Ensimmäinen ja viimeinen Danielle Steel -romaanini
Kun kuuntelee paljon äänikirjoja, on annettava periksi sille tosiasialle, että välillä joutuu lainaamaan myös jotain sellaista, mikä ei välttämättä hirveästi kiinnosta. Pitää tehdä kompromisseja "ei nyt mitään parempaakaan löytynyt" -mentaliteetilla. Danielle Steelin (synt. 1947) Uusi aamu (Amazing Grace, julk. 2007) oli juurikin tällainen myönnytys. Minulla ei sinällään ole mitään kevyempää viihdettä vastaan, mutta epäilin, että tämä nimenomainen äänikirja saattaa olla tylsähkö.
Olin myös oikeassa. Näin käsittämättömän puuduttavaan kuuntelukokemukseen en ollut kuitenkaan varautunut. Onhan Danielle Steel sentään huippusuosittu kirjailija, jonka teoksia on myyty yli 600 miljoonaa kappaletta. Jokainen kirja on ollut bestseller. Aika huikea saavutus!
Kysymys kuuluu: Mihin ihmeeseen suosio perustuu? Ainakin Uusi aamu -kirjan henkilöhahmot (nunna, pop-prinsessa, toimittaja ja edustusvaimo) olivat nimittäin kovin ohuita ja kliseisiä, ja hidastakin hitaammin etenevä juoni oli tuskastuttavan ennalta-arvattava. Tarina kulki eteenpäin niin verkkaisesti, että mukana pysyi, vaikka kuunteli vain pari ensimmäistä lausetta jokaisen moniminuuttisen pätkän alusta. Samoja asioita puitiin loputtomasti, välillä vain keskustelukumppania vaihtaen (vrt. Kauniit ja Rohkeat).
Tätä äänikirjaa kuunnellessa minulle tuli toistuvasti kummallinen olo: Ikäänkuin aivoni olisivat vääntelehtineet tuskissaan ja anoneet armoa. Asioiden rautalangasta vääntämisen voi siis todellakin viedä suorastaan piinalliselle tasolle. Niinpä sanonkin nyt suoraan: tällaisen tekstin julkaiseminen on mielestäni lukijoiden aliarviointia.
Tätä äänikirjaa kuunnellessa minulle tuli toistuvasti kummallinen olo: Ikäänkuin aivoni olisivat vääntelehtineet tuskissaan ja anoneet armoa. Asioiden rautalangasta vääntämisen voi siis todellakin viedä suorastaan piinalliselle tasolle. Niinpä sanonkin nyt suoraan: tällaisen tekstin julkaiseminen on mielestäni lukijoiden aliarviointia.
P.S.
Jotta tästä kirjabloggauksesta ei kuitenkaan tulisi liian negatiivista, haluan kiittää kertomuksen lämminhenkistä tunnelmaa. Uskoisinkin tämän veteraanikirjailijattaren olevan mitä sympaattisin persoona. En kuitenkaan aio palata Steelin tuotannon pariin, koska hänen kirjansa eivät selvästikään ole minua varten.
Tätä genreä yleensä välttelen, ei nämä ole minunkaan kirjojani. Luulen, että lainaisin mieluummin vaikka jonkun poliitikon elämäkerran kuin tämmöistä... ja ne poliittiset elämäkerrat on aika alhaisella prioriteetilla minulla. :D
VastaaPoistaJep, esim. tämä nimenomainen kirja näyttääkin nauttivan aika vaatimatonta suosiota kirjabloggaajien keskuudessa.
VastaaPoista..Ainoa poliitikon elämänkerta -aihepiiriä edes etäisesti sivuava kirja, jonka mä oon koskaan lukenut, on Susan Ruususen Pääministerin morsian. :D Mitä tämän kirjan lukeminen kertoo minusta ihmisenä on asia, jota en halua välttämättä lähteä sen tarkemmin spekuloimaan.
Vitsit kun sais jonkun Danielle Steel -fanin tänne puolustaan tätä kirjaa.. Pieni väittely olis jotain niin piristävää!
VastaaPoistaAi hemmetti. Tuohon politiikanvälttelyyni on muuten yksi selkeä poikkeus: Hunter S. Thompsonin tuotanto. Thompson kirjoitti politiikasta melko paljonkin, ja silti luen hänen kirjojaan todella mielelläni. Mutta Hunter olikin kirjoittajana ihan uskomaton virtuoosi.
VastaaPoista