"Siteeraan vielä lopuksi Aila Meriluotoa: 'Miehet. Mitä paskasakkia. Entä naiset sitten? Voi jumalauta'."
On olemassa kirjailijoita, joiden tekstit ovat niin hyviä, että niitä lukiessa vaipuu transsiin, jota ei pysty häiritsemään juuri mikään. Ei televisio, ei puhelin, ei edes some. Sitä vain lukee, lukee ja lukee, koska nyt vaikka joku Facebook tuntuu äkkiä kovin lattealta ja tylsältä vaihtoehdolta kädessä olevaan, säkenöivän hauskaan ja osuvasti kirjoitettuun teokseen verrattuna. Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito (julk. 2014) kuuluu juuri tähän viihdekirjallisuuden eliittiryhmään.
Olen lukenut useita Härkösen kolumnikokoelmia, ja tämä on niistä tähän mennessä paras. En tiedä, onko Härkönen alkanut kirjoittamaan paremmin, vai olinko nyt vain juuri oikeassa mielentilassa. Oli miten oli, tämä Kirjan ja ruusun päivä -erikoisteos oli mielestäni todellinen täysosuma.
Pidän Härkösen kirjoista, koska hän osaa tarttua ihmiselämän pieniin outouksiin osuvan viihdyttävästi ja itsensä peliin laittaen, olipa kyse sitten kauneushoitoaddiktiosta, lääkkeistä, hotellin aurinkotuolin varaamisesta tai baarin valomerkistä. Enemmän kuin kerran Härkönen myöntää, että hän ei ole täydellinen, ja saa näin lukijankin rentoutumaan:
Onko tyhmä, jos ei tiedä tarpeeksi asioita? Selitä revontulien pointti! En osaa! Selitä globalisaatio! En pysty! Selitä vallan kolmijako! Unohtui jo! Miksi simpukat ja muut nilviöt kiinnittyvät koralliriuttaan? Koska niitä huvittaa!
On myös ehdottomasti mainittava, että eräs oleellinen osa Härkösen viehättävyyttä on hänen kykynsä käsitellä ihmiselämään luonnollisena osana kuuluvia negatiivisia tunteita vapauttavasti ja hauskasti. Omalla tavallaan hän onkin suomalainen vastine Grumpy Catille.
Hahaa, voi vitsit, olipa hauska lukea tällainen arvio, koska minähän siis inhosin tätä kirjaa. Voi huh huh. En ole mikään maailman suurin Härkösen fani, mutta lukentu kuitenkin useamman kirjan ja minusta ne ovat olleet ihan okei, mutta tämä kyllä tuntui niin tylsältä ja tyhjästä nillittävältä, että huh huh :D
VastaaPoistaMutta tämä taitaakin olla vähän sellainen jakaja, että joko tykätään tai sitten ei.
Heh.. Itsekään en ole aina lämmennyt Härkösen teksteille mitenkään täysillä (juurikin tuo henkilökohtaisten ja jokseenkin tylsien asioiden puinti), mutta nyt vaan jotenkin osui ja upposi ihan 100-0. :D
PoistaViimeksi olen viihtynyt tämän kirjailijan parissa näin hyvin vuonna 2008, jolloin luin Ei kiitos -teoksen.
Minäkään en ole muuten vielä lukenut tätä, oho! :D Mutta bloggauksesi innosti niin paljon, että luen varmaan ihan pian. Toivottavasti tykkään. :)
VastaaPoistaHärkösen huumori kyllä ehkä jakaa mielipiteitä, minä olen ehdottomasti sen kannattaja. Olen tainnut lukea melkein kaikki kirjat mitä hän on kirjoittanut, ainakin romaanit, ja olen tykännyt kaikista. Ihana nainen! <3
Kyllä, voin ehdottomasti suositella tätä kirjaa mitä lämpimimmin! :)
PoistaOn todella harmi, että kyseessä on Kirjan ja ruusun päivän erikoisteos, jota ei siis enää ole mahdollista ostaa ainakaan kirjakaupoista omaksi. Onneksi tämän voi kuitenkin varmasti hankkia käytettynä jostain, tai lainata kirjastosta. Itsellenikin Takana puhumisen taito tarttui mukaan lähilainaamoni esittelytelineestä.
Härkönen on toden totta aivan omanlaisensa väriläiskä suomalaisten naiskirjailijoiden joukossa. Hän ei arastele, kiertele tai kaartele, vaan laittaa itsensä rohkeasti peliin, ja tekee sen vieläpä todella hauskasti.