Punaisten lyhtyjen kaksoset, Martine ja Louise Fokkens

Siis mitä ihmettä?

Tämä kirja yllätti näkökulmallaan totaalisesti. Tässä meillä on amsterdamilaiset, vuonna 1942 syntyneet identtiset kaksoset, joista prostituutio on mukava ammatti. Martine ja Louise Fokkens kertovat rennosti muina naisina, miten omat aviomiehet alkoivat parittamaan heitä (!!) ja lapset piti antaa ammattivalinnan takia sijaiskoteihin kasvamaan. Ei mitään tunteenpurkauksia. Ammattiharjoittamista on takana yli puoli vuosisataa, Louise jäi eläkkeelle kaksi vuotta sitten, Martine työskentelee edelleen. 

Kirjan loppupuolella kerrotaan, miten ylpeitä kaksoset olivat, kun saivat perustettua oman bordellinsa. Kirjan kerrontatyyli on niin leppoisa ja iloinen, että luulisi siskosten toimineen kosmetologeina tai terveydenhoitajina, ei prostituoituina. He yksinkertaisesti eivät näe ammatinvalinnassaan juuri mitään erikoista. Kun "työt" on hoidettu, he kiehauttavat asiakkailleen monesti vielä kupin kahvia. Kirja on täynnä hersyviä anekdootteja mitä erikoisimmista asiakkaista ja tilanteista. Tässä on todellakin niiden normaalisti kuultujen, traagisten prostituutio/ihmiskauppatarinoiden vastakohta. 

Kaksosten rento asenne häiritseekin todennäköisesti juuri siksi, että se poikkeaa niin paljon yleisestä mentaliteetistä, joka on sisäänkoodattu pitkälti jokaisen länsimaisen ihmisen mieleen. Martinen ja Louisen "vain koirat naivat ilmaiseksi"- arvomaailma on kertakaikkiaan vieras. 

Oman kulttuurin sisäänkoodattuja arvoja voidaan toki rikkoa ja rikotaankin, mutta silloin se tehdään yleensä pehmeästi, ottaen ensin kantaa vallitsevaan ajattelutapaan: "Tiedän, että yleensä näin ei toimita, MUTTA.." Tästä kirjasta tämä pohjustus sivuutettiin hyvin nopeasti. Alussa todetaan lyhyesti: "Emme tunteneet häpeää." Vasta aivan lopussa kirjoitetaan: 

Ja jokainen valitkoon itse, miten haluaa elää. Päätät itse omasta elämästäsi, joka on annettu sinulle vain kerran.

Minusta tämä hieman syvällisempi ajatus olisi kannattanut kirjoittaa jo aivan alkuun, ja sitä olisi voinut laajentaa pidemmäksikin pohdinnaksi. Se olisi edes hieman pehmittänyt kulttuurishokkia, ja antanut nyt melko pinnalliseksi jääneelle kirjalle hieman lisää tasoja.

P.S.
Martine ja Louise tekevät kirjan takakansitekstin mukaan aktiivista työtä prostituoitujen aseman parantamiseksi. Tämä ei kuitenkaan näkynyt niteen sisäsivuilla kuin lähinnä rivien välissä. Se on harmi. Tälle yhteiskunnallisesti ajankohtaiselle puheenaiheelle olisi voinut antaa perustellusti ihan oman lukunsa. Kannanoton painoarvo olisi ollut taattu, ja tällaisen pysähdyttävän tarinan yhteydessä se olisi saanut myös paljon lukijoita.