Silmarillion, J.R.R. Tolkien

"J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta on 1900-luvun
luetuimpia ja rakastetuimpia merkkiteoksia. Silmarillion-tarun,
joka kertoo haltioiden taistelusta Melkoria vastaan, Tolkien
suunnitteli luomansa fantasiamaailman esihistoriaksi. Paha Melkor
on anastanut silmarilit, haltioiden kolme jalokiveä. Huikean tarinan
pääteemoja ovat vallanhimon ja luovuuden välinen ristiriita
sekä kaiken katoavaisuus."

Silmarillion, tuo J.R.R. Tolkienin henkilökohtainen Mount Everest

..it could never be anything but hard to read.

-Tom Shippey

Minun on pitänyt lukea tämä kirja viimeiset kymmenen vuotta. Taru Sormusten Herrasta on tullut kahlattua läpi monestikin, samoin Hobitti. Seminaarityön ja gradunkin tein TSH:sta. Mutta silti: Silmarillion lukematta. Häpeällistä. 

Luulen, että suurin syy tämän kirjan välttelyyn on ollut käsitykseni siitä, että se on vaikea kirja. Sekava ja polveileva. Raskas lukea. Tämän arvion kuulin ensimmäisen kerran juurikin joskus kymmenen vuotta sitten, kun kaverin kaveri oli lukenut Silmarillionin, eikä ollut oikein pitänyt siitä tarinan vaikean seurattavuuden takia.

Kun sitten itse perehdyin J.R.R. Tolkieniin (1892-1973) paremmin, tämä käsitys ei ainakaan täysin väistynyt, ja lykkäsin Silmarillionin lukemista edelleen. Silmarillion kun todellakin on perusluonteeltaan hyvin erilainen tarina, kuin vaikkapa lapsille suunnattu, helppolukuinen ja viihdyttävä Hobitti, tai jännittävä ja eeppinen TSH, jota rakastan. Silmarillion on vakavalla poljennolla kirjoitettu Keski-Maan muinaishistoria, jota Tolkien ei koskaan saanut valmiiksi. Silmarillion oli työn alla 60 vuotta (1917-1977), ennen kuin Tolkienin poika, Christopher Tolkien, lopulta julkaisi sen neljä vuotta isänsä kuoleman jälkeen. 

Silmarillion on Tolkienille hyvin rakas. Kuuluisa Tolkien-tutkija, Tom Shippey on todennut seuraavaa:

The Hobbit and The Lord of the Rings are the works which have made Tolkien's reputation. They were not, however, 'the work of his heart'.. This was the immense complex of stories, repeatedly and retoldin quite different forms, which I call 'the Silmarillion', but distinguish from The Silmarillion, which is the selection from that immense complex made by Christopher Tolkien and published in 1977, arranged as the latter explains 'in such a way as seemed to me to produce the most coherent and internally self-consistent narrative'.

Shippey toi tuossa esiin myös sen tosiasian, että lukijoiden tuntema, Silmarillionin julkaistu versio, on todellakin vain yksi mahdollinen vaihtoehto siitä, millainen Silmarillion voisi olla, ja siitä on vastuussa Tolkienin poika, ei Tolkien itse. Ainakaan minulla itselläni ei silti ole mitään valittamista, koska Silmarillionia toimittaessaan Christopher kiinnitti huomiota ennen kaikkea tarinan sujuvuuteen, ja minusta tämä oli hyvä ja looginen ratkaisu. 

Jos tämän Silmarillionin julkaistun version lukija jää kaipaamaan lisää Silmarillionin kaltaista materiaalia, kannattaa ehdottomasti hankkia huomattavan laaja History of Middle-earth -kirjasarja. Siinä on kaksitoista osaa, joten tieto Keski-Maasta on jo erittäin detaljista ja syvällistä.

Silmarillion lukukokemuksena

Vaikka ehdin monestikin lukemaan Silmarillionia vain harmillisen lyhyissä pätkissä, ja lukemisen kokonaiskesto venyi ja venyi, on minun silti todettava, että odotin jotain vaikeampaa. Lukemistani tietenkin helpotti se tosiasia, että olen lukenut Tolkienin muita teoksia, ja melko paljon Tolkien-tutkimusta. Eräs tuttuni esimerkiksi tekee parhaillaan väitöskirjaa Silmarillionista, ja olen saanut tutustua hänen käsikirjoituksiinsa.

Mutta, joka tapauksessa, tämähän oli ajoittain varsin sujuvaa luettavaa! Monesti löysin mielenkiintoista tietoa TSH:ssa ja Hobitissa esiintyneistä hahmoista ja paikoista (jättiläishämähäkit, Balrog, Sauron, Gandalf, Saruman, Khazad-dum/Moria, Rautapiha..),  ja ajoittain kerronta oli hyvin samanlaista, kuin TSH:ssa. Kyllä Silmarillionista voi hyvinkin tehdä vaikka elokuvan: 

..Morgoth tuli ja asteli hitaasti ylös maanalaisesta valtaistuinsalistaan, ja hänen askeltensa kaiku oli kuin maansisäinen ukkonen. Ja hän astui ulos pukeutuneena mustaan haarniskaan ja hän seisoi kuninkaan edessä kuin linna, ja rautakruunu hänellä oli päässä ja hänen sysimusta vaakunaton kilpensä heitti kuninkaan ylle myrskypilven varjon. Sen alla Fingolfin loisti kuin tähti, sillä hänen haarniskansa oli hopealla silattu, ja hänen siniseen kilpeensä oli upotettu kiteitä; ja hän veti miekkansa Ringilin, joka hohti kuin jää.

Suurimmat haasteet koskivat valtaisaa paikkojen ja henkilöiden määrä. Tarinoiden päähenkilöt vaihtuivat tiiviiseen tahtiin, jos nyt ei sitten Melkoria ja Sauronia halua päähahmoiksi laskea.

Eräässä Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n Silmarillionia käsittelevässä keskusteluketjussa monet lukijat kertoivat pitäneensä Silmarillionia lukiessaan esillä Keski-Maan karttaa, ja myös kirjan lopussa ollutta hakemistoa oltiin käytetty. Tämä on täysin loogista ja ymmärrettävää, mutta itse en kuitenkaan tehnyt kumpaakaan. Luin vain tyynesti eteenpäin, vaikka en aina tajunnutkaan, missä mennään, ja kuka on kuka. Tolkienin luoma maailma kun on niin uskomattoman laaja ja detaljinen, että on aivan turha pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkaa ylleen, vaikka osa Keski-Maan historiasta kertovasta kirjasta menisikin yli hilseen ensimmäisellä lukukerralla. 

Beren & Luthien

"..sillä hän oli (ja tiesi olevansa) minulle Luthien."

"Minä en koskaan kutsunut Edithiä Luthieniksi - mutta hän oli alkulähde tarinalle, josta tuli lopulta Silmarillionin merkittävin osa."

-J.R.R. Tolkien

Edith ja John olivat aviossa vuodesta 1916 eteenpäin.

Silmarillionin kiinnostavin ja kaunein yksittäinen tarina kertoo Berenistä ja Luthienista. Tolkien nimittäin projisoi tähän taruun oman rakkaustarinansa vaimonsa Edithin kanssa vastoinkäymisineen kaikkineen. Tolkien selvästikin arvosti Edithiä suuresti, kirjoittihan hän itsensä tarinaan "vain" ihmiseksi, kun Edith taas oli kaunis haltianeito:

Silloin kaikkien kärsimysten muisto haihtui Berenistä ja hän joutui lumoukseen; sillä Luthien oli kaunein kaikista Iluvatarin Lapsista. Hänen vaatteensa oli sininen kuin pilvetön taivas, hänen silmänsä harmaat kuin ilta tähtien syttyessä; hänen kaapuunsa oli kirjottu kultakukkia, hänen hiuksensa olivat tummat kuin illan varjot. Kuin valo puiden lehdillä, kuin kirkkaiden purojen solina, kuin tähdet maailman usvien yllä, sellainen oli hänen loistonsa ja ihanuutensa; ja hänen kasvoillaan oli valo.

Berenin ja Luthienin liitto on Tolkienin tarustossa ensimmäinen kuolevaisen ja kuolemattoman välillä solmittu. Yleisemmin tunnetun ihminen-haltia -pariskunnan, Aragornin ja Arwenin, Tolkien loi vasta myöhemmin.

Berenin ja Luthienin nimet on
kaiverrettu myös Tolkienin ja
häneen vaimonsa Edithin hautakiveen.

Lähteet:

The Road to Middle-Earth. How J.R.R. Tolkien created a new mythology/ Tom Shippey.

J.R.R. Tolkienin Kirjeet/ toim. Humphrey Carpenter & Christopher Tolkien.