Kirja, josta puhutaan
Uh, I really went on a tear when I first got divorced. You missed it. I was on sale.
-Koomikko Ali Wong Netflix-specialissaan "Single Lady" (2024).
Inari Fernándezin Vapaus-teos (2025) on ollut laajasti otsikoissa viime aikoina. Niinpä se osui lopulta minunkin tielleni, vaikka en yleensä luekaan trendikkäitä TikTok-termejä käyttääkseni "spicyä" kirjallisuutta. Tällä hetkellähän esimerkiksi TikTokin suosikkikirjoista noin 60 prosenttia sisältää seksiä ("smut", "spicy"). Itse olen kuitenkin toistaiseksi pitkälti välttynyt tältä, vaikka onkin sanottu, että naisiin porno(/erotiikka) uppoaa parhaiten juuri kirjallisessa muodossa, ei niinkään videoina.
Fernándezin kirja ei kuulemma ole omaelämänkerta, mutta ilmeisesti siinä on kuitenkin paljon yhtymäkohtia hänen omaan elämäänsä. Oli miten oli, tarina on tuttu: keski-ikää lähestyvä nainen eroaa pitkästä liitosta ja aloittaa villin sinkkuelämän. Eikä siinä mitään. You go girl! Varsinkin, kun ympärillä on muita samassa elämäntilanteessa olevia ystävättäriä, joiden kanssa voi jakaa kokemuksiaan ja joille voi myös turvallisuuden varmistamiseksi kertoa, missä ja kenen kanssa kulloinkin on. Kuten juuri eronnut amerikkalaiskoomikko Ali Wong kuvaili omaa asennettaan vastaavassa tilanteessa:
I'd been married for ten years, so I had that, like, "just got out of prison" energy, you know?
Asia, joka kuitenkin häiritsi minua, epäuskottavan juonen (loputon virta toinen toistaan kuumempia miehiä..) lisäksi, oli seksikohtausten epärealistisuus. Päähenkilö nimittäin muuttui avioeronsa jälkeen yhdessä yössä jonkinlaiseksi (nais)seksuaalisuuden Mary Sue -hahmoksi, joka on paitsi täydellinen sänkykumppani kenelle tahansa, myös oman elämänsä seksuaaliterapeutti, joka jakelee viisauksiaan kumppaneilleen vaikka kesken aktin. Tekee myös mieli kysyä, mistä lähtien hyvä seksi (vieläpä täynnä orgasmeja) löytyy tapaamalla uusi Tinder-mies ja menemällä sänkyyn minuuteissa, tai viimeistään muutaman tunnin sisällä ensitapaamisesta? Monissa pornoelokuvissakin on pidempi intro, kuin joissakin tämän kirjan kohtaamisissa.
Edellä mainituista syistä johtuen en voikaan suositella tätä kirjaa esimerkiksi kokemattomille ja/tai nuorille lukijoille. En varsinkaan, kun yhtälöön lisätään vieläpä koko ajan seksiin fyysisesti valmiita henkilöhahmoja, jotka eivät tarvitse edes esileikkiä. Loppujen lopuksi tämän kirjan seksi ei ole sen realistisempaa, kuin perinteinen pornokaan. Vapaus-kirja on vain eri tavalla harhaanjohtava. Lähinnä kyse on naisille suunnatusta överistä seksifantasiasta, jossa korkeintaan miehet ovat hetkittäin "huonoja" tai jotenkin vajavaisia sängyssä. Tarinan sankaritar ei koskaan. Mutta noh, pitäähän sitä Lappi-aiheisessa kirjassa olla pientä lapinlisää.
Kirjan astetta realistisempi, joskin ahdistavampi puoli liittyi päähenkilön toksiseen parisuhdeviritelmään, joka toi mieleeni Colleen Hooverin tuotannon. Kuunnellessani noita parisuhdeosuuksia en voinut kuin pudistella päätäni ja todeta: "May this kind of love never find me". Toivon myös todella, että jos joku kirjaa lukeva tunnistaa oman parisuhteensa tuosta kuvauksesta, hän pysähtyy miettimään, onko järkeä jatkaa. Tämä suhde toimi erinomaisena muistutuksena siitä, miten tyhmä rakastuneesta, seksihumalassa olevasta ihmisestä voikaan tulla. Jälleen yksi hyvä syy tutustua uuteen tyyppiin kunnolla, ennen kuin hyppää suin päin sänkyyn ja antaa seksin sumentaa järjen valon. Tai "avata sydänchakran", kuten päähenkilön terapeutti asian ilmaisee.
Kaiken kaikkiaan on mielenkiintoista, miten Vapauden kaltainen (kioski)kirja on onnistunut generoimaan ympärilleen niin paljon hypeä. Ilta-Sanomien haastattelulla lienee ainakin ollut osuutta asiaan, samoin niillä parasosiaalisilla suhteilla, joita kirjailija on luonut seuraajiinsa some-uransa aikana (ainakin YouTubessa ja Instagramissa). Lienee myös niin, että yksi syy kustannussopimuksen saamiseen piilee juuri some-suosiossa. Hyvä somealustojen sisällöntuottaja ei kuitenkaan ole yhtä kuin hyvä kirjailija. Korkeintaan somesuosio varmistaa paremman kirjamyynnin, kun seuraajat ja fanit ostavat ja lukevat teosta innoissaan.
Kirjana Vapaus ei kuitenkaan erotu edukseen, paitsi ehkä keskustelunherättäjänä. Joskin esimerkiksi Aleister Crowley (1875-1947) toi näitä samoja ajatuksia esiin kiinnostavammin jo 1900-luvun alussa, vaikuttaen näin omalta osaltaan muun muassa 1960-luvun seksuaaliseen vallankumoukseen.
 |
| Aivoni, kun yritän lukea tämänkaltaista kirjallisuutta: |
