Elämäni nomadina: Irtolaisia, seikkailijoita ja elämäntapamatkaajia, Päivi Kannisto

"Entä jos pakkaisit mukaasi vain sen, mitä todella tarvitset,
ja jättäisit kotimaan taaksesi? Luopuisit työstäsi ja kodistasi,
ja valitsisit niiden sijaan täydellisen vapauden? Kahdeksan
vuotta sitten Päivi Kannisto pakkasi rinkkansa lopullisesti ja
hyppäsi pois oravanpyörästä. Lähtiessään maailmalle hän tiesi
haluavansa vaihtaa työkeskeisen arjen elämään, jossa olennaista
olisi täydellinen vapaus.Tällä matkalla Kannisto on edelleen.."

Asiantunteva, mutta arrogantti kirja elämäntapamatkailusta

Päivi Kannisto toteaa Elämäni nomadina -teoksessaan (julk. 2012), että nomadit eivät välitä siitä, mitä muut heistä ajattelevat. Noh, ehkä ihan hyvä niin:

Kirja alkoi lupaavasti..

Ihan ensimmäiseksi on sanottava, että tämä teos yllätti sävyllään. Luin taannoin Merja Mähkän kirjoittaman, varsin sympaattisen, viihdyttävän ja reipasotteisen teoksen nimeltä Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois - 543 päivän reppumatka, ja odotin, että Elämäni nomadina tarjoaisi vastaavan kokemuksen. Äänikirjaboksin takakannen maalaileva hehkutus pönkitti tätä ennakkomielikuvaa vielä entisestään. Madventuremaiset seikkailut väikkyivät toiveikkaassa mielessäni.

Alku olikin lupaava: Kannisto kertoi mukaansatempaavasti ja puhuttelevasti, tilannekuvia säästelemättä, miten hän ja hänen aviomiehensä Santeri lähtivät nyt jo kahdeksan vuotta kestäneelle matkalleen. Nyökyttelin innoissani ja ajattelin hiljaa mielessäni: "Tämä on yksi parhaista kuuntelemistani äänikirjoista tänä vuonna!".

Mutta pian..

Sitten teksti muuttui kuitenkin liian kuivaksi, ja innostukseni laantui. Tajusin, että Kannisto ei todellakaan ole mikään erityisen lahjakas tarinaniskijä, vaan puiseva tutkija. Tilannetta pahensi entisestään lukijana toimineen Krista Putkonen-Örnin uutislukijamaisen kliininen ulosanti.

Totesin pian, että tämähän on pohjimmiltaan kuin ääneen luettu väitöskirja! Eikä ihme, onhan Kannisto toden totta filosofian tohtori (ja tätä hän muisti korostaa mahdollisimman usein). Niinpä Kannistolla on verissä asiapitoisen, akateemisesti validin tekstin kirjoittaminen, eikä minkäänlaista ylimääräistä verbaalista liihottelua juurikaan harrasteta.

Kannistolla on nomadeihin eli elämäntapamatkailijoihin liittyen valtava tietopohja, josta hän ammentaa: Tekstissä oli sekaisin omia kokemuksia, anekdootteja kuuluisuuksista, kuten Jack London ja Henry David Thoreau, muiden nomadien haastatteluja ja yleisempää faktatietoa tästä harvinaisesta (?) elämäntavasta. Mieletön urakka tässä on tehty, sen tiedän. Kaikki se lukeminen, haastatteleminen, litterointi.. Arvostan!

Mutta viihdyttävä tai kovinkaan kiinnostava tämä komparatiivisella otteella kirjoitettu kirja ei silti ollut, ennemminkin puuduttavan toisteinen, ja ainakin äänikirjan muodossa kuunneltuna myös sekava ja katkonainen. Otettiin pintaraapaisu sieltä, toinen täältä. 

Erityisesti loputtoman pitkältä tuntunut, Putkonen-Örnin uskollisesti ääneen lukema taulukko Kanniston ja hänen miehensä matkakuluista vuosien saatossa sai minut huokailemaan tuskissani, ja painamaan autoni CD-soittimen > -näppäintä. Pelkäsin aivojeni halvaantuvan.

Ihan kuin olisin ollut pitkäveteisellä, 11 tuntia ja 38 minuuttia kestäneellä kulttuuriantropologian luennolla ilman PowerPoint -esitystä. Minua enemmän kiinnostavista asioista luen mielelläni vaikka sitten juurikin niitä väitöskirjoja, mutta tässä akateeminen ote tympäisi. Olisin tarvinnut mukaansatempaavan juonen innostuakseni. Kirjan nimen perusteella (Elämäni nomadina) minulla oli mielestäni myös lupa odottaa kunnon elämänkerrallista tarinaa, mutta toisin kävi.

Elitismiä

Elämäni nomadina -kirja on jakanut mielipiteitä kirjabloggaajien keskuudessa: Leena ja Jenni S. pitivät kirjasta. Tosin mainittakoon, että minun tapaani myös Jennin mielestä teoksessa oli toiston makua.

Juho taas kyseenalaisti kirjaa rajusti. Arvostin Juhon kantaaottavaa tekstiä, en ole hetkeen lukenut noin syvällistä arviota mistään kirjasta. Kommentinkin kävin kirjoittamassa, mutta poistin sen myöhemmin, kun en ollut varma, olisiko kesken äänikirjan kuuntelun kirjoitettu näkemys linjassa lopullisen mielipiteeni kanssa vai ei. Noh, olisihan se kyllä ollut, itse asiassa.

Helmi-Maaria puolestaan kirjoitti hyvin tulikivenkatkuisen tekstin, jossa esitetyt huomiot Kanniston ylimielisestä asenteesta ovat minunkin mielestäni monilta osin aiheellisia. Ei esimerkiksi tunnu kovin fiksulta, että Kannisto nimittää matkasta haaveilevia ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan ole valmiita lähtemään henkisesti rajoittuneiksi.

Kannisto syyllistää ja lyttää kirjassa normaaleja turisteja, ja keulii omalla ympäristötietoisuudellaan ja ekologisella elintavallaan, vaikka lentelee ympäri maailmaa minkä ehtii. Kanniston ja hänen miehensä pisin lentomatka kesti yhdeksän päivää. Siitä mahtoi jäädä jo melkoisen mojova hiilijalanjälki!

Päivi Kannisto would not approve! Minä olen juuri sellainen
 kunnon nomadien matkustusoloja huonontava, ylihintoja maksava
 perusturisti, jonka mielestä on oikeastaan ihan kivaa
 ostaa pikku matkamuistoja. 

Radikaaleja mielipiteitä

Kannistolla oli melko pitkälle vietyjä mielipiteitä joissakin asioissa. Hän ei muun muassa pidä lähiruuan suosimisesta ja avainlipputuotteista, koska ne saavat yhteisöt kääntymään sisäänpäin kansainvälistymisen ja avartumisen sijaan. Tässä kohtaa tekisi mieli huomauttaa, että eikös Kannisto vielä hetki sitten kannattanut ekologisuutta..?

Usein erilaisten rajaviranomaisten kanssa tapellut Kannisto haluaisi luonnollisesti myös poistaa maiden rajat kokonaan, ja siirtää passit museoon. Kansalaisuus sosiaaliturvineen ja väestörekistereineen on hänestä vain haitaksi. 

-Så där! Sen sanon, että jos maiden rajat avattaisiin, ei se valitettavasti helpottaisi vain harmittomien nomadien liikkumista, vaan olisi myös suuri kädenojennus rikollisuudelle.

Kannisto on korkeasti oppinut kosmopoliitti, joka ajattelee paljon ja suuria. Valitettavasti vain hänen äärimmäisyyksiin menevää ajatuksenjuoksuaan on joiltakin osin vaikea käsittää. Mutta sen sanon, että jos Kannisto joku päivä menisi mukaan politiikkaan (mitä hän ei kyllä varmastikaan tee), niin siinä ei iltalehdiltä ihan heti loppuisi juttuaiheet kesken! Voin vain kuvitella ne otsikot: "Kannisto ehdottaa: 'Maakohtaiset passit muutettava maailmankansalaisen passeiksi'".. "Kannisto haluaa lakkauttaa Suomen valtion ja avata rajat".
-Siinä saattaisivat jäädä jopa Kanniston kaiman kohulausunnot hetkeksi unholaan.

Sinällään uusien, radikaalien ajatusten esittämisessä ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta ne pitäisi perustella hyvin. Tätä Kannisto ei tee.

Unelma irtiotosta: