Alrighty then!
Women have to bury their competence, their ambition, their drive-and why? Because men are such pathetic creatures.. (Michael Kimmelin kommentti the Rules -ideologiasta kirjassaan Misframing Men: The Politics of Contemporary Masculinities).
Haluatko menettää uskosi ihmisyyteen, sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja avoimeen kommunikointiin? Kiinnostaisiko harjaantuminen taitavaksi manipuloijaksi, joka saa haluamansa pelaamalla psykologisia pelejä? Entä pidätkö itseäsi liian ulospäin suuntautuneena ja mukavana ihmisenä, jonka olisi syytä oppia olemaan etäisempi?
Jos vastasit "kyllä" yhteenkään edellä olevista kysymyksistä, tässä on oikea kirja sinulle. Kun tämä kirja on luettu, olet takuulla varautuneempi, kyynisempi ja laskelmoivampi.
The New Rules (julk. 2013) päätyi käsiini Dailymailin provosoivan lehtiartikkelin vuoksi. Jutun otsikko oli niin tyrmäävä, että sisäisen tasa-arvovaltuutettuni mielenkiinto heräsi välittömästi ("..you should NEVER make the first move with a man.."). Luettuani jutun tilasin kirjan hetken mielijohteesta Amazonesta. Tämähän oli pakko nähdä! Harvoinhan sitä saa tilaisuutta lukea oikein kunnon potaskaa.
Kyseinen kirja on Ellen Feinin ja Sherrie Schneiderin viides. Ensimmäinen kirja, The Rules, ilmestyi jo vuonna 1995. Kahden amerikkalaisnaisen lanseeraama ideologia on erityisesti kotimaassaan suuri, paljon keskustelua herättänyt ilmiö (ks. http://therulesbook.com/), jonka nimiin muun muassa Beyonce Knowles ja Blake Lively vannovat (Blaken ja Beyoncen The Rules -deittionnesta lisää täältä).
The Rules -ideologian neuvot eivät pohjaudu tieteellisiin tutkimuksiin, vaan käytännön kokemuksiin. Minkäänlaista muodollista koulutusta Feinilla ja Schneiderillä ei alalle ole: toinen on ammatiltaan toimittaja, toinen kirjanpitäjä.
The New Rulesin viesti tuntuu menevän jotakuinkin näin: miehet ovat välinpitämättömiä, tunnekylmiä ja naiseen helposti kyllästyviä oppoturnisteja. He kohtelevat naista huonosti, jos siihen antaa tilaisuuden. Tämän vuoksi nainen ei saa paljastaa miehelle tunteitaan. Miehen saa itselleen vain olemalla arvoituksellinen ja vaikeasti tavoiteltava jääkuningatar.
Tästä syystä nainen ei esimerkiksi MISSÄÄN NIMESSÄ saa tehdä minkäänlaista aloitetta. Koskaan. Millään tavalla. Jos tämän virheen tekee, saa kärsiä: Mies vain leikkii hetken helpolla saaliillaan, ja häipyy sitten kylmästi jonkun sellaisen naisen luo, josta on oikeasti kiinnostunut.
Sääntöihin kuuluu lisäksi muun muassa tiukka komento, jonka mukaan mieheltä saatuun tekstiviestiin saa vastata vasta tuntien panttaamisen jälkeen (näin mies saadaan varpailleen), ja esimerkiksi Facebook-keskustelu miehen kanssa saa kestää korkeintaan 10-15 minuuttia. Jos annat itsestäsi enemmän, sinut hylätään.
Niin, ja jos "tapahtuu ihme", ja naisen tekemä aloite johtaa suhteeseen, niin:
Sometimes flirting first does lead to a longer relationship, but there is usually some fundamental problem. There are fights or miscommunication or intimacy issues.
-Tässä kohtaa haluaisin kysyä, että ovatko "sääntöjen mukaan" alkaneet suhteet sitten automaattisesti täydellisiä?
Kirjassa on toki mukana ihan fiksujakin ajatuksia, kuten: "Don't be Self-Destructive by Dating Married Guys" ja "Don't Lose Your Friends Because You're So Obsessed With a Guy!".
Kirjan lopussa oleva lause kuulostaa myös terveeltä:
We hope that everything we have shared with you in this book will help you date with self-esteem, boundaries, and discipline, even as technology continues to evolve!
Ongelmana vain on se, että tässä mennään liian äärimmäisyyksiin. Ei tajuta lopettaa ajoissa. Esimerkiksi tämä sääntö, joka kieltää jopa oma-aloitteisen katsekontaktin ottamisen mieheen on minusta naurettava:
Rule 5. Don't Sit or Stand Next to a Guy First or Flirt with Him First.
Neuvojen takana piilevä tapa nähdä eri sukupuolet on surullinen ja mustavalkoinen. Mustavalkoinen siinä mielessä, että minusta noilla pelisäännöillä voi "käsitellä" lähinnä kovapäisiä pelimiehiä.
Ujommat ja kiltimmät miehet, joiden itseluottamus ei ole huippuluokkaa, lannistuvat ja luovuttavat melko varmasti, jos ihastuvat "Rules Girliin". The Rules -ideologiaa onkin kritisoitu nimenomaan siitä, että mies ei voi tietää, pelaako nainen peliä, vai eikö hän vain oikeasti ole kiinnostunut.
Michael Kimmel kritisoi kirjassaan Misframing Men: The Politics of Contemporary Masculinities (Rutgers University Press, 2010) Schneiderin ja Feinin ideologiaa rajusti. Hänen mukaansa The Rules -ideologian perusajatus "Treat the men we wanted like the men we didn't want" on ongelmallinen ensinnäkin siksi, koska se pakottaa modernin nykynaisen tukahduttamaan luontonsa, ja olemaan passiivinen, tavoiteltava objekti.
Tämä oman käytöksen pakonomainen muuttaminen kertoo Kimmelin mukaan selkeästä itseinhosta. Ei haluta olla aitoja, koska uskotaan, että sellaisena ei kelpaa. Ei siis ihme, että feministit eivät pidä the Rules-ideologiasta.
Toinen ongelma on Schneiderin ja Feinin välittämä mieskuva. Suoraan sanottuna se oli niin kamala, että aloin itsekin tuntemaan antipatiaa miehiä kohtaan viimeistään jossain sivun 150 paikkeilla. Kimmel (2010: 88) toteaa seuraavaa:
Though the book is intended to be read by women, it's an important book to read for men as well-especially since it tells us what conniving, manipulative women those "Rules" gals are counseled to be, but also because of what such behavior by women actually says about us.
We're "born to respond to challenge", biologically "the aggressor" who must pursue the woman. We love to be treated badly-treated as though we were not wanted-because that will only prime that testosterone to pump up our competitive hunting urges and really go after our prey.
We're overgrown babies, who want everything our own way -- Peter Pan as the icon for an entire gender: we won't grow up! And if you treat us like adults, we will run away and hide in our cave with John Gray.
Toisin kuin Schneiderillä ja Feinillä, heitä kritisoivalla Michael Kimmelillä on alan koulutus. Kimmel on sukupuolitutkimukseen erikoistunut sosiologian tohtori.
Jos vastasit "kyllä" yhteenkään edellä olevista kysymyksistä, tässä on oikea kirja sinulle. Kun tämä kirja on luettu, olet takuulla varautuneempi, kyynisempi ja laskelmoivampi.
Miksi luin tämän?
Kyseinen kirja on Ellen Feinin ja Sherrie Schneiderin viides. Ensimmäinen kirja, The Rules, ilmestyi jo vuonna 1995. Kahden amerikkalaisnaisen lanseeraama ideologia on erityisesti kotimaassaan suuri, paljon keskustelua herättänyt ilmiö (ks. http://therulesbook.com/), jonka nimiin muun muassa Beyonce Knowles ja Blake Lively vannovat (Blaken ja Beyoncen The Rules -deittionnesta lisää täältä).
The Rules -ideologian neuvot eivät pohjaudu tieteellisiin tutkimuksiin, vaan käytännön kokemuksiin. Minkäänlaista muodollista koulutusta Feinilla ja Schneiderillä ei alalle ole: toinen on ammatiltaan toimittaja, toinen kirjanpitäjä.
"A woman can do absolutely nothing to start a relationship"
Tästä syystä nainen ei esimerkiksi MISSÄÄN NIMESSÄ saa tehdä minkäänlaista aloitetta. Koskaan. Millään tavalla. Jos tämän virheen tekee, saa kärsiä: Mies vain leikkii hetken helpolla saaliillaan, ja häipyy sitten kylmästi jonkun sellaisen naisen luo, josta on oikeasti kiinnostunut.
Sääntöihin kuuluu lisäksi muun muassa tiukka komento, jonka mukaan mieheltä saatuun tekstiviestiin saa vastata vasta tuntien panttaamisen jälkeen (näin mies saadaan varpailleen), ja esimerkiksi Facebook-keskustelu miehen kanssa saa kestää korkeintaan 10-15 minuuttia. Jos annat itsestäsi enemmän, sinut hylätään.
Niin, ja jos "tapahtuu ihme", ja naisen tekemä aloite johtaa suhteeseen, niin:
Sometimes flirting first does lead to a longer relationship, but there is usually some fundamental problem. There are fights or miscommunication or intimacy issues.
-Tässä kohtaa haluaisin kysyä, että ovatko "sääntöjen mukaan" alkaneet suhteet sitten automaattisesti täydellisiä?
Kirjassa on toki mukana ihan fiksujakin ajatuksia, kuten: "Don't be Self-Destructive by Dating Married Guys" ja "Don't Lose Your Friends Because You're So Obsessed With a Guy!".
Kirjan lopussa oleva lause kuulostaa myös terveeltä:
We hope that everything we have shared with you in this book will help you date with self-esteem, boundaries, and discipline, even as technology continues to evolve!
Ongelmana vain on se, että tässä mennään liian äärimmäisyyksiin. Ei tajuta lopettaa ajoissa. Esimerkiksi tämä sääntö, joka kieltää jopa oma-aloitteisen katsekontaktin ottamisen mieheen on minusta naurettava:
Rule 5. Don't Sit or Stand Next to a Guy First or Flirt with Him First.
Itseinho ja miesviha samoissa kansissa
Ujommat ja kiltimmät miehet, joiden itseluottamus ei ole huippuluokkaa, lannistuvat ja luovuttavat melko varmasti, jos ihastuvat "Rules Girliin". The Rules -ideologiaa onkin kritisoitu nimenomaan siitä, että mies ei voi tietää, pelaako nainen peliä, vai eikö hän vain oikeasti ole kiinnostunut.
Michael Kimmel kritisoi kirjassaan Misframing Men: The Politics of Contemporary Masculinities (Rutgers University Press, 2010) Schneiderin ja Feinin ideologiaa rajusti. Hänen mukaansa The Rules -ideologian perusajatus "Treat the men we wanted like the men we didn't want" on ongelmallinen ensinnäkin siksi, koska se pakottaa modernin nykynaisen tukahduttamaan luontonsa, ja olemaan passiivinen, tavoiteltava objekti.
Tämä oman käytöksen pakonomainen muuttaminen kertoo Kimmelin mukaan selkeästä itseinhosta. Ei haluta olla aitoja, koska uskotaan, että sellaisena ei kelpaa. Ei siis ihme, että feministit eivät pidä the Rules-ideologiasta.
Toinen ongelma on Schneiderin ja Feinin välittämä mieskuva. Suoraan sanottuna se oli niin kamala, että aloin itsekin tuntemaan antipatiaa miehiä kohtaan viimeistään jossain sivun 150 paikkeilla. Kimmel (2010: 88) toteaa seuraavaa:
Though the book is intended to be read by women, it's an important book to read for men as well-especially since it tells us what conniving, manipulative women those "Rules" gals are counseled to be, but also because of what such behavior by women actually says about us.
We're "born to respond to challenge", biologically "the aggressor" who must pursue the woman. We love to be treated badly-treated as though we were not wanted-because that will only prime that testosterone to pump up our competitive hunting urges and really go after our prey.
We're overgrown babies, who want everything our own way -- Peter Pan as the icon for an entire gender: we won't grow up! And if you treat us like adults, we will run away and hide in our cave with John Gray.
Toisin kuin Schneiderillä ja Feinillä, heitä kritisoivalla Michael Kimmelillä on alan koulutus. Kimmel on sukupuolitutkimukseen erikoistunut sosiologian tohtori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti