Kevyt liha, Riikka Ala-Harja (Spoilerivaroitus)

"Mä kuvittelin että se olisi ollut semmoinen kevyt ja mutkaton juttu, mutta ei se sitten ihan ollut"

Jo vuonna 2013 tulin luvanneeksi tässä blogissa, että aion vielä lukea Riikka Ala-Harjalta täyspitkän kirjan. Tuolloin käsissäni kului Reikä-niminen novellikokoelma, josta jäi hieman epätasainen vaikutelma. Nyt tuo romaanilupaus on vihdoin lunastettu, luin nimittäin juuri yhdeltä istumalta läpi Ala-Harjan uusimman kirjan, Kevyen lihan (julk. 2015). 

Syy nopeaan lukusuoritukseeni on kaksijakoinen: ensinnäkin tähän uutuusteokseen oli tullut varaus, ja siksi minun pitää palauttaa se kirjastoon viimeistään huomenna, ja toiseksi Kevyt liha oli hyvin vetävää luettavaa. Kansi oli tyylikäs, taitto ilmavan miellyttävä, ja tarina osuva ja mielenkiintoinen, joskin melko surullinen ja kyynisyyttä ruokkiva.

Kevyessä lihassa Saara, tuo oman elämänsä Jutta Gustafsberg, ajautuu tuhoontuomittuun (seksi)suhteeseen:

Kyllä, minä tiedän, ettei ole vain omien halujen tyydyttämistä. Ihmisen pitää ajatella kaikkia osapuolia ja koko rakkautta, kuunnella toista ja välittää, luottaa, pälä pälä, eikä vain toteuttaa omia tarpeitaan. Ei se ole pelkästään toisesta viehättymistä. Mutta ei minusta nyt ole noin hienoon ja kunnialliseen ajatteluun. Onko minusta siihen ollenkaan?

Kuten arvata voi, tämä juttu ei kestä. Pian elämäänsä alun perin vain seksiä kaivannut päähenkilö huomaakin kerran niin ihastuneelta vaikuttaneen miehen etääntyvän itsestään, ja samaan aikaan naisen omat oksitosiininhuuruiset aivot tekevät hänen elämästään helvettiä:

Me olemme rakastelleet, me puemme, kumpikaan ei sano mitään. Onko tunnelma Jarnonkin mielestä laimea vai kuvittelenko minä?..Miksi haluan esittää välinpitämätöntä, miksi haluan olla viileä ja rento?

Voi. Voi voi voi. Mikä siinä on, että useimmissa suomalaisissa romaaneissa kaikki menee aina päin helvettiä hyvinkin ennustettavalla tavalla? Sitä lukijana vaan seuraa tapahtumia sivusta päätään pudistellen ja huutaa päänsä sisällä päähenkilölle: "Ei! Senkin idiootti! Älä tee noin! Tuo tulee päättymään todella huonosti! Lopeta!" 

Se on sanottava, että vaikka tämä tarina tekikin minut ärtyneeksi, on Ala-Harjalle ehdottomasti annettava pisteet ajatuksia herättävästä ja teemoiltaan ajankohtaisesta romaanista, jonka ahmaisi helposti yhdeltä istumalta.