hyödytön. Kaikesta huolimatta Suuri akvaariokirja on yksi kirjahyllyni aarteista, ja vuosien saatossa siihen on tullut tehtyä monia merkintöjä ja alleviivauksia.

2. Hevoset, Jean-Louis Gouraud & Yann Arthus-Bertrand

Tämä Jean-Louis Gouraudin kirjoittama ja Yann Arthus-Bertrandin kuvittama Hevoset-kirja (Horses, julk. 2005) on niin kaunis, että tekee mieli itkeä. Jos minun pitäisi nimetä suosikkitietokirjani kautta aikojen, se olisi tämä. Kyseessä on maailman hevosrotuja esittelevä teos, jossa on panostettu ennen kaikkea elämyksellisyyteen ja kauneuteen. Kattava se ei missään nimessä ole, puuttuuhan sieltä muun muassa yksi yleisimmistä brittiläisistä poniroduista, new forestin poni. Tämä on aina pistänyt silmääni, koska omistan kyseisen rodun edustajan itse. Mutta aivan kuten esipuheessa kerrotaan, täydelliseen kattavuuteen ei ole edes pyritty, tärkeintä on tunne.

Vaikka rodut esitellään myös sanallisesti, on pääpaino ehdottomasti valokuvilla. Mukana on muun muassa koko aukeaman kokoisia kuvia, jotka levittäytyvät silmien eteen yli 70 cm:n levyisinä. Kirjan esipuheessa kerrotaan seuraavaa:

..hevoskuvien pyhistä perinteistä luopuminen on vaatinut rohkeutta ja jopa röyhkeyttä. On nimittäin olemassa traditionaalinen, virallinen ja akateeminen tapa kuvata hevosia: suoraan sivulta, kaikki neljä jalkaa maassa, etujalat tasan, takajaloista toinen hiukan edempänä, pää koholla ja jotta kaulan rakenne näkyisi (eikä virheitä voitaisi peittää), harja kammattuna kuvaajasta pois päin.

Yann viis piittaa kaikesta tästä. Hän ei halua kuvata hevosia niin kuin poliisi rikollisia, tai niin kuin siittolan virkailijat tunnistetietoja tallentaessaan. Hän haluaa näyttää hevoset sellaisina kuin ne ovat ja sellaisina kuin niitä rakastetaan: elävinä, riehakkaina, vilkkaina, liikkuvaisina, tanssivaisina, joustavina ja jopa - käyttääksemme ilmaisua, joka osittain taivaalla elävää taiteilijaa saattaisi miellyttää (Yann on tunnettu ilmakuvistaan) painovoimasta vapaina.

Tätä kirjaa varten Yann Arthus-Bertrand on tehnyt töitä yli viisitoista vuotta ja kiertänyt useita kertoja maailman ympäri. 

Minulle Hevoset-kirja on ennen kaikkea taideteos, jonka kuviin on helppo immersoitua. Yleensä en näin kalliita kirjoja edes osta, mutta satuin löytämään tämän teoksen alennusmyynnistä, ja niinpä se lähti mukaani, vieläpä kaksin kappalein. Toisen niteen annoin ystävälleni lahjaksi. Hän ihastui teoksen huikeaan kokoon ja ulkonäköön siinä määrin, että asetti sen esille kirjahyllynsä päälle. Siellä se komeilee kuin taulu.

3. Suuri tarukirja, Alf Henrikson

Suuri Tarukirja (Hexikon, julk. 1983) on ollut yksi kirjahyllyni perusteoksista jo pitkään, rakastanhan myyttejä, taruja ja satuja. Mainittakoon myös, että tämä Alf Henriksonin kokoama kirja on ollut yhtenä lähdeteoksena gradussani. Akateemiseksi lähdeteokseksi se kelpuutettiin ehkä hieman rimaa hipoen, mutta meni läpi yhtä kaikki. Esittelytekstissä todetaan vitsikkäästi:

Suuri Tarukirja kuuluu hakuteoksena joka kodin kirjahyllyyn. Siitä on helppo tarkistaa, mikä olikaan totta ja mikä tarua.

Näinä Wikipedian aikoina tällaiset aakkoselliset hakuteokset alkavat olemaan katoava luonnonvara, mutta niissä on ehdottomasti oma lumonsa, ja selailenkin Suurta tarukirjaa edelleen mielelläni. Lisäksi on selvää, että myytit ovat aihealueena ajattomia, ja niinpä tämänkään teoksen tiedot eivät vanhene samalla tavalla, kuin vaikkapa lääketiedettä tai tietotekniikkaa käsittelevien hakuteosten tiedot.

4. Palapelimeikki, Irmeli Castren & Raili Hulkkonen

Suomalaisena eturivin meikkitaiteilijana tunnetun Raili Hulkkosen ja kauneustoimittaja Irmeli Castrenin Palapelimeikki (julk. 2002) on kotimainen meikkausopas, jonka luin aikoinaan kannesta kanteen, ja jonka ohjeita noudatan edelleen tuon tuostakin. 

Tämä teos on todellinen aarre, koska kirjan ohjeet pohjautuvat henkilökohtaisen kasvoanalyysin tekemiseen, ja sen pohjalta rakentuvaan, yksilölliseen tapaan meikata. Kaikki kun ei sovi kaikille. Aivan kuten kirjassa todetaan:

Palapelimeikki ei ole sidottu muotiin ja trendeihin, vaan tekijänsä kasvojen ominaisuuksiin ja väritykseen.

Hulkkonen antaa  tarkat ohjeet muun muassa sen mukaan, minkä muotoiset silmät ovat, käyttääkö meikkaaja laseja vai ei, ja millainen kasvojen muoto on. Nykyisin makeup tutorialeja on saatavilla paljon esimerkiksi YouTubesssa, ja niitä on toki tullut katsottua jonkin verran, mutta kerta toisensa jälkeen huomaan palaavani Raili Hulkkosen hyväksi havaittuihin ohjeisiin.

5. Tyyliä vai ei - vaatteet voivat muuttaa elämäsi, Trinny Woodall & Susannah Constantine

Televisiostakin tuttujen, makeover-guruina tunnettujen Trinny Woodallin & Susannah Constantinen Tyyliä vai ei -teos (Trinny and Susannah What you wear can change your life, julk. 2004) on yllä esittelemäni Palapelimeikki-kirjan tapaan yksilöllisten piirteiden huomioimiseen pohjautuva kauneusopas, tosin aihepiiri on toinen. Tyyliä vai ei -kirjassa lähdetään liikkeelle oman vartalotyypin määrittelystä, koska eri vartaloille sopivat erilaiset vaatteet ja asusteet. Lisäksi luvassa on värianalyysi:

Oliko sinulla aamulla herätessäsi paskamainen olo? Älä ojenna kättäsi vodkapulloa kohti, sillä pelastus on vaatekaapissa. On hämmästyttävää, miten sopivaan väriin pukeutuminen voi muuttaa pohjattoman synkkyyden ärsyttäväksi hilpeydeksi ja eloisuudeksi. Värien käyttämisessä tarvitaan itseluottamusta, mutta oikeat värit antavat sitä.

Minulla on kirjahyllyssäni myös Trinnyn ja Susannahin vuotta aikaisemin julkaistu Parhaat puolet esiin -teos (julk. 2003), jossa keskitytään ennen kaikkea omaa vartalotyyppiä imartelevaan pukeutumiseen. Olin hieman kahden vaiheilla, kumman kirjan esittelen tässä postauksessa, koska molemmilla teoksilla on omat ansionsa. Päädyin kuitenkin lopulta Tyyliä vai ei -kirjaan, koska tämä on uudempi ja monipuolisempi teos.

Tyyliä vai ei -kirjassa puhutaan nimittäin paitsi pukeutumisesta, myös esimerkiksi oman vaatevaraston karsimisesta, vaatevaihtokauppojen tekemisestä ystävien kanssa, vaatteiden oikeaoppisesta säilyttämisestä, kauneudenhoidosta ja meikkaamisesta. Niin, ja annetaanpa kirjassa niksejä jopa tilaa säästävään matkalaukun pakkaamiseen ja siihen, kuinka lomakuvat onnistuvat! Kyseessä on siis todellinen jokanaisen selviytymisopas.

Vuosien saatossa Susannahia ja Trinnyä on toisinaan arvosteltu bodyshamingin vuoksi. On kysytty, miksi ihmeessä naisen esimerkiksi pitäisi peittää käsivartensa, jos ne eivät ole timmissä kunnossa, ja eikö jokainen voi valita juuri sellaisia vaatteita joista pitää, vartolotyypistään riippumatta? Ymmärrän tämän kannan hyvin, mutta itse noudatan mielelläni monia Susannahin ja Trinnyn ohjeista, koska ne yksinkertaisesti saavat minut näyttämään hyvältä. Lisäksi pidän tämän stylistiparivaljakon kirjojen raikkaasta ulkoasusta ja humoristisesta otteesta.

Tietopitoiset verkkosivut, joita suosittelen

Aivan kuten minulle tämän haasteen heittänyt Juha Makkonenkin totesi, on tietoaiheisten sivustojen tarjonta laajempi englanniksi kuin suomeksi. Hetken asiaa mietittyäni sain kuitenkin kasattua seuraavanlaisen listan viidestä suomenkielisestä tietosivustosta, joita voin lämpimästi suositella:

Risingshadow

Tämä sivu sisältää esittelyt kaikista suomeksi julkaistuista scifi- ja fantasiakirjoista. Alun perin vuonna 1996 alkunsa saanut sivusto sisältää kirjaesittelyjen ohella muun muassa keskustelupalstan, artikkeleita ja uutisia. Kyseessä on Suomen suurin fantasiaa ja tieteiskirjallisuutta käsittelevä sivusto.

Kaikki joogasta

Tältä verkkosivustolta löytyy muun muassa lista kaikista Suomen joogakouluista ja joogakaupoista, sekä esittelyt eri joogatyyleistä. Kaikin puolin kattava ja asiallinen sivusto, joka on suunnattu nimenomaan suomalaisille joogaharrastajille.

Hevostietokeskus

Suomen Hevostietokeskus ry:n sivusto on ehdoton ykköspaikka, kun tarvitsee ajantasaista ja luotettavaa tietoa hevosenpidosta Suomessa. Neuvoja tältä sivustolta saa muun muassa lakikiemuroihin, tallinpitoon, hevosen ruokintaan ja jalostukseen. Yhteistyökumppanina toimii Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, mikä kertoo omaa kieltään Hevostietokeskuksen kredibiliteetistä.

Kirjastot.fi

Kirjastot.fi on Suomen kirjastojen yhteissivusto, josta löytyy omat osastonsa sekä kirjaston työntekijöille että asiakkaille. Itse en ole pääsivuilla juuri vieraillut, mutta tämän sivuston alaisuudessa toimiva Frank-monihaku on minulle todella tärkeä työkalu, koska sen kautta on mahdollista etsiä lainakirjoja ympäri Suomen yhdellä ja samalla haulla. Rasti vain ruutuun, ja järjestelmä selvittää halutun aineiston saatavuuden maanlaajuisesti. 

Steffit

Tämä liikunnanohjaajan ylläpitämä treeniblogi sisältää mukavassa suhteessa treeni- ja ruokaohjeita, ja on kaiken lisäksi myös visuaalisesti hyvin kaunis. Ote on ammattimainen, ja kirjoittaja elää kuten opettaa. 

Haaste eteenpäin

En ole varma ketkä kaikki ovat jo tämän haasteen saaneet, mutta haluaisi kutsua mukaan tietoa levittämään seuraavat bloggarit:

Pihin naisen elämää -blogin Leilan

1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogin Marilen

Kirjanurkkaus -blogin.

Matemaattisia olioita tai jaettuja unia, Leena Krohn

Itämaisista filosofioista ammentava novellikokoelma

Olen alkanut pitämään Leena Krohnista toden teolla. Jo Krohnin tuoreempi novellikokoelma Erehdys (julk. 2015) oli hieno elämys, tästä Finlandia-palkitusta Matemaattisia olioita tai jaettuja unia -kirjasta (julk. 1992) puhumattakaan. Olen joogaharrastukseni myötä perehtynyt jonkin verran itämaiseen filosofiaan, ja tämä 12:ta novellin kokoelma näyttää ammentavan hyvin vahvasti juuri tuosta lähteestä. Esimerkiksi seuraavassa pätkässä Krohnin voi nähdä sivuavan Jnana joogaan liittyvää, hindulaista Neti neti -analyysia: 

Ihminen muuttuu samalla tavalla kuin pyörre virrassa. Vaikka vesi joka virtaa vaihtuu, pyörre silti pysyy - se on aina kohdallaan. Vain kahdeksan kuukautta eikä ihmisessä ole enää yhtään samaa molekyyliä. Silti hänen hahmonsa on sama, hän tuntee itsensä ja muut tuntevat hänet. Mikä pitää hänet koossa?

Neti neti -analyysi tarkoittaa "ei tämä, ei tämä" -metodia, jonka avulla pyritään selvittämään, mitä minuus todella on. Onko se yhtä kuin ruumis, mieli, sielu tai aivot? Vai ei mitään edellä mainituista? 

Fantasiakirjailijoilla on tapana ammentaa inspiraatiota saduista, taruista ja myyteistä. Krohnin tapauksessa lähteet tuntuisivat johtavan poikkeukselliseen suuntaan, Intiaan. Poissa ovat esimerkiksi kelttiläiset ja muinaisnorjalaiset mytologiat, joita fantasiassa niin usein käytetään, ja tilalle on otettu hindulainen filosofia, kuten Advaita Vedanta. Virkistävää vaihtelua! Heti kirjan alussa Krohn heittää ilmoille hypoteesin, jonka mukaan hyvin nuoret lapset ovat valaistuneita, mutta iän myötä tämä tila katoaa:

Kun ihminen on hyvin nuori, hän ei irrota vielä itseään ulkomaailmasta eikä kuluvaa hetkeä eilisestä tai huomisesta. Hän on yhtä sekä aikansa että ympäristönsä kanssa. Mutta myöhemmin ihminen ei keskity kokemiseensa vaan siihen, mitä hän on jo kokenut ja mitä hän pian odottaa kokevansa. Eilinen ja huominen eivät jätä häntä rauhaan.

Kaikille tästä teoksesta pitäville suosittelen lämpimästi Suomen suurimpaan joogalehteen, Anandaan, tutustumista. Sen sivuilta voi lukea vastaavanlaisia, itämaista henkisyyttä käsitteleviä artikkeleita ja kolumneja, joskin ei-popularisoituna, alkuperäisessä kontekstissaan.

Matemaattisia olioita tai jaettuja unia -teoksen novelleja voi toki tulkita ilman itämaista filosofiaakin, mutta oman kokemukseni mukaan juuri tuo näkökulma on tämän kirjan kohdalla hyvin hedelmällinen.

Kukkiva syyspervo ruukussa - Kirjallisen viestinnän tähtihetkiä, Miska Rantanen (toim.)

"Väärinkirjoittaminen on ehtymätön luonnonvara"

Joistakin kirjoista vain tietää heti, että "tämä on pakko lukea". Miska Rantasen Kukkiva syyspervo ruukussa - Kirjallisen viestinnän tähtihetkiä (julk. 2013) on yksi näistä teoksista. Värikäs kirjankansi ja etäisesti tuttu nimi kiinnittivät huomioni taannoisella kirjastoreissulla, ja jo samana iltana tämä Facebookin Kyltinarvostajat-ryhmän lähisukulainen oli luettu - tai pitäisikö sanoa naurettu läpi. Kukkiva syyspervo ruukussa on ehdottomasti yksi hauskimmista kirjoista, joita olen koskaan saanut käsiini. 

Elämäntaitogurut käyttävät virheitä "astinlautoina" ja "oppimiskokemuksina", Rantanen kirjabloggarien kiittelemän kirjan aineksina. Virheet eivät siis missään nimessä ole aina yksiselitteisen huono juttu. Niistä saa materiaalia vaikka mihin!

Esipuheessaan tietokirjailijana ja toimittajana työskentelevä Rantanen pohdiskelee väärinkirjoittamisen ja epäonnistuneiden kylttien evoluutiota ja nykytilaa varsin osuvasti:

Niin kauan kun on kirjoitettu, on kirjoitettu väärin. Ties kuinka monta versiota sumerilaisen kirjurin piti vääntää nuolenpääkirjoitustaulusta ennen kuin se onnistui ilman typoja ja lajitovereiden naljailua. Kasvot saatiin kuitenkin säilytettyä, kun tulevaisuuden arkeologeille säästettiin vain onnistuneet kappaleet.

Temppu ei nykyisin enää onnistu. Kirjoitamme ja luemme viestejä melkein kaiken hereilläoloaikamme. Niin kauan kun ihminen on vastuussa yhdestäkään viestintäketjun osasta, virheitä syntyy. Kun mokateksti vilahtaa julki, välittömästi joku irvileuka ikuistaa sen kamerakännykällä tai kuvakaappauksella ja tuuppaa sen nettiin.

Eikä toiminta osoita vähenemisen merkkejä. Väärinkirjoittaminen on ehtymätön luonnonvara. Mikään ei yllätä täydellisintäkään oikeinkirjoitusohjelmaa niin kuin ihminen.

Tämä Rantasen teksti puhuttelee minua henkilökohtaisella tasolla. Itsekin kirjoitin nimittäin juuri apurahahakemusta, ja vasta palautettuani sen tuli ilmi, että olin tehnyt todella väsyneen kirjoitusvirheen sivulla kolme, vaikka olin hionut tekstiä tuntikausia, lukenut sen läpi arviolta viidesti, ja käyttänyt Wordin oikolukua apunani. Kyllä kuumotti. Onneksi sähköinen hakujärjestelmä oli joustava, ja sain (tällä kertaa) korjattua virheeni. Nyt jos jää apuraha saamatta, on vika sisällössä, ei muodossa.

Blogger recognition award

Kiitokset haasteesta, Henni! :)

Mustelumo-blogin Henni muisti minua hauskalla, bloggaamisen metatasoon pureutuvalla blogihaasteella:

Ohjeet palkituille:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.

5. Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

Ajatus oman kirjablogin perustamisesta syntyi mielessäni syyskuussa 2011, kun luin Kaiken voi lukea! -blogin Jorin bloggauksen lempikirjailijani Erlend Loen teoksesta Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa. Kirjoitin Jorin postaukseen pitkän ja monisyisen kommentin, ja jostain syystä tämän nimenomaisen kommentin julkaiseminen epäonnistui. Tämä harmitti minua kovin, mutta tuo vuorovaikutusyritykseni herätti kuitenkin mielessäni tunteen siitä, että kirja-aiheisten tekstien kirjoittaminen verkkoon voisi olla kiinnostava harrastus. Ajatus blogin perustamisesta alkoi siis pikkuhiljaa itämään, ja vuotta myöhemmin, lokakuussa 2012, julkaisin ensimmäiset postaukseni. Ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Ohjeita aloitteleville bloggaajille

1. Valitse aihealue, joka inspiroi sinua toden teolla. Lähtökohdat blogille ovat hyvät, kun tuntee palavaa halua kirjoittaa, ja huomaa suunnittelevansa bloggauksia innoissaan tuon tuostakin. Toisaalta ei kannata ottaa paineita, jos ajan kuluessa blogi jää välillä taka-alalle, ja postausvälit venyvät. Kyse on kuitenkin harrastuksesta, ei työstä, ja tärkeintä on tekemisen ilo. Ei ole yhtä oikeata postaustahtia. Yksi bloggaa monta kertaa viikossa, toinen muutaman kerran vuodessa, kaikki on sallittua.

2. Jos valokuvaus on juttusi, hyödynnä sitä blogissasi. Jokainen bloggari on erilainen, mutta itselleni kirjan henkeen sopivien, itse otettujen kirjavalokuvien ottaminen on yksi bloggauksen innostavimmista puolista, koska rakastan valokuvausta. Omia kuvia käyttäessä postauksesta tulee myös mukavan persoonallinen, ja parhaassa tapauksessa jotain oleellista kirjan sisällöstä välittyy suoraan valokuvasta. 

On myös mainittava, että luen itse mieluiten blogeja, joissa on runsaasti kauniita valokuvia. Yksi esimerkki tästä on Anna J:n satukirjamainen Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -kirjablogi, jota lukiessa tulee aina hyvälle tuulelle ihan vain sivuston ulkoasua ihastellessa. Lisäksi toinen kunniamaininta on ehdottomasti annettava Lue, ihminen! -blogin Juhanille, jonka korkeatasoiset ja luovasti sommitellut valokuvat yllättävät ja ihastuttavat kerta toisensa jälkeen. Sanoisin, että välillä Juhanin kirjavalokuvat lähestyvät jo taidetta. Hänen bloginsa ansiosta aloin näkemään kirjojen valokuvaamisen uusin silmin, ja panostamaan omankin blogini valokuviin entistä enemmän.

3. Ole vuorovaikutuksessa muiden bloggarien kanssa. Kirjabloggaus on harrastuksena vuorovaikutteinen, ja siksi kannattaa ehdottomasti vierailla kanssabloggaajien sivustoilla lukemassa ja kommentoimassa. Välillä kommenttiosiot ovat jopa postauksen parasta antia, kun keskustelu pääsee kunnolla vauhtiin. Lukeminen voi olla mitä sosiaalisin harrastus! :)

Haaste eteenpäin

Vuosien saatossa "Seuraamiani blogeja" -otsikon alle on kertynyt suuri joukko kiinnostavia blogeja. Tässä niistä kymmenen, joita muistan Blogger recognition awardilla:

Kirjanurkkaus

Anna minun lukea enemmän -blogin Annami

Tarinoiden syvyydet -blogin Nina Mari

Lukuisa -blogin Laura

Pieni kirjasto -blogin Katri

Matkalla Mikä-Mikä-Maahan - blogin Anna J.

Lue, ihminen! -blogin Juhani

Lukutoukan kulttuuriblogin Krista

Nipvet-blogin Juha Makkonen

Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa.

Nuukaillen - eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman, Laura Honkasalo

"Lakkaa kuvittelemasta, että elämäsi muuttuu, jos vain ostat tarpeeksi vaatteita"

Nykyään on saatavilla ihan liikaa kaikkea. Psykologit ovat havainneet, että liika valinnan vapaus tekee ihmisistä onnettomia. Siksi shoppailukin saattaa tehdä onnettomaksi: joudumme tekemään valintoja liian isojen valikoimien edessä ja aina jää epäilys, jäikö paras vaihtoehto sittenkin kauppaan.

Joitakin vuosia sitten luin John Naishin loistavan Riittää jo - irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa -teoksen (julk. 2009), jossa korostettiin muun muassa shoppailun petollista psykologiaa. Ostohetkellä aivot tuottavat hyvänolonhormoneita, mutta ei kulu kauaakaan, kun aivokemiat palaavat normaalitasolle, ja onnellisuus uudesta omaisuudesta katoaa tuhkana tuuleen. Nyt kulutuskriittisyydestä ja oman elämäntahdin harkitusta hidastamisesta on ilmestynyt myös suomalainen versio, Laura Honkasalon astetta leppoisammalla otteella kirjoitettu Nuukaillen - eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman (julk. 2014).

Nuukaillen on helppolukuinen ja viihdyttävä teos, joka sisältää sekä käytännönläheisiä säästöohjeita että pohdintoja kuluttamisen psykologiasta ja ympäristövaikutuksista. Kuriositeettina mukaan on lisätty myös vanhan ajan säästöniksejä vuosien takaa: 

Heti kun kevätaurinko alkaa lämmittää, ovat pihat ja tienvarret vihantanaan aivan ilmaisia vihanneksia, kun vain osaamme ottaa ja käyttää hyväksemme.

- Koti - perhepiirin vuosikirja (1943)

Säästäwäisyys on talouden woimassa pitämisen perustus. Ei se kuitenkaan sowi käymään saituudeksi; vaan jokaisen emännän tulee ymmärtäwäisesti oijentaa itsensä määrättyin tuloinsa mukaan.

- Amelie de Frese: Koto-askareet (1871)

Itselleni Honkasalon kirjan parasta antia olivat lifestyleblogien tavaranpalvonnan ja shoppailuhysterian osuva kritisointi, sekä huomiot siitä, että paitsi tavaraa, myös liiallista tekemistä, harrastuksia ja internetin käyttöä on syytä rajoittaa. Kuten Honkasalo toteaa: 

Karsi tarpeettomat velvollisuudet. Korvaa sana "pitäisi" sanalla "voisin".

Näin lopuksi haluan vielä mainita, että mikäli elämän kohtuullistaminen kiinnostaa, kannattaa aivan ehdottomasti lukea myös Alexander von Schönburgin vuonna 2007 julkaistu Tyylikkään köyhäilyn taito. Von Schönburgin teoksessa yhdistyvät Naishin ja Honkasalon kirjojen parhaat puolet, ja lisäksi se on kirjoitettu kaunokirjamaisen lennokkaasti, hyviä tarinoita säästelemättä.