tiistai 16. joulukuuta 2025

Tulenarkoja asioita, Celeste Ng




 

Joskus kaikki pitää polttaa



Yhdysvaltalainen Celeste Ng tietää, miten herättää keskustelua. Vai miltä kuulostaisi kirja, joka sisältää aiheita kuten rasismi, äitiys, rotujenvälinen adoptio, lapsettomuus ja abortti yhdistettynä luokkaeroihin? Jos joku tai jotkut näistä teemoista herättävät kiinnostusta, kannattaa ehdottomasti tutustua Ng:n kirjaan Tulenarkoja asioita (Little Fires Everywhere, 2017). Kyseinen kirja vieläpä sijoittuu kirjailijan oikeisiin lapsuudenmaisemiin ihannekaupungissa nimeltä Shaker Heights. Tästä teoksesta on tehty myös Reese Witherspoonin tähdittämä minisarja, mutta kirja on kuulemma (vielä) parempi.

Tulenarkoja asioita oli lukupiirikirjana vetämässäni lukupiirissä ja se jakoi mielipiteitä melko lailla. Osan mielestä kirja käynnistyi turhan hitaasti, kun taas toiset, itseni mukaan lukien, olivat heti koukussa. Ihailin suunnattomasti tapaa, jolla Ng pystyi kuljettamaan yli kymmenen eri henkilöhahmon tarinaa eteenpäin ilman, että henkilöt menivät sekaisin. Kerronta oli todella sulavaa. Lisäksi juoni oli mielenkiintoinen ja yllätyksellinen, joskin ajoittain hatara ja epäuskottava. Loppuratkaisu jätti toivomisenvaraa. Minusta totuus jäi liiaksi piiloon.

Tarinan ytimessä ovat porvarisperheen äiti, Elena, ja hänen kiertolaisen elämää viettävä vuokralaisensa Mia. He ovat täydelliset vastakohdat toisistaan monessa suhteessa. Elenaa ajaa tarve kontrolliin, Miaa taas tarve vapauteen:

Vuosia kestäneen kiertolaiselämän aikana Mia oli laatinut itselleen vain yhden säännön: Älä kiinny. Älä kiinny ainoaankaan paikkaan, ainoaankaan asuntoon, mihinkään. Keneenkään.

---

Elena oli kuullut kerta toisensa jälkeen, että intohimo oli yhtä vaarallista kuin tuli. Lieskat riistäytyivät kovin helposti valloilleen.. Oli parempi pitää silmällä intohimon kipinää ja luovuttaa se sukupolvelta toiselle varovaisesti kuin olympiasoihtu.

Vähintään yhtä kiinnostavaa oli silti seurata tarinan nuorien kasvua aikuisuuteen. Miehet sen sijaan näyttelivät vain sivurooleja. Tämä tarina on ennen kaikkea tulenarka ja monisyinen kertomus äideistä ja heidän lapsistaan. Liian vakavasti Ng:n kirjaa ei toki kannata ottaa, koska kyse on kuitenkin viihteestä, ei korkeakirjallisuudesta. Todennäköisesti lukija tuleekin ärsyyntymään joko a) "kliseisistä henkilöhahmoista" tai b) juonen ajoittaisesta epäuskottavuudesta. Suosittelen kuitenkin lukemaan ihan jo siksikin, että tällä kirjalla on taipumus herättää erittäin räiskyviä, detaljisia ja mielenkiintoisia keskusteluja. Vahva suositus erityisesti lukupiirikirjaksi!

maanantai 1. joulukuuta 2025

Mitä kuolleet kertovat - Oikeuslääkärin tositapauksia, Philippe Boxho

 



Oikeuslääketiedettä kylmäpäisesti, mutta lämmöllä


True Crime on tällä hetkellä yksi suurimmista kirjallisuuden trendeistä. Tällä aallolla ratsastaa myös oikeuslääkäri Philippe Boxhon hurjan suosion maailmalla saavuttanut Mitä kuolleet kertovat -teos (Les morts ont la parole, 2022), joskin Boxhon tulokulma on jokseenkin uniikki. Nyt äänessä ei olekaan poliisi tai rikollinen, vaan ruumiinavauksia työkseen tekevä oikeustieteen professori. 

Ja vaikka niin voisi ehkä Boxhon lukuisista, sangen vaikuttavista titteleistä päätellä, ei Mitä kuolleet kertovat ole vähimmissäkään määrin tylsä tai kuiva teos. Tässä suhteessa belgialaiset ovat päihittäneet meidät suomalaiset: minulla on nimittäin edelleen kesken Jari Louhelaisen valitettavan kuivahko uutuusteos Murha mikroskoopissa (2025), kun taas tämän samaa aihepiiriä käsittelevän kirjan ahmin päivässä. En voinut laskea sitä käsistäni! Boxholla on taito kertoa raa'at tarinansa niin, että ne eivät järkytä lukijaa ja mielenkiinto pysyy yllä koko ajan. 

Boxho paljastaa teoksen lopussa, että häneltä kysytään usein "Tohtori, miten voitte toimia tuossa ammatissa?" Tämä onkin enemmän kuin aiheellinen kysymys. Melko harva ihminen pystyy siihen, mitä Boxho tekee. Hänellä vaikuttaa kuitenkin olevan harvinaisen vahva kyky jättää työt työpaikalle. Tästä useat meistä voisivatkin ottaa oppia. 

Kaiken kaikkiaan Mitä kuolleet kertovat sai minut paitsi arvostamaan oikeuslääkäreiden työtä, myös muistamaan elämän lyhyyden. Kuten Boxho kehottaa kirjansa lopussa:

Kunnioittakaa muita ihmisiä ja itseänne ja muistakaa nauttia elämästä niin kauan kuin se hymyilee teille, sillä jonain päivänä teille hymyileekin kuolema.