Pidin tästä!
"Vuonna 1978 Suojelupoliisin nuori ja lahjakas etsivä Jura Karhu saa tehtäväkseen paljastaa tasavallan korkeimmalta huipulta vakoojan, myyrän. Jura on suuren kommunistisuvun musta lammas, jonka kunnianhimo kuljettaa syvälle monipohjaisten petosten ja äkkimutkien luolastoon."
Jari Tervo sai Suomen ja Venäjän suhteita käsittelevästä Myyrä-kirjastaan Finlandia-ehdokkuuden vuonna 2004. Palkinto meni kuitenkin Helena Sinervon teokselle Runoilijan talossa. Mielestäni palkinto meni väärälle kirjalle. Olen nimittäin kuunnellut äänikirjana myös Runoilijan talossa -teoksen, enkä muista pitäneeni siitä yhtä paljon kuin tästä. Tervo olisi Finlandiansa ansainnut, vaikka pitkän ajanjakson käsittävä ja monikerroksinen tarina olikin erityisesti äänikirjana ajoittain haastavaa seurattavaa.
Nautin Tervon sujuvasta kirjoitustavasta, jota ryyditti osuva, joskin ajoittain groteskinpuoleinen huumori. Monesti naurahdin ääneen, ja mietin, että "Toi oli niin hyvä heitto, että se pitäisi kirjoittaa jonnekin ylös!". Toisiinsa kietoutuvat tarinat olivat taiten rakennettuja ja mukaansatempaavia. Ei haitannut, vaikka aina en hahmottanutkaan suurta kuvaa, koska jokainen yksittäinen kohtaus oli jo irtonaisenakin niin kiinnostava ja elämänmakuinen.
Lukijana toiminut Veikko Honkanen teki erinomaista työtä. Honkasen selkeä ja vakaa ääni sopi ajoittain hyvinkin raadolliseen tarinaan täydellisesti. Kuuntelusta ei tullut liian epämiellyttävää edes silloin, kun päähenkilöt oksensivat verta Siperialaisella pakkotyöleirillä, kiitos Honkasen sopivan neutraalin lukusuorituksen.
-En muista hetkeen kuunnelleeni näin koukuttavaa äänikirjaa. Suosittelen!
Nautin Tervon sujuvasta kirjoitustavasta, jota ryyditti osuva, joskin ajoittain groteskinpuoleinen huumori. Monesti naurahdin ääneen, ja mietin, että "Toi oli niin hyvä heitto, että se pitäisi kirjoittaa jonnekin ylös!". Toisiinsa kietoutuvat tarinat olivat taiten rakennettuja ja mukaansatempaavia. Ei haitannut, vaikka aina en hahmottanutkaan suurta kuvaa, koska jokainen yksittäinen kohtaus oli jo irtonaisenakin niin kiinnostava ja elämänmakuinen.
Lukijana toiminut Veikko Honkanen teki erinomaista työtä. Honkasen selkeä ja vakaa ääni sopi ajoittain hyvinkin raadolliseen tarinaan täydellisesti. Kuuntelusta ei tullut liian epämiellyttävää edes silloin, kun päähenkilöt oksensivat verta Siperialaisella pakkotyöleirillä, kiitos Honkasen sopivan neutraalin lukusuorituksen.
-En muista hetkeen kuunnelleeni näin koukuttavaa äänikirjaa. Suosittelen!
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista