Loen seuraavaa aikuisille suunnattua kirjaa odotellessa
Vuonna 2012 suomennettu Kurt Kuriirina on Kurt-sarjan kuudes teos. Tämä sarja on suunnattu nuorille, ja joissakin Satakirjastojen kirjastoissa tämä oli luokiteltu jopa lastenkirjaksi. Tarina on kuitenkin sen verran pitkä ja väkivaltainen, että ihan pienelle lapselle tämä ei sovellu. Niinpä luokittelu lastenkirjaksi ei ole perusteltua, vaikka mukana onkin melko paljon kuvia, ja teksti on fonttikooltaan suhteellisen isoa.
Tartuin tähän teokseen, koska olin jo lukenut kaikki Loen aikuisille kirjoittamat kirjat ja tiesin, että osa aikuisistakin Loe-faneista pitää Kurt-sarjasta. Tarina kertoo siis trukkikuski Kurtista, joka lähtee vaaralliselle matkalle sisällissodan puhjettua Norjassa. Sisällissodan syy on se että pohjoisnorjalaiset eivät halua luovuttaa verorahojaan etelänorjalaisten tyhjänpäiväisiin hankkeisiin, kuten oopperaan ja ennestään hyvien teiden korjailuun.
Kurt kuriirina oli loemaisen hauska, mutta kohderyhmä näkyi liian selkeästi. Ensinnäkin Loe puhuttelee nuoria lukijoitaan välillä suoraan. Lisäksi hahmot olivat kovin litteitä, esimerkiksi pääpahis nimeltä Hektor oli turhan karikatyyrimäinen ja yksiulotteinen hahmo. Plussaa on tosin annettava siitä, että hän syystä tai toisesta kantoi aina saukkoa sylissään hieman samaan tapaan, kuin Austin Powers -elokuvien pääpahis, Dr. Evil kantaa kaljua kissaansa. Lisäksi löysin intertekstuaalisia yhteyksiä myös Star Warsiin ja Taru Sormusten Herrasta -trilogiaan.
Tartuin tähän teokseen, koska olin jo lukenut kaikki Loen aikuisille kirjoittamat kirjat ja tiesin, että osa aikuisistakin Loe-faneista pitää Kurt-sarjasta. Tarina kertoo siis trukkikuski Kurtista, joka lähtee vaaralliselle matkalle sisällissodan puhjettua Norjassa. Sisällissodan syy on se että pohjoisnorjalaiset eivät halua luovuttaa verorahojaan etelänorjalaisten tyhjänpäiväisiin hankkeisiin, kuten oopperaan ja ennestään hyvien teiden korjailuun.
Kurt kuriirina oli loemaisen hauska, mutta kohderyhmä näkyi liian selkeästi. Ensinnäkin Loe puhuttelee nuoria lukijoitaan välillä suoraan. Lisäksi hahmot olivat kovin litteitä, esimerkiksi pääpahis nimeltä Hektor oli turhan karikatyyrimäinen ja yksiulotteinen hahmo. Plussaa on tosin annettava siitä, että hän syystä tai toisesta kantoi aina saukkoa sylissään hieman samaan tapaan, kuin Austin Powers -elokuvien pääpahis, Dr. Evil kantaa kaljua kissaansa. Lisäksi löysin intertekstuaalisia yhteyksiä myös Star Warsiin ja Taru Sormusten Herrasta -trilogiaan.
Hektor Hellfokk jäi istumaan ja taputtelemaan saukkoaan vielä hyväksi toviksi ennen kuin rauhoittui taas. Hän oli vähän kaksisuuntaista tyyppiä, mutta hankittuaan lemmikkisaukon hänestä oli tullut hitusen parempi.
Juoni kantoi tiettyyn pisteeseen asti. Sitten tuli tunne, että tarinaa oli venytetty liiaksi, ja aloin pitkästymään. Tämän liian pitkitetyn kerronnan huomasi myös Turun Sanomien kirja-arvostelija Maria Viertola.
Jos syvyyden puutetta ei oteta huomioon, on Kurt henkilöhahmona taattua Loea. Yksinäinen susi, joka tekee päättömiä asioita. Melkein saman tien mieleeni tuli Doppler, tuo Doppler- ja Volvon Kuorma-autot -teoksien individualistinen päähenkilö, joka Kurtin tapaan jättää perheensä ja lähtee omille teilleen. Sävyltään ja loppuratkaisultaan Kurtin tarina on tietenkin kiltimpi, koska kyseessä on nuorille lukijoille suunnattu teos.
Jos syvyyden puutetta ei oteta huomioon, on Kurt henkilöhahmona taattua Loea. Yksinäinen susi, joka tekee päättömiä asioita. Melkein saman tien mieleeni tuli Doppler, tuo Doppler- ja Volvon Kuorma-autot -teoksien individualistinen päähenkilö, joka Kurtin tapaan jättää perheensä ja lähtee omille teilleen. Sävyltään ja loppuratkaisultaan Kurtin tarina on tietenkin kiltimpi, koska kyseessä on nuorille lukijoille suunnattu teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti