Douglas Adams - erinomainen myös postuumisti
Douglas Adams (1952-2001) on ollut yksi lempikirjailijoistani jo vuosia. Olen lukenut häneltä kaiken, mitä vain olen käsiini saanut, osan suomeksi, osan englanniksi. Brittiläisen populaarikulttuurin kulmakivi, vuonna 1963 lanseerattu Doctor Who -televisiosarja oli minulle sen sijaan tuttu vain nimenä. Vaikka se on television pisimpään jatkunut scifisarja, en muista nähneeni siitä yhtäkään jaksoa.
Tämä häpeällinen sivistymättömyys kieltämättä kostautui, koska jotkut Doctor Who -sarjan faneille arvattavasti melko itsestäänselvät, ja siksi kirjassa selittämättä jätetyt asiat menivät minulta ohi, tai aiheuttivat päänvaivaa. Toisaalta on mukavaa, kun kirjassa on pientä haastetta, eikä kaikkea olla väännetty rautalangasta.
Säkenöivää satiiria
At the age of five Skagra decided emphatically that God did not exist. This revelation tends to make most people in the universe who have it react in one of two ways -- with relief or with despair. Only Skagra responded to it by thinking "Wait a second. That means there's a situation's vacant."
Doctor Who: Shada (julk. 2012) on itse asiassa Gareth Robertsin kirjoittama, tosin pohjana ovat olleet Douglas Adamsin Doctor Who -sarjaa varten tekemät käsikirjoitusluonnokset. Itse lukisin tietysti ennemmin aitoa Adamsia, mutta minun on myönnettävä, että Roberts on sulauttanut oman kertojanäänensä Adamsin kertojanääneen hyvin saumattomasti.
Satiirisen tarinan sävy oli virkistävän leikkisä, ja vauhdikkaita käänteitä riitti hengästymiseen asti. Ennalta-arvattavaa oli vain ennalta-arvaamattomuus. Adamsin tuotannosta tuttuja elementtejä oli mukana kiitettävästi: epäilyttävät ruoka-automaatit, hölmistyneinä mukana roikkuvat maan asukkaat, aivan omaa elämäänsä elävät avaruusalukset, hassut robottiseuralaiset, ihmisen pään sisälle asennetut tulkkauslaitteet, räjäytysuhan alla olevat planeetat.. You name it.
Omaksi suosikkihahmokseni nousi kirjan pahiksen, synkäksi maailmansieluksi haikailevan Skagran sympaattinen avaruusalus. Tarinan alussa herraansa sokeasti totellut alus teki melkoisen henkisen matkan avaruusmatkojensa ohella, ja sai minut nauramaan kerta toisensa jälkeen.
Olen lukenut myös toisen postuumin Douglas Adams -kirjan. Kyseessä oli Eoin Colferin kirjoittama Linnunrata-trilogian kuudes osa nimeltä Vielä yksi juttu.. (julk. 2010). Se ei mielestäni ollut yhtä hyvä kuin tämä Jonesin Doctor Who -hupailu. Kysymys voi tosin olla siitä, että luin Colferin kirjan pienissä osissa, joten paljon meni varmasti ohi, kun taas Shadan kuuntelin läpi intensiivisesti, tarinaan uppoutuen.
Äänitehosteet - pahimmillaan räjähtävät korvat, parhaimmillaan tajunta
Shadan äänikirja oli melko poikkeuksellinen yhdessä suhteessa: Siinä oli runsaasti äänitehosteita. Tämä teki sen kuuntelemisesta autossa lähes sietämätöntä. Auton oma taustamelu peitti alleen hienovaraiset äänitehosteet, ja pakotti nostamaan stereoiden äänenvoimakkuuden korkeaksi, jotta lukijan sanoista saisi selvää. Suuri äänenvoimakkuus kuitenkin aiheutti sen, että meluisammat äänitehosteet riipivät korvia melko lailla. Lisäksi nopeatempoinen, englanninkielinen tarina meni osittain ohi, koska liikennettäkin piti seurata.
En suosittelekaan tätä BBC:n äänikirjaa automatkoille. Sen sijaan korvakuulokkeilla tai kotistereoilla kuunteluelämys on alkushokin liennyttyä elokuvamaisen viihdyttävä ja hyvin koukuttava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti