Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike, Tuomas Kyrö

"Mies osaa rakentaa taloja, mutta ei tehdä ruokaa.
Ja kun emäntä on vuodeosastolla, on isäntä nälässä.
On tartuttava kauhaan, kattilaan ja karjalanpaistiin."

Kumpa Suomessa olisi enemmän Tuomas Kyrön kaltaisia kirjailijoita!

Mistä tietää, että äänikirja on hyvä? Esimerkiksi siitä, että ärsyyntyy, kun huomaa ystävän soittaneen kesken äänikirjan kuuntelun. Ensireaktio ei ole: "Nyt cd pois päältä ja soittamaan takaisin", vaan "Pahus.. Noh, soitan takaisin myöhemmin". 

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on juuri tällainen äänikirja. Kun viimeinen levy kolmesta oli menossa, olin suorastaan surullinen, koska Antti Litja oli mitä piristävintä matkaseuraa. Kaikeksi onneksi Mielensäpahoittajaa on saatavilla lisääkin. 

Kirjan päähenkilö on 80-vuotias suomalaismies, ja lukijana toimivan Antti Litjan tulkinta on erittäin autenttinen. Jokainen korahdus ja ärähdys osuu naulan kantaan. Voisi kuvitella, että alle 30-vuotiaana naisena en kuuluisi kohderyhmään, ja Mielensäpahoittajan sielunmaisema jäisi vieraaksi. Toisin kuitenkin kävi: vanhan, jalat maassa elävän ukon yhteiskuntakriittisyys ja "ennen kaikki oli paremmin" -asenne riemastutti minua suuresti. Sain katsoa maailmaa erilaisesta, mutta uskottavasta ja loogisesta näkökulmasta.

Tunnen joitakin tosielämän mielensäpahoittajia, ja ajoittain kuuntelun aikana kummastelin, miten kolmikymppinen Tuomas Kyrö onkaan päässyt noin syvälle itseään huomattavasti vanhemman miehen pään sisälle. Samaa on pohtinut myös seitsemänkymppinen lukija, Antti Litja:

-Sitä ainoastaan ihmettelen, kuinka Tuomas Kyrö pystyi saamaan tuollaisen vanhan ukon aivoituksia paperille (yle.fi.).

Tyyliltään ja tunnelmaltaan Kyrön tekstit tuovat minulle mieleen Sinikka Nopolan ja Veikko Huovisen, nuo suomalaisen kirjamaailman valopilkut, joiden hehkuttamiseen en tule väsymään koskaan. Mielensäpahoittajan sielunmaisema oli silkkaa Huovista, ulosanti ja asenne taas Nopolan Eilaa ja Rampea.

 Henkilökohtaisella tasolla Mielensäpahoittaja toi
 mieleeni jokakesäiset heinäpeltotyöt: Olen nimittäin jo pitkään
 ollut porukkamme ainoa alle 50-vuotias. Noin 47 %
dynaamisen huipputiimin ajasta menee hangon varteen
nojailuun ja menneiden aikojen muisteluun.